29.3.2001, noin kello 20.45. Hartwall Areenalla vallitsee sinipaitaisen yleisön keskuudessa haudanvakava hiljaisuus. Suurin osa kansaa lähtee kirosanoja sadatellen ja nyrkkiä puiden ulos hallista pimeään iltaan. Jotkut istuvat penkeillä. Vain täysin huumaantunut lauma valkopaitaisia pelaajia kentällä sekä valkoinen massa katsomossa riehuu Areenalla. Kärpät ovat juuri tehneet kiekkokauden järisyttävimmän yllätyksen: uutta tulokaskauttaan SM-liigassa pelannut Kärpät on viimeisenä pudotuspeleihin selvinneenä joukkueena tiputtanut runkosarjan voittajan, Helsingin Jokerit, jatkosta viidessä ottelussa. Viimeisen ottelun 0-1 -numerot syöpyvät useimpien kannattajien mieliin molemmilla puolilla Areenaa.
Ennustaminen lopputuloksesta on vaikeaa
Viime kaudella runkosarjan voittaja Jokerit lähti sarjan viimeisten kierrosten loppukirin jälkeen hyvässä kunnossa silloin myös kohtuullisessa vireessä ollutta runkosarjan kahdeksikkoa Kärppiä vastaan. Kärppien mahdollisuudet Jokereita vastaan olivat silloin todella huonot; hypoteettisesti ajateltuna tällä kaudella Kärpät, sarjan kuutonen, lähtee Jokereita, sarjan kolmonen, vastaan hiukan paremmista asetelmista. Jos Kärppien mahdollisuudet viime keväänä olivat etukäteen ajateltuna noin 20-80-luokkaa, niin tänä vuonna mahdollisuudet ovat jo vähintään 30-70-luokkaa. Viime kaudella Kärpät vei ottelusarjan viidenteen otteluun, ja kuittasi lopulta makean voiton Jokereiden kotikentällä Ilmalan Areenalla. Tuo ottelusarja ratkesi Kärppien hyvään pelivireeseen ja viisikkopelaamiseen sekä Jokereiden heikkoon viimeistelytaitoon.
Vaikka peli ei ole Kärpillä viime aikoina kulkenut keskitalven malliin, on joukkue kuitenkin siitä huolimatta viime kautta vahvempi ja vuoden verran kokeneempi joukkue. Sen osoittaa kokonaisuudessaan runkosarjan kuudes sija. Vastaavasti Jokereiden paremmuudesta viime kauteen nähden on vaikea sanoa mitään: Joukkue vahvistui ja heikentyi eri osa-alueilla. Se on esittänyt tällä kaudella täydellistä ja umpisurkeaa jääkiekkoa, upporikasta ja rutiköyhää. Jokereita ei voi tällä hetkellä arvioida kuin päivän kunnon mukaan.
Yleensä playoffeihin lähdettäessä olisi joukkueen oltava mahdollisimman hyvässä pelivireessä, mutta tässä puolivälierien kolmannessa otteluparissa siitä ollaan mahdollisimman kaukana. Tässä otteluparissa kohtaavat joukkueet kuntopuntarin hänniltä. Pikkupetojen ja narripaitojen pelivire viime peleissä olisi edellyttänyt jotain muita pelejä kuin parhaiden joukkueiden playoffeja. Playoffit ovat kuitenkin "henkimaailman hommia". Aina pitää muistaa kultainen fraasi: "runkosarjan merkityksettömät ottelut ovat ohi, ja nyt alkavat liigassa tosipelit." Näihin tosipeleihin pääsee parhaiten sisään kovan liikkeen ja kovan taistelun kautta. Päälle vielä onnea ja onnistumisia, niin kasassa on voittava paketti ketä tahansa vastaan.
