Metropolien divisioonan odotetusti voittanut Carolina Hurricanes kohtaa avauskierroksella New York Islandersin, joka palaa pudotuspeleihin yhden välivuoden jälkeen. Joukkueet ovat aiemmin kohdanneet pudotuspeleissä vuonna 2019, jolloin Hurricanes voitti 4–0.
Mestarisuosikkien joukkoon asemoitunut Hurricanes on kiistaton ennakkosuosikki, mutta se lähtee pudotuspeleihin isojen kysymysmerkkien ympäröimänä. Sen kolmet edelliset pudotuspelit ovat päättyneet enemmän tai vähemmän pettymyksiin, ja tänä keväänä Hurricanes joutuu tulemaan toimeen ilman kärkilaitureitaan Andrei Svetšnikovia ja Max Paciorettya, joka on tosin käytännössä ollut koko kauden loukkaantuneena.
Islanders on sen sijaan tullut viime vuosina tunnetuksi joukkueena, joka on profiloitunut nimenomaan vahvana pudotuspeliryhmänä. Tällä kertaa se on ensimmäistä kertaa pudotuspeleissä Lane Lambertin valmennuksessa, mutta joukkueen peli-identiteetti on pysynyt kutakuinkin samana Barry Trotzin vuosiin verrattuna.
Runkosarjassa joukkueet kohtasivat neljä kertaa, joista Hurricanes voitti kolme ja Islanders yhden.
Maalivahtipeli
Maalivahtivertailussa selvä etu on Islandersilla, jonka ykkösmaalivahti Ilja Sorokin torjui häikäisevän upeasti runkosarjassa. Sorokin on saanut vähemmän huomiota sarjan muihin kärkivahteihin verrattuna, vaikka venäläinen pelasi toisen perättäisen huippukauden.
Sorokin pelaa lähtökohtaisesti kaikki Islandersin ottelut tässä sarjassa, sillä kokeneempi venäläinen Semjon Varlamov on pudonnut penkin päähän. On perusteltua sanoa, että ilman Sorokinia Islanders olisi tuskin edennyt pudotuspeleihin. Oletettavan vähämaalisessa sarjassa Sorokinin merkitys korostuu entisestään.
Hurricanesin kokenut kaksikko Frederik Andersen–Antti Raanta on pelannut kelvollisesti, mutta varsinkin ykkösruudussa olevan Andersenin taso on notkahtanut viime kaudesta. Ei olisi siis suuri yllätys, jos hyvän loppukauden pelannut Raanta olisi lopulta enemmän vastuuta saava torjuja, kun vielä muistetaan hänen erinomaiset pudotuspelinsä viime vuodelta.
Erikoistilanteet
Runkosarjassa kumpikin joukkue ei loistanut ylivoimalla. Islanders oli peräti NHL:n kolmanneksi heikoin ylivoimajoukkue ja Hurricaneskin vasta sijalla 20. Svetšnikovin putoaminen pudotti Hurricanesin ylivoiman tehoa entisestään, sillä runkosarjan viimeisen kuukauden aikana se oli NHL:n toiseksi huonointa.
Alivoima on puolestaan kummallakin joukkueella vahvaa ja näin ollen on oletettavaa, että erikoistilanteiden merkitys ei tässä sarjassa nouse niin merkittävään asemaan kuin yleensä pudotuspeleissä.
Sarjan voittamisen kannalta ylivoimapelin onnistuminen on tärkeämpää Hurricanesille. Muun muassa Sebastian Ahon ja Brent Burnsin on yksinkertaisesti saatava paljon enemmän tehoja aikaan ylivoimalla kuin runkosarjan lopulla. Esimerkiksi Aho teki viimeisessä 22 ottelussaan vain yhden pisteen ylivoimalla.
Voimasuhde tasaviisikoin
Hurricanes oli runkosarjassa tasaviisikoin jopa hyvin selvällä erolla NHL:n paras joukkue, kun se ylsi sekä maaliodottamien että vaarallisten maalipaikkojen suhteessa lähes 60 prosentin lukemaan.
