| kolumni Miten käy lentävän lähdön?
[lue lisää] |
SaiPa jatkoi viime kauden alussa siitä, mihin se oli edellisen kauden lopettanut. Nappikauden jälkeen rajun muodonmuutoksen kokenut joukkue aloitti syksyn hyvin ja voittojakin tuli mukavaan tahtiin.
Kurssi kuitenkin kääntyi ja hetken seitsemäntenäkin liigassa olleen ryhmän ongelmat alkoivat.
Ykkösmaalivahti Rob Zepp joutui leikkauspöydälle, eikä Zeppiä paikanneesta, nyt Kärpissä alkukauden torjuvasta Mikko Strömbergistä ollut nuoren joukkueen tukipilariksi. Joulun jälkeen kauden kriittisimmillä hetkillä SaiPa alkoi kärsiä niukkoja tappioita, eikä kova työnteko ja pelitapahtumien hallinta näkynyt tulostaululla.
Mahdollisuudet jatkopeleihin hupenivat muutama kierros ennen runkosarjan päätöstä ja kolme perättäistä voittoa kauden viimeisistä otteluista olivat lopulta laiha lohtu. SaiPaa kiusasivat loukkaantumiset ja maalivahtiongelma, kun todellista voittavaa maalivahtia ei maalinsuulta löytynyt. Lisäksi maalintekijöiksi hankitut hyökkääjät floppasivat pahasti. Jossiteltavaa jäi pelillisesti hyvästä kaudesta muutenkin paljon.
Valmentaja Heikki Mälkiän luoma raikas ja iloinen peli-ilme on kuitenkin säilynyt tämän syksyn harjoituspeleissä ja keltapaitoihin hankitut vahvistukset näyttävät sisäistäneet valmentaja Heikki Mälkiän opit ja pelityylin. Ennennäkemättömän aikaisin kasassa olleen joukkueen yllä leijuu kuitenkin tummia pilviä, sillä alkukautta häiritsevät lappeenrantalaisia koetelleet lukuisat loukkaantumiset.
Onkin mielenkiintoista nähdä, saako SaiPa tarvitsemansa lentävän lähdön kauteen, vai hupeneeko yhtenäisen ja pitkään yhdessä harjoitelleen joukkueen saama etu loukkaantumisiin. Hyvä alkukausi olisi nuorelle joukkueelle tärkeä jo siitäkin syystä, että kurssin kääntäminen oikeaan suuntaan nuorella joukkueella on hankalaa, jos alkukausi ei lähde käyntiin odotetulla tavalla. Pitkälti kauden ensimmäinen puolisko näyttää, pystyykö SaiPa palaamaan vuoden tauon jälkeen pudotuspelijoukkueeksi.
Valmennuksessa tutut kasvot
SaiPan valmentajina jatkavat hyvää työtä tehneet Heikki Mälkiä ja Ari-Pekka Selin. Kaksikko aloittaa jo kolmannen kautensa lappeenrantalaisten penkinpäässä. Sopimus on katkolla niin Mälkiällä kuin Selinilläkin tulevan kauden jälkeen ja voikin olla, että kauden päätyttyä valmennusrintamalla puhaltavat uudet tuulet. Maalivahtivalmentajana jatkaa Jarmo Myllys, jolla sopimus ulottuu kevääseen 2009.
Valmennus on SaiPan ehdoton vahvuus. Mälkiä on luonut joukkueelle toimivan pelitavan ja joukkueen rungon muuttumattomuus mahdollistaa sen, että pelaajisto osaa heti kauden alkaessa noudattaa valmennuksen oppeja. Lappeenrantalaisten peli perustuu kovaan luisteluun, nopeaan suunnanmuutospeliin, aktiiviseen karvaukseen, tiiviiseen puolustuspeliin ja aggressiiviseen taklauspeliin. Lisäksi Mälkiä on painottanut maalille menemisen tärkeyttä. Pelitapaa noudattamaan on hankittu oikeanlaisia pelaajia ja kilpailu pelipaikoista on kova, koska hyökkääjiä riittää viiteen ketjuun ja puolustajiakin yli neljään pariin. Materiaalin laajuus takaa, ettei vapaamatkustajilla ole kentälle asiaa ja jokaisen on illasta toiseen laitettava itsensä täysillä likoon SaiPan puolesta.
Mielenkiintoinen maalivahtikolmikko
SaiPan veräjänsuulla on mielenkiintoinen kilpailutilanne. Kolme lähes tasavahvaa maalivahtia kamppailevat peliajasta keltapaitojen maalinsuulla kauden alussa. Harjoitusotteluissa veskarit ovat pelanneet vuorotellen ja heistä vakuuttavimmin jo viime kaudella parissa ottelussa keltapaitaisten maalinsuulla esiintynyt Iiro Tarkki. Päätökset kahdesta SM-liigan aloittavasta maalivahdista tehdään SaiPan palattua Ruotsin harjoituskiertueelta.