Kärppien kunnonajoitus osui tammi-helmikuun taitteeseen
Playoffien alkaessa päivän polttava kysymys kuuluu, että mihin on kadonnut Kärppien hyvä pelivire, ja mikä on Kärppien iskukyky playoffeissa? Kärppien pelivireen katoaminen on mysteeri, jonka mahdollista selviämistä odottaa koko Pohjois-Suomi suurella mielenkiinnolla. Kärppien kuntohuippu osui tammi-helmikuulle – sen jälkeen Kärpät on ollut menestyksestä niin kylläinen, että joukkueen on ollut todella suuria vaikeuksia saada uudestaan hyvästä pelivireestä kiinni. Aika on käynyt tiimalasissa vähiin, ja nyt olisi viimeinen hetki saada kovassa paikassa uudestaan pelijuonesta kiinni.
Vaikka Kärpät porskutti tammi-helmikuusta lähtien hyvässä myötäisessä, vaivasi jo silloin joukkueen pelaamista, harjoittelua ja keskittymistä runkomiesten loukkaantumiset ja muut poissaolot. Rivistä on ollut pois vuorollaan niin Brett Lievers, Sakari Palsola, Andrei Potaitchuk, Joni Pitkänen, Jari Viuhkola, Juha Joenväärä ja Kimmo Koskenkorva, "normaalien" vatsaflunssapotilaiden lisäksi, eikä oululaisjoukkuetta ole nähty parhaassa formussaan sitten tammikuun alkupäivien. Edustusjoukkueen mukaan tulleet junioripelaajat ovat paikanneet kokeneempien poissaolot parhaansa mukaan – paikotellen jopa erinomaisin tuloksin – mutta se ei korjaa sitä tosiseikkaa, että kokeneita pelimiehiä ja sitä kautta parasta kokoonpanoa ei ole nähty. Todennäköisesti myös paras lopputuloskin jäi näkemättä.
Tämän kauden runkosarjan keskinäisistä kohtaamisista Jokerit voitti kolme ja yksi ottelu päättyi Kärppien voittoon. Ensimmäinen kohtaaminen Raksilassa päättyi 0-4 Jokereiden vierasvoittoon, ja silloin oli Kärppien peli aivan sekaisin. Toinen kohtaaminen päättyi vaihtelevien jaksojen jälkeen Jokereiden 3-1-kotivoittoon; Kärpät johti peliä kahden erän jälkeen maalilla, mutta kolmannessa erässä Jokerit meni menojaan. Kauden kolmas kohtaaminen oli sitten Raksilassa sellaista peliä (5-3), jollaisella Kärpät voi voittaa Jokerit myös playoffeissa: tiivistä viisikkopelaamista, hyvää maalivahti- ja ylivoimapelaamista, liikettä, taistelua ja mustelmia, sekä maalipaikkojen hyödyntämistä. Ennen olympiataukoa joukkueiden viimeisessä kohtaamisessa (3-1) ei ollut enää tietoakaan sellaisesta Kärppä-pelistä, ja Kärpät alkoi liukua alamäkeen.
Jokerit ristiriitaisista asetelmista pudotuspeleihin
Helsingin Jokerit lähtee ottelusarjaan Kärppiä vastaan varsin ristiriitaisista asetelmista. Sen pitäisi olla selkeä ennakkosuosikki ja todennäköinen jatkoonmenijä, mutta se lopetti runkosarjan hämmästyttävään kuuden ottelun tappioputkeen. Joukkueen hyökkäys ajautui myös täydelliseen hampaattomuuteen, runkosarjan kahdessa viimeisessä ottelussa ei maaliakaan, ja kuudessa tappiollisessa pelissä vain seitsemän maalia.
Raimo Summanen sekoili kauden loppupuolella vähintäänkin mielenkiintoisesti joukkueensa kanssa. Liikettä ei jaloista löytynyt ajoittain ollenkaan, mutta tätä on yhä vaikeampi pistää kovan treenaamisen tms. tulokseksi. Tuntuu vähintäänkin epäuskottavalta, että joukkue olisi luopunut runkosarjan voiton tavoittelusta ja treenannut itsensä puhki, hävinnyt kuusi ottelua putkeen ja olisi nyt kykenevä yhtäkkiä vaihtamaan kurssia kuin salamaniskusta. Summanen on myös mennyt pahasti metsään jatkuvalla ketjuruletillaan. Viimeiseen 10 otteluun ei Jokereilla ollut mitään pysyviä ketjuja, kaikki ketjut pysyivät yhtenäisinä korkeintaan parin erän verran. Viimeisessä ottelussa Tapparaa vastaan peluutetut todennäköisimmät hyökkäyksen ykkösketjut Machulda-Pakaslahti-Rosa, sekä Mikkola-Aalto-Banham hakevat vielä varmuudella ensimmäiset ottelut yhteispeliään.