Vahvat lukemat ovat pitkälti seurausta Hurricanesin pelinopeutta korostavasta pelitavasta, jossa vastustajaan isketään kiinni nopeasti ja kiekkoa toimitetaan aktiivisesti kohti maalia. Hurricanesin iso ongelma on kuitenkin tehottomuus, ja huippuluokan maalivahtia vastaan gorillatarhan niskaan kasvamisen riski on iso.
Islanders oli sen sijaan hieman alle 50 prosentin joukkue sekä maaliodottamalla että vaarallisten maalipaikkojen suhteessa tarkasteltuna. Sen pelitapa on hyvin paljon passiivisempi kuin Hurricanesin, mutta joukkue on hyvin fyysinen ja uhrautuva.
Islandersille on siis odotettavissa vahva altavastaajarooli tasaviisikoin, mutta organisoidulla ja sitkeällä puolustuksellaan se voi hyvinkin kääntää henkistä momentumia itselleen.
Materiaalin kärki ja leveys
Kumpaakin joukkuetta voisi kuvata kärjeltään melko tylpäksi, mutta laatu jakautuu melko tasaisesti. Svetšnikovin ja Paciorettyn poissaoloista huolimatta Hurricanes on kenttäpelaajien osalta laadukkaampi kokonaisuus etenkin tulivoimaisen puolustuksensa ansiosta.
Hurricanes tarvitsisi enemmän tehoja etenkin Teuvo Teräväiseltä, jonka runkosarja oli kehno. Myös Aholla olisi rahkeita reilusti tehokkaampaan pelaamiseen kuin runkosarjassa. Vahvan kauden pelannut Jesperi Kotkaniemi voi nousta merkittävään rooliin myös pisteiden valossa, sillä hän oli runkosarjan lopulla Hurricanesin tehokkain pelaaja.
Islanders sai tärkeän avun sairastuvalta juuri pudotuspelien kynnyksellä, kun Mathew Barzal palaa kokoonpanoon. Ilman Barzalin juonikkuutta Islandersin hyökkäys olisi jäänyt turhan tasapaksuksi. Ratkaisuvoimaa toki löytyy Barzalin lisäksi; muun muassa Islanders-konkarit Brock Nelson ja Anders Lee ovat olleet ennenkin rautaa pudotuspeleissä.
Yksittäisistä osa-alueista Islanders häviää Hurricanesille eniten puolustuksessa, jossa ykköspari Adam Pelech–Ryan Pulock joutunee kovaan kuormitukseen. Kannattaakin seurata, kuinka kovan paineen Hurricanes antaa tälle parille.
Mielenkiintoinen piikki Hurricanesin lihassa on jälleen tänäkin keväänä kasassa oleva nelosketju Matt Martin–Casey Cizikas–Cal Clutterbuck, jonka inhottavuus on varmasti kaikkien NHL:n seuraajien tiedossa. Hurricanesilla on tosin asettaa kovan luokan vastine eli kolmosketju Jordan Martinook–Jordan Staal–Jesper Fast, joka kykenee myös tuloksentekoon.
Lopputulosarvio
Hurricanesin ja Islandersin sarjaan voi povata klassista fyysistä ja tarkkaa pudotuspelikiekkoa, joten maalimäärät jäänevät mataliksi. Pelillisesti on odotettavissa hyvin tarkkaa peluutusta, kun kummallakin joukkueella on useampia puolustussuuntaan vahvoja keskushyökkääjiä.
Islandersilla on runsaasti hyviä kokemuksia pudotuspeleistä, ja se tietää olevansa inhottava vastus selvälle ennakkosuosikille. Hurricanesin heikko kevätvire ja lopulta melko pienet voimasuhde-erot joukkueiden välillä asettavat sen ja joukkueen viisi suomalaista aikaisen kesäloman kynnykselle.
Pudotuspelimaailmasta täysin rinnoin nauttiva Islanders jysäyttää yllätyksen ja etenee jatkoon voitoin 4–2.
Tilastot pelistä tasaviisikoin: Natural Stat Trick