SaPKossa viime kaudella ykkösvahtina hienosti taistellut Tarkki pääsi haistelemaan liigaympyröitä kahden ottelun verran ja valmennus vakuuttui siinä määrin, että hänet nähdään SaiPan maalinsuulla kahden seuraavan kauden ajan. Nyt nuoremmalla Tarkilla on mainio tilaisuus ottaa jopa ykkösmaalivahdin paikka ja aiheellisia kehuja on sadellut harjoituspelien loistavien otteiden johdosta.
Kokeneempaa osastoa suhteellisen nuoresta iästään huolimatta edustaa Ruotsista paluun liigaan tekevä Joni Puurula. Ykkösvahdiksi kaavailtu Puurula ei ole täysin vakuuttanut pelaamissaan harjoituspeleissä ja torjuntatyösketenly on ollut epävarman oloista. Valmentaja Mälkiän kirjoissa aiemmat meriitit eivät varmasti paina pelaavia vahteja valittaessa ja Puurula saattaakin pahimmassa tapauksessa löytää itsensä katsomosta, jos otteet eivät valmennusta miellytä. Ruotsin ja Venäjän liigat nähneen Puurulan kokemusta SaiPa pitkän kauden aikana kaipaisi, joten olisi suotavaa, että kulttimaineeseen HPK:ssa pelatessaan noussut Puurula pystyisi nostamaan tasoaan nyt nähdystä tosipelien koittaessa.
Puurulan ja Tarkin haastaa tiukasti peliajasta SaiPassa jatkava oma kasvatti Ville Hostikka, joka esitti lupaavia otteita viime kauden lopulla saadessaan peliaikaa. Hostikka pääsi tolppien väliin kuudessa ottelussa, joissa kirjattiin torjuntaprosentiksi 95,2 ja kaksi nollapeliä. Philadelphia Flyersin varaus sai pelata ottelunsa paineettomasti joukkueensa menetettyä mahdollisuudet pudotuspeleihin, mutta suorituksen arvoa se ei silti vähennä pätkääkään.
Puolustuksessa suurimmat kysymysmerkit
SaiPa sai pidettyä viime loppukauden kaksi tärkeintä puolustajaansa, Ossi-Petteri Grönholmin ja Joni Tuomisen, mutta menetti erityisesti alkukaudesta hienosti pelanneen Harri Tikkasen Hämeenlinnaan. Samaan osoitteeseen matkasi myös urallaan hetken paikallaan polkenut Mikko Palomäki. Kiekollisen pelin ykkösmoottori Henrik Petré puolestaan loikkasi Poriin Ässien riveihin.
Näitä viime kauden profiilipuolustajia on hankittu korvaamaan ulkomaalaisvahvistukset Arturas Katulis sekä Dan Iliakis. Koeajalle saapuneista puolustajista Katulis nähdään varmuudella myös liigapeleissä hänen ja SaiPan sovittua vuoden sopimuksesta. Kalle Kaijomaan siirryttyä kasvattajaseuraansa JYPiin puolustukseen hankittiin leveyttä ja kilpailua Ilveksestä tulleen Juho Mielosen sekä Mikkelin Jukureissa viime kaudella loistaneen Simo Mälkiän muodossa.
Harjoituspeleissä mainioita otteita esittänyt kanadalainen, Suomen passinkin taannoin saanut Iliakis tulee sopimuksen saadessaan saamaan paljon vastuuta SaiPan alakerrassa. Miehen jatkosta päätetään Ruotsin reissun jälkeen, mutta hyvät otteet poikinevat jatkoa Sputnik-paidassa. Kahteen suuntaan hyvin pelaavan puolustajan kiekollinen varmuus on hyvällä tasolla ja luistin kulkee nykykiekon vaatimalla tavalla. Kiekollista näppäryyttä löytyy myös Liettuan maajoukkuepuolustaja Katulisilta. Pienikokoisen nikkaripakin kovuuden ja terävyyden riittäminen vääntötilanteissa liigatasolle on kuitenkin arvoitus, vaikka harjoitusotteluissa Katulis mukiinmenevästi on pärjännytkin.