"Apatia on jääkiekon pahin vihollinen" - lausahdus on suoraan Raimo Summasen suusta. Paikkansa pitävä väittämä vain näyttää ikävästi pätevän tämänhetkiseen jokeripakkaan. Periaatteessa kaikki on mallillaan, puolustus pitää, hyökkäys rakentaa pyörityksiä, maalivahdit loistavat. Mutta kuitenkin se jokin on puuttunut viimeisestä kymmenestä pelistä. Vain ajoittain on nähty sitä tunteen paloa, jolla parivaljakko Westerlund-Summanen saavutti joukkueensa kanssa mestaruuden IFK:ssa vuonna 1998. Se jokin on tällä hetkellä Jokereilta kateissa. Omituinen flegmaattisuus joka näkyy tilannesähäkkyyden ja luistelun puutteellisuutena vaivaa kovasti joukkueen suurimpia nimiä. Jokainen tappio pahentaa tuota flegmaattisuutta ja apaattisuutta. Mikäli Jokerit lähtee ensimmäiseen otteluun tiistaina kotonaan pahasti kipsissä, ja häviää jääden maalittomaksi, voi tuo apaattisuus nielaista lopullisesti koko joukkueen ja ajaa sen syöksykierteeseen, josta ei enää sarjaa voiteta.
Jokereiden peli ei ole kuitenkaan kaukana hyvästä. Pienet asiat voivat muuttaa kurssin välittömästi. Hyvä peli on edelleen vain ehkä muutaman henkimaailman asian takana piilossa. Esimerkki siitä, mihin Jokerit parhaimmillaan pystyvät, löytyy 9.3 pelatun Jokerit-TPS –ottelun ensimmäisestä erästä, jolloin Jokerit osoitti kykenevänsä pelaamaan sitä liigaa dominoivaa kiekkoa, jota siltä näissä pudotuspeleissä tullaan odottamaan. Laita ryskyi, verkko pullistui ja kansa kohisi. Tietyt pelaajat, kuten Tuomo Ruutu, Tomek Valtonen ja Jussi Pesonen voivat vauhdilla ja fyysisyydellä saada paljon aikaan joukkueen herättäjänä. Toisaalta parivaljakko Rosa-Machulda voi yhteisen sävelen löytäessään nostattaa joukkueen todelliseen kiekkotaituruuteen, ratkaisuja Jokereilla on monia. Täytyy muistaa, että kuuden ottelun tappioputkea edelsi kahdeksan ottelun voittoputki.
Kärpät kärsii loukkaantumisista
Maalivahdit
Kärpillä on asettaa Jokereita vastaan varmaankin yksi maan parhaista maalivahtikaksikoista. Tim Thomas ja Markus Korhonen on sellainen kaksikko, että Kärpät ei kaadu ainakaan maalivahtipeliin. Thomas on selvä ykkönen, ja on pelannut suurimman osan Kärppien otteluista. Markus Korhonen on kuitenkin viime peleissä saanut jonkin verran vastuuta torjuntatöistä, joten hänkään ei lähde täysin kylmänä ottelusarjaan.
Puolustajat
Kärppien koko puolustuspeli perustuu tiiviiseen viisikkopelaamiseen. Puolustus ei paljon isoilla nimimiehillä juhli, mutta muodostaa sellaisenaan ihan kilpailukykyisen kokonaisuuden. Rungon muodostaa kolme kokeneempaa pakkia, jotka ovat saaneet viimeisen kahden-kolmen kauden ajan hyvää tukea nuoremmilta puolustajilta. Kärppien pakkiparit ovat kauden mittaan vakiintuneet, ja niistä on tullut selkeä kokonaisuus, joita ei ole loukkaantumiset eikä poissaolot juurikaan vaivanneet. Joukkueen puolustusmateriaali on hiukan yksi oikoista; puolustuksesta ei löydy yhtään ronskia peruspakkia eikä kiekollista johtajaa. Puolustuksen rungon muodostaa kuusi all-around-pakkia.
