New Jersey Devils voitti ensimmäisen pudotuspelisarjansa sitten kevään 2012, kun New York Rangers kaatui seiskapelissä selvin 4–0-numeroin. Carolina Hurricanes pudotti New York Islandersin kuudessa ottelussa, mutta lepoetu ei ole sarjan lopputuloksen kannalta merkittävä.
Toinen kierros on ollut kahtena edellisenä keväänä Hurricanesille ylittämätön este, joten menestyspaineet ovat kovat. Runkosarjassa Hurricanesin ja Devilsin keskinäiset ottelut menivät tasan voitoin 2–2.
Joukkueiden edellisestä pudotuspelikohtaamisesta on jo 14 vuotta, mutta vuosien 2001–09 välillä ne pelasivat peräti neljä keskinäistä sarjaa. Näistä Hurricanes voitti kolme ja Devils yhden.
Maalivahtipeli
Kummankin joukkueen maalivahtipeliä voisi kuvata arvoitukselliseksi. Hurricanesin viisi ensimmäistä pudotuspeliottelua torjui Antti Raanta, mutta ratkaisevan voiton otti Frederik Andersen, joka puolestaan yksittäisessä ottelussa suoriutui merkittävästi runkosarjaa paremmin.
Devilsin ensimmäisen kierroksen voitto New York Rangersista on helppo henkilöidä Akira Schmidiin, joka nousi kolmannessa ottelussa torjuntavastuuseen, kun Vítek Vaněček romahti runkosarjan tasostaan.
22-vuotias sveitsiläinen torjui häikäisevästi ja päästi neljässä voitto-ottelussaan yhteensä vain kaksi maalia, mutta Rangersin tasoittaessa sarjan hän joutui antautumaan viidesti.
Kovalla itseluottamuksella torjunut Schmid jatkaa eittämättä Devilsin maalilla, mutta yhteensä 29 NHL-ottelun kokemus ei takaa huippusuoritusta. Patrick Roy, Cam Ward ja Jordan Binnington ovat toki rohkaisevia esimerkkejä pudotuspelimenestyksestä vähäisellä kokemuksella – lisäksi Schmid pelasi hyvällä tasolla jo runkosarjassa.
Hurricanesin maalivahdeilla riittää kokemusta, mutta kysymysmerkkejä herättävät kärkivahtien loukkaantumisalttius ja erityisesti Andersenin viime kaudesta heikentynyt suoritustaso. Pjotr Kotšetkov on Hurricanesin kolmas maalivahti, mutta 23-vuotias venäläinen ei ole merkittävästi varmempi vaihtoehto kuin Andersen tai Raanta.
Paperilla Hurricanesilla on parempi maalivahtitilanne, mutta Schmidin huippuvire kallistaa edun Devilsille.
Erikoistilanteet
Molemmat joukkueet ovat olleet NHL:n parhaimmistoa alivoimapelaamisessa sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä, mutta ylivoimalla kumpikaan ei ole erityisesti loistanut. Hurricanes on käytössä olevaan pelaajamateriaaliinsa nähden kenties jopa ylisuorittanut ylivoimalla, Devilsillä sen sijaan on pelaajien taitotasoon suhteutettuna rutkasti petrattavaa.
Jack Hughes on jatkanut siitä, mihin runkosarjassa jäi, mutta erityisesti ykköspuolustaja Dougie Hamiltonilta Devils kaipaa onnistumisia ylivoimalla. Maalintekijäksi hankittu Timo Meier jäi pisteittä Rangersia vastaan, ja sveitsiläisen pelikunto on epävarmaa Jacob Trouban taklauksen jäljiltä.
Hurricanesilta puolestaan puuttuu loukkaantumisten takia hyökkääjät Andrei Svetšnikov ja Teuvo Teräväinen, joiden tuloksentekokyvylle olisi tarvetta. Stefan Noesen on kahdella maalillaan ja neljällä pisteellään joukkueen tehokkain ylivoimapelaaja pudotuspeleissä.
Yllättävät ratkaisijat ovat Hurricanesille avuksi, mutta erityisesti Sebastian Ahon ja miksei myös Jesperi Kotkaniemen on otettava roolia.
Voimasuhde tasaviisikoin
Hurricanes oli runkosarjassa NHL:n paras sekä laukaisuhallinnalla että maaliodottamalla mitattuna, mutta Devils on myös sarjan eliittiä ja itse asiassa luodussa maaliodottamassa jopa Hurricanesia edellä – puolustussuuntaan Hurricanes kuitenkin suoriutui vielä paremmin.
Korkean todennäköisyyden laukauksia Devilsillä oli eniten ja Hurricanesilla toiseksi eniten, vastaavasti hurrikaanipaidat päästivät vähiten korkean todennäköisyyden laukauksia ja paholaiset kolmanneksi vähiten.
Rangersia vastaan Devils oli kuitenkin kaikilla edellä mainituilla osa-alueilla suorastaan ylivoimainen. Hurricanesin taso on puolestaan laskenut runkosarjasta, vaikka se olikin Islandersia vastaan hallitsevampi osapuoli.
Materiaalin kärki ja leveys
Martin Nečasilla yksi maali kuudessa ottelussa, Seth Jarvisilla kaksi samassa ottelussa syntynyttä osumaa, Kotkaniemellä tehot 0+1 – Hurricanes on entistä enemmän Ahon tehojen varassa.
Paul Stastnyn kolme ja Jesper Fastin kaksi osumaa ovat hurrikaanipaidoille elintärkeitä onnistumisia sekä kalpea aavistus kokoonpanon leveydestä. Puolustuksen peluutus on pudotuspeleissä ollut samanlaista kuin runkosarjassa, mutta hyökkäyksessä Ahon, Kotkaniemen ja Jordan Staalin ketjujen vastuu on tiivistynyt.
Devilsin paras maalintekijä ja pistemies pudotuspeleissä on Erik Haula, mikä kertoo sekä kärjestä että leveydestä. Hughes, Nico Hischier ja Ondřej Palát ovat vain pisteen päässä suomalaisesta, mutta vahvan runkosarjan pelanneilla Dawson Mercerillä ja Tomáš Tatarilla on potentiaalia nähtyä enempään.
Paholaisilla on etu sekä kärjen terävyydessä että materiaalin leveydessä: Hughes, Hischier, Hamilton ja Jesper Bratt olivat runkosarjassa tehokkaampia kuin Hurricanesin parhaat pistemiehet Nečas ja Aho, ja pudotuspeleissä suomalaistähti on joutunut ottamaan Hurricanesin entistä kokonaisvaltaisemmin reppuselkäänsä.
Lopputulosarvio
Hurricanes pelasi ensimmäisellä kierroksella jopa yllättävän hyvin Islandersia vastaan ja ennen kaikkea löysi keinot ohittaa tähtivahti Ilja Sorokin. Kokemattomampi mutta huippuvireinen Schmid on lähes yhtä iso este, ja ennen kaikkea viisikkopelaamisessa haaste nousee uudelle tasolle.
Oletin Hurricanesin hyvästä runkosarjasaldostaan putoavan jo ensimmäisellä kierroksella, eikä Devils ollut edes kotiedun haltijana ennakkosuosikki Rangersin tähtisikermää vastaan. Joukkueiden välisessä historiassa Hurricanes on ollut parempi, mutta juuri tässä hetkessä Devils on liian monella osa-alueella edellä.
Devils etenee konferenssifinaaleihin voitoin 4–2.