Potentiaalia ja nuoruuden intoa kokoonpanoon tuovat kiekolliset puolustajat Mielonen ja Mälkiä ovat myös esittäneet harjoitusotteluissa ennakkoluulottomia otteita. Siksi ei olisi ihme, jos etenkin viimeksi mainittu raivaisi tiensä kuuden pelaavan puolustajan joukkoon. Valmentaja Mälkiän poika Simo on kehittynyt kesällä kovin harppauksin kiekkoilijana ja kiekon kanssa taitava puolustaja saattaa otteillaan yllättää monet kiekkojännärit kauden mittaan. Samoista pelipaikoista Mielosen ja Mälkiän kanssa kamppailee oma kasvatti, miehekkäästi debyyttikaudellaan esiintynyt Jarno Lippojoki, jonka syksyä kuitenkin ovat häirinneet loukkaantumiset.
Fyysistä osastoa SaiPan puolustuksessa edustavat Pauli Levokari ja Joonas Rönnberg eivät voi olla täysin tyytyväisiä ensimmäisiin kausiinsa Saimaan rannalla. Molemmille herroilla jäi rikkonaisesta kaudesta paljon parannettavaa ja se on näkynyt herrojen kesäharjoittelussa. Hiki hatussa on kehittymisen eteen tehty töitä ja harjoitusotteluissa onkin näkynyt viitteitä paremmasta. Kovuutta SaiPa oman maalin edustalle tarvitsee ja toivoa soisi, että molemmat herrat lunastaisivat niitä odotuksia, joita valmennus herroihin on kohdistanut. Peliaikaa tiukasti kärkkyy myös muutamia liigapelejä vyölleen viime kaudella saanut Kimmo Vesterinen, joka on esittänyt miehekkäitä otteita harjoituspeleissä. Fyysisen peruspuolustajan kautta häiritsee kuitenkin armeija ja kausi menee pääasiassa A-junioreissa.
Kaiken kaikkiaan SaiPan puolustus tuntuisi kuitenkin olevan joukkueen heikko kohta, lähinnä kokemattomuuden ja varmojen liigapakkien puuttumisen vuoksi. Jotta paketti toimisi, tulisi muutaman tärkeään rooliin sovitellun puolustajan nostaa tasoaan nähdystä ja nuorten lupauksien ottaa harppauksia eteenpäin urallaan. Potentiaalia on valtava määrä ja periaatteessa puolustus on sopiva sekoitus kiekollista taitoa ja fyysistä voimaa, mutta esimerkiksi viimetalvisen maalivahtiongelman uusiutuessa voi nuorella puolustuksella herkästi hiipiä pieni pelko puseroon ja maila alkaa puristaa rukkasissa.
Hyökkäyspää vahvistunut
Tärkein asia joukkueessa oli saada pidettyä hienon kauden pelannut Ville Snellman Lappeenrannassa. Tämä onnistuikin ja kokonaisuutena viime kauden ehyin hyökkäyskolmikko Snellman-Jarkko Immonen-Sami Ryhänen nähdään myös tulevana kautena yhdessä. Ketjun yhteispeli lähenteli saumatonta etenkin keväällä ja jälki oli tuhoisaa. Ketjun tehtailemat tehot 44+59=103 puhuvat puolestaan ja samanlaisen tahdin soisi jatkuvan tulevaisuudessakin. Tehtävä ei välttämättä ole helppo, sillä tehokolmikko saattaa olla huomattavasti viime kautta tarkemmassa vartioinnissa.
Kimmo Koskenkorva pelasi SaiPassa huippukauden ja joukkuetta kipparoinut tehohyökkääjä nousi maajoukkueen vakiokalustoon. Koskenkorva kuitenkin lähti nappikauden jälkeen kokeilemaan siipiään ulkomaille ja suuntana oli Elitserienin Skellefteå. Ykköshyökkääjäänsä ja tämän rinnalla koko kauden pelannutta Emil Lundbergia korvaamaan SaiPa hankki Lundbergin maamiehen Henrik Höglundin, kanadalaishyökkääjä Alex Nikiforukin sekä HPK:sta toiseen suuntaan matkanneen Joni Lappalaisen.
Norjan liigassa maaleja liukuhihnalta latonut Henrik Höglund ehti muutamissa harjoituspeleissä osoittaa olevansa kelpo pelimies, kunnes polven sivusidevamma toi loven harjoituskauteen. Höglundin pitäisi kuitenkin olla kunnossa kauden alkuun mennessä ja kunnossa ollessaan tuo aimo annoksen röyhkeyttä, fyysisyyttä ja maalintekovoimaa SaiPan hyökkäykseen. Liikkeen riittäminen kovatempoisissa otteluissa on arvoitus, mutta toistaiseksi otteet ovat olleet lupaavia.