Ykköspakkiparin muodostaa Lasse Kukkonen ja Harri Aho. Kukkonen pelaa hyvää kautta, kun taas Aho ei ole viime aikoina loistanut. Aho on paineenalaisena kovasti pulassa, ja ylivoimassa outo ratkaisu. Kärppien kakkospakkipari on puolustuksen paras kaksikko. Jääliläiset Kimmo Lotvonen ja Mikko Lehtonen muodostavat isokokoisen parivaljakon, jossa Lotvonen pelaa rauhallisemmin puolustuspäässä ja Lehtonen tukee enemmän hyökkäyksiä. Kolmas pakkipari on Mikko Myllykoski ja Joni Pitkänen; Myllykoski liikkuu ja luistelee hyvin, ja pelaa ylivoimaa. Pitkäsen vastuulla on usein kiekon ylös tuonti, mutta puolustuspelissä hänelle sattuu vielä toisinaan merkkausvirheitä. Muut puolustajat ovat Mikko Palomäki ja Topi Jaakola; he saavat jonkin verran peliaikaa pakkiparina, mutta tuuraavat useimmin runkopakkeja.
Hyökkäysketjut
Kärppien hyökkäystä on vaivannut viime kuukausina loukkaantumiset ja muut poissaolot. Kärpät ei ole sitten tammikuun alun pelannut parhaalla kokoonpanolla, eikä pelaa nyt playoffeissakaan. Pois ovat tärkeät roolipelaajat Kimmo Koskenkorva ja Juha Joenväärä, joiden poissaolot ovat kuitenkin yksilötasolla korvattavissa esim. Jussi Jokisella ja Tuomo Harjulalla. Koskenkorvan ja Joenväärän poissaolot kuitenkin kaventavat Kärppien hyökkäysmateriaalia; nyt nelosketjussa ei ole playoffeihin riittävää leveyttä eikä tasoa. Lisäksi loukkaantumiset ovat vaikuttaneet Kärppien ylivoimaan; se on ollut lopputalven todella heikkoa.
Kärppien tapauksessa tällä hetkellä kannattaa puhua vain ihannekokoonpanoista, sillä viime peleissä ei ole ollut mitään vakiintuneita ketjukokoonpanoja. Poissaolijat Koskenkorva ja Joenväärä ovat tässä spekuloinnissa korvattu Jokisella ja Antti Aarniolla. Ykkösketjun muodostaa Jari Laukkanen, Jari Viuhkola ja Antti Aarnio. Aarnio tuo ketjuun koskenkorvamaista luistelu- ja karvausvoimaa, mutta sen lisäksi Aarnio taklaa kovaa. Keskushyökkääjä Viuhkola oli pois maaliskuun otteluista, ja suorittaa paluun nyt tiistaina puolivälierässä. Kokenut Jari Laukkanen on pelannut muista poiketen ehjän kauden, mutta sehän ei ole yllätys. Kapteeni jaksaa yhä.
Kakkosketju on rakennettu Lasse Pirjetän ympärille, sillä ketjunjohtaja on saanut rinnalleen toisen sentterin Sakari Palsolan ja nuoren tulokkaan Jussi Jokisen. Jokinen ja Pirjetä ovat pelanneet hyvän ja ehjän kauden, kun taas Palsolan kausi on ollut rikkonainen. Syysjaksolla Palsola haki virettä laitahyökkääjänä, ja joulutauolla hän kärsi aivotäräyksestä. Tammi-helmikuu meni ihan kohtuudella, mutta maaliskuussa Palsolaa on lepuutettu väsymyksen johdosta. Kärppien playoff-haaveiden kannalta Palsolan piristyminen olisi olennaisen tärkeää.