Alex Nikiforuk on joukkueen pienikokoisin pelaaja, mutta samalla kenties näppärin. Hyvin joukkueeseen sisälle päässyt Nikiforuk on muodostanut toimivan ketjun syksyn harjoituspeleissä lupaavan Jonne Virtasen ja vihdoin todenteolla hyökkäysvastuuta ottaneen Ville Kohon kanssa. Ketju on ollut harjoitusotteluissa SaiPan tehokkain ja toiminut ajoittain todella mallikkaasti. Nikiforuk kompensoi koon puutteita liikkeellään ja yrityksellään ja ikuiseksi puolustavaksi sentteriksi leimattu Koho alkaa viimein onnistua hyökkäyspäässäkin. Vaisun viime kauden jälkeen Koholla on nyt näytön paikka ja alkusyksy onkin antanut lupauksia paljon paremmasta, sillä hän on ollut joukkueen paras pistemies.
Ketjun kolmas lenkki, vasta 19-vuotias Jonne Virtanen on pudottanut kesän aikana painoaan ja miehen liikkuminen on selkeästi parantunut. A-junioreissa pääosin viime kaudella rymistellyt fyysinen ja isokokoinen hyökkääjä on pelaamissaan harjoitusotteluissa pelannut todella kypsästi. Venäjälle U20-maajoukkueen matkaan lähtevä Virtanen on noussut suomalaisen kiekkoväen tietoisuuteen muutamalla nyrkkitappelulla, mutta harjoitusotteluissa hän on lukeutunut SaiPan parhaimpiin hyökkääjiin ja hienot otteet takaavat, että vastuuta on viime kauden paria liigaottelua enemmän luvassa.
SaiPaan kovin odotuksin tullut Joni Lappalainen kärsii parhaillaan polvivammasta ja toipumisennusteet on asetettu joulun tienoille. Maalintekopotentiaalia rutkasti omaava Lappalainen on SaiPan maalinteko-osastolle kelpo apu ja päästessään pelikuntoon jälki voi olla tuhoisaa. Kaudella 2005–2006 HPK:n neloskentässä hyökänneen Lappalaisen maalisarakkeessa komeili lukema 11, mikä omalta osaltaan kertoo maalintekijän kyvyistä. Lappalaisen kannalta onkin sääli, että paha loukkaantuminen pilaa koko alkukauden.
Joukkueessa jatkavan ja avainhyökkääjiin kuuluvan Eetu Holman viime kausi oli yhtä vuoristorataa. Alkukaudesta sarjan pistepörssin kärjessäkin keikkunut hyökkääjäkolossi vaipui pitkäksi aikaa varjojen maille aina vaihtopenkin päähän tuppea puremaan. Loppukaudesta homma alkoi jälleen toimia, kunnes sormivamma päätti uuden tulemisen ennen aikojaan. Tulevaan kauteen valmistautumista on häirinnyt selkävamma, mutta silti Holmalta on lupa odottaa heti kauden alusta alkaen tehoja.
Duunarikenttiin SaiPalla on heittää viime kaudelta tuttuja naamoja. Oman hommansa tunnollisesti hoitavat Jaska Vilen, Petri Koskinen, Janne Kolehmainen, Teemu Paakkarinen ja Mikko Hakkarainen ovat tärkeässä roolissa myös tulevana kautena vastustajan joukkueen parhaita vastaan pelatessa. Sataprosenttisesti omat tonttinsa hoitavat alempien kenttien työhevoset jäävät usein suurelta yleisöltä huomaamatta, mutta ovat Mälkiän palapelissä korvaamattomia palasia. Taklausvastuuta pääosin kantavat Kolehmainen ja Paakkarinen pitävät ensi kaudellakin huolen, ettei vastustajilla ole SaiPaa vastaan mukava pelata.
Kaiken kaikkiaan SaiPan hyökkäys vaikuttaa lupaavalta ja vaikka viime kaudella Jens Bergenström esitti hyviä otteita harjoituspeleissä vain flopatakseen liigassa, on vaikea kuvitella esimerkiksi Henrik Höglundin sortuvan nyt samaan. Hyökkääjistön runko on säilynyt hyvin ja pelaajat tuntevat toisensa. Loukkaantumisrypäs on harjoituskaudella jättänyt loven muutaman pelaajan kesäharjoitteluun, mutta loukkaantumisilta ei pitkän kauden aikana voi välttyä. Kokonaisuutena SaiPan hyökkäyskaluston voi sanoa vahvistuneen ja tulivoimaa pitäisi olla edelliskautta enemmän. Heikki Mälkiän suojatit lähtevät luottavaisina kauteen haastajina taistelemaan viimeisistä pudotuspelipaikoista.