Toinen Kärppien menestyksen kannalta olennainen asia olisi ns. mafiaketjun piristyminen. Andrei Potaitchuk-Brett Lievers-Jeff Hamilton muodostavat Kärppien tärkeimmän syömähampaan. Loukkaantumisten vuoksi ketju ei ole pelannut tässä koostumuksessa montaakaan ottelu; mm. Lievers ja Potaitchuk olivat pois tammi-helmikuussa. Maaliskuussa joukkueen loukkaantumistilanne on ihan yleisesti määrännyt, että pitääkseen joukkueen hyökkäysmateriaalin mahdollisimman leveänä, on Heikkilä peluuttanut Hamiltonia muissa ketjuissa. Ratkaisu on ollut pakon sanelema, eikä ole oikein toiminut. Toiveissa on, että mafiaketju palaisi yhteen; silloin olisi myös Kärppien ylivoima mahdollista saada toimimaan.
Nuorisoketjun pelaajat Tuomo Harjula-Mika Pyörälä-Pekka Saarenheimo (/Juho-Tuomas Appel, Henrik Juntunen, Juha-Pekka Haataja, Tomi Mustonen, Janne Pesonen) ovat saaneet runsaasti peliaikaa loppukaudesta mm. loukkaantumisten myötä, mutta ei ole neloselle löytynyt myöskään mitään selkeää kokoonpanoa. Nelosen kokoonpano määräytyy olosuhteiden pakosta, ja ketjun ainoa tehtävä on siirtää pelin painopiste mahdollisimman ylös, ja antaa enemmän pelaaville ketjuille hengähdysaikaa. Oletus on, että korkeilla panoksilla ja kiivaassa rytmissä pelattaessa nelosketjulle tulee vakituinen kokoonpano nyt playoffeihin, jotta pelaajat pääsevät mahdollisimman hyvin sisään playoff-kiekkoon.
Valmennus
Kärppien valmennuskaksikko Kari Heikkilä ja Reijo Ruotsalainen kirjoitti vuoden jatkosopimuksen seuran kanssa vajaa pari viikkoa sitten. Kärpät jatkaa valitsemalla tiellään myös ensi kaudella, mutta sitä ennen kaksikon pitäisi klaarata playoffit. Näyttöjä löytyy viime kaudelta, ja myös kokonaisuudessaan tämän kauden runkosarja oli hyvä, mutta siitä huolimatta Kärppien pelivireen katoaminen on sen sortin miinus, että ainoastaan välieräpaikka kelpaa kannattajille.
Jokereilla ei ongelmia paperilla
Maalivahdit
Maalivahteihin Jokerit tuskin kaatuu. Huikean todellisen tulokaskauden pelannut Kari Lehtonen, sekä loistavasti kevätkaudella esiintynyt Jamie Ram jakavat torjuntatöitä, joskin luultavasti Ram aloittaa paalupaikalta playoffit. Parivaljakko on SM-liigan ehdotonta eliittiä, joskin Ram hieman haparoi tappioputken aikana. Jamien erinomaisen vahva työnäyte tulee helmikuulta, jolloin mies valittiin SM-liigan kuukauden pelaajaksi. Kari Lehtonen valittiin runkosarjan päätteeksi liigan Expert-pelaajaksi, joka kertoo varmasti miehen panoksesta Jokereille.
Puolustus
Tolppien välissä asiat ovat kunnossa, mutta entä sen edessä? Jokeripakisto on periaatteessa kaikin puolin mallillaan, mutta kysymysmerkkejä sinkoilee ilmassa tiuhaan. Perusongelma Jokereilla on fyysisyyden ja kiekollisen pelaamisen yhdistäminen. Eliittiä hyökkäyksien rakentamisessa on oikeastaan ainoastaan Tom Koivisto Ari Vallinin ensin taannuttua syksystä ja sitten vielä loukkaannuttua. Kolmannet playoffit Jokereiden kanssa aloittava Koivisto joutuu vastaamaan pitkälle ylivoiman pyörittämisestä siniviivalla. Koiviston on parhaimmillaan verraton kiekkotaituri, mutta pienoinen on/off –ongelma vaivaa hänen peliään. Kuitenkin miehen ollessa 110% lasissa mukana, on hän ehdottomasti liigan parhaimmistoa.
Kiekollista vastuuta Jokereissa saa kantaa Tom Koivisto yksin harteillaan, mutta vähintäänkin yhtä raskas lasti lankeaa luottopuolustaja Kari Haakanan leveille harteille. Haakana, tuo 104-kiloinen takalinjojen mörssäri vastaa noin kolmasosasta Jokereiden taklauspelistä, painii armotta parikin miestä aina maalin edestä pois ja kaiken päätteeksi joutuu vielä ylivoimallakin kentälle parempien viivatykkien puutteessa. Ilman Haakanan paluuta Edmontonista olisi vaikea kuvitella narripakiston nykytilaa. Kolmanneksi puolustuksen avainmieheksi on noussut jenkkipakki Alex Brooks, mies jolta ei mitään odotettu. Koko kauden peliään kehittänyt normaalikokoinen, eikä niin kovin ilkeäkään Brooks keräsi kuin huomaamatta mairittelevan tehosaldon +18 kauden aikana. Brooks on Jokereiden puolustuspelin tärkein all-around-pakki.
Seuraavan ryhmän pakistossa muodostaa ryhmä toipilaat; Pasi Saarinen, Rami Alanko ja Ari Vallin. Alangolla ja Saarisella käytännössä koko kausi meni pilalle loukkaantumisten vuoksi, ja Ari Vallinkin joutui olemaan sivussa tärkeimpiä kierroksia playoffiin valmistauduttaessa. Kolmikosta ei välttämättä hyvällä tahdollakaan voi olettaa kuin Ari Vallinin nostavan tasoaan Kärppä-sarjan aikana. Vallinin panosta tarvittaisiin todella kipeästi hyökkäysrintamalla. Alanko oli joskus liigan parhaimpia peruspakkeja, mutta tällä kaudella miehen peli on lähtenyt huolestuttavasti alamäkeen loukkaantumisista huolimatta. Saarinen on vielä täysin toipilas.
Viimeinen ryhmä pakistossa on ryhmä Ilkka Mikkola, joka lienee ehkä ristiriitaisimpia tunteita Areenalla aiheuttanut pelaaja vuosiin. Läpi kauden Mikkola oli yksi huonoimmista mikkihiiristä, joita jokeripakistossa on nähty. Summanen kuitenkin jostain syystä jollain käsittämättömällä jääräpäisyydellä peluutti Mikkolaa läpi kauden, ja pikku hiljaa kauden kääntyessä lopuilleen Ilkankin peli alkoi näyttää jo kohtuulliselta. Miehen heikkouksiin kuuluu kuitenkin heikkous väännöissä sekä heikko laukaus.
Olli Malmivaara, lupaavin oma jokeripakki vuosiin, aloittaa seitsemäntenä pakkina, mutta hypännee laatikkoon kuitenkin tasaisesti. Kokonaisuudessaan Jokerien pakisto on hyvin pelatessaan vastoin useimpia odotuksia ollut välillä jopa loistava. Tässä tosin täytyy muistaa koko joukkueen hyvä kurinalainen viisikkopuolustaminen, esimerkiksi kahdeksan ottelun voittoputken aikaan keväällä. Se, miten virheet minimoidaan, tila otetaan pois kärppähyökkääjiltä, miten vastahyökkäykset aukeavat nopeasti, kuinka ylivoimasinisellä kiekko liikkuu tai miten kulmasta painitaan kiekko ulos alueelta, jää vielä nähtäväksi. Mahdollista se kuitenkin on.
Hyökkäys
Rosa, Machulda, Aalto, Banham, Niko Mikkola, Petri Pakaslahti, Tuomo Ruutu, Antti Törmänen, Jussi Pesonen. Miten on mahdollista että nämä herrat voivat pelata pitkiäkin putkia maaleitta? Vastausta voi hakea helpoista selityksistä, kuten kovan treenirääkin aiheuttamista väsymyskomplekseista luikkarin kärjissä, tai vaikkapa uuden pelitaktiikan oudoista kuvioista. Yhä enemmän alkaa kuitenkin tuntua, että esimerkiksi sunnuntain päätöskierroksen ottelun tolppalaukaukset Tapparaa vastaan olivat henkimaailman juttuja. Ei, kuten viime vuonnakin, pudotuspeleissä kiekon maaliin menemiseen vaikuttavat niin kaukaisten tähtien liikkeet, kuin vuorovesivaihtelukin. Kukaan ei voi fläppitaululla piirtää kiekon kulkua maaliin. Se joko menee, tai ei mene. Juhani Tammisen sanoin, "keep it simple, stupid".
Sen sijaan selitystä sille, miksi Jokerit ajoittain ajautuvat flegmaattiseen tilaan, jossa maalipaikkoihin pääsy on uskomattoman vaikeata, on hieman helpompi hakea. Jokereiden pelin a ja o on liike – tai ainakin sellaisen pelin, jota Summanen vielä syksyllä ajoi sisään. Puolustuspelissä Jokerit voi onnistua, mutta sen ns. "oma peli" vaatii huikean liikkeen jatkuvasti joka paikassa. Kaikki riippuu liikkeestä, mutta myös muutamista pienistä asioista. Pakkien välitykset hyökkääjiin on oltava kunnossa. Mikäli puolustajien ja hyökkääjien välimatkat venähtävät, tai jäävät liian lyhyiksi, on keskialueen ylittäminen välittömästi toivotonta. Jokereilla olisi myös syytä olla useampi variaatio keskialueen ylityksestä käytössä, välillä turhautuneiden pakkien liikkeitä voi lukea kuin avointa kirjaa, jolloin keskialueen sumpun rakentaminen on vaikeustasoltaan verrattavissa katiskalla kalastamiseen.
Hyökkäysalueelle päästyään Jokerit ei saa sortua perisyntiinsä jo useamman kauden ajalta – päämäärättömään pyörimiseen kulmissa. Jokeripelaajat ovat hyviä ja mylläävät mielellään kulmissa, mutta heidän täytyisi muistaa tulla sieltä myös pois. Kulmasta maalin tekee korkeintaan Tomek Valtonen. On yksinkertaisesti voimia haaskaavaa ja tyhmää kuluttaa hyökkäysketjua pitämällä kiekkoa kulmassa, jotta jokainen pelaaja voi sitä vuorollaan käydä leipomassa. Maalin eteen on välttämättä mentävä, sinne on mentävä ja iskuja on otettava. Myös puolustajien laukaukset maskin takaa nousevat avainasemaan. Enää ei ole varaa söhlätä laukauksia hidastelun takia vastustajan mailan kautta päätyverkkoihin.
Jokereiden kaksi todennäköisintä hyökkäysnyrkkiä tulevat olemaan Pavel Rosa-Petri Pakaslahti-Vladimir Machulda ja Niko Mikkola-Antti Aalto-Frank Banham -ketjut. Näiden kenttien tulisi ottaa ehdoton vastuu kiekollisesta pelaamisesta ja maalin tekemisestä. Kysymys Vladimir Machulda askarruttaa varmasti monien mieliä. Tshekin on päästävä sisään joukkueeseen ja saatava tutkapari Pavel Rosan kanssa toimimaan, viimeisien runkosarjan ottelujen kaltaiset esitykset eivät varmasti tyydytä ketään Jokereissa. Kolmoskentän rooliksi tulisi taklata lujaa ja pyrkiä kaaoksen kautta rakentamaan äkillisiä vaaran hetkiä Kärpille, siinä sivussa pelaten 0-0 luonnollisesti. Kolmos- ja neloskentät muodostuvat seuraavista pelaajista: Tuomo Ruutu, Antti Törmänen, Tomek Valtonen, Pasi Tuominen, Jussi Pesonen, sekä Mikko Ruudun tervehtymiseen asti luultavasti joku akselilta Teemu Sainomaa-Teemu Laine-Jukka Voutilainen.
Valmennus
Raimo Summanen on nyt valmennusuransa kovimmassa paikassa. Epäonnistuminen leimaisi miestä, mutta toisaalta vaikeuksien kääntäminen voitoksi voisi luoda hänelle salamyhkäistä glooriaa. Mies on verhoutunut kummallisten lausuntojen ja äänensävyjen taakse julkisuudelta piiloon. Lisää pohdiskelua Raimo Summasesta löytyy Lapasen hienosta kolumnista täällä.
