Alkavan olympiaturnauksen ehkä suurin ennakkosuosikki on Venäjän olympiaurheilijoiden (Venäjän OU) muodostama ryhmä.
Kansainvälisen olympiakomitean asettaman dopingrangaistuksen vuoksi Venäjä itsessään ei voi osallistua kisoihin, mutta sen puhtaiksi todetut urheilijat voivat ottaa osaa kisoihin kansainvälisten olympiatunnusten alaisuudessa.
Miesten jääkiekon osalta päätöksen merkitys ei ollut suuri. Vain viisi venäläiskiekkoilijaa joutuvat jättämään kisat väliin dopingin takia ja näistä viidestäkin ainoastaan Valeri Nitšuškin ja Sergei Plotnikov ovat kuuluneet Venäjän maajoukkuerinkiin kuluvalla kaudella.
Venäläiset saavatkin jalkeille ryhmän, joka sisältää maan kaikki suurimmat KHL-tähdet, mukaan lukien pitkän NHL-uran tehneet Ilja Kovaltšuk ja Pavel Datsjuk. Molempien vaikutus Venäjän OU:n joukkueelle on valtava niin kaukalossa kuin joukkueen johtohahmoina pukukopissa.
NHL-pelaajien puuttuminen onkin Venäjän OU:n kannalta pienempi menetys kuin monien muiden huippumaiden kohdalta.
Yhtäältä on totta, että maan kirkkaimmat kiekkotähdet kyllä pelaavat NHL:ssä ja Venäjä olisi ollut yksi ennakkosuosikeista myös tällöin.
Kuitenkin olympiajoukkueiden kokoaminen Euroopasta ja KHL:stä tekee Venäjän OU:sta pelaajamateriaaliltaan huomattavasti vahvemman nimenomaan suhteessa muihin kisoissa oleviin joukkueisiin.
Venäjällä odotetaan aina menestystä, kun puheeksi tulevat olympialaiset ja jääkiekko. Neuvostoliiton ajat ovat monella vielä mielessä ja maajoukkueen kotihallin, Moskovan jääpalatsin, katossa roikkuu viirit kaikista Neuvostoliiton olympiakultaa tuoneista turnauksista.
Viirit eivät kuitenkaan ole saaneet jatkoa Venäjän aikakaudella. Ehkä suurimmat odotukset joukkueeseen kohdistuivat neljä vuotta sitten, kun Venäjän piti marssia olympiakultaan kotikaukalossaan Sotshissa.
Pettymys oli kuitenkin suuri, kun Suomi passitti kisaisännät katsomoon puolivälierävaiheessa 3-1 lukemin.
Yksilötaito mahdollistaa pelinopeuden, yhteistyö takaa menestyksen
Sotshin pettymyksen jälkeen Venäjällä päädyttiin vaihtamaan maajoukkueen päävalmentajaa. Tiukasta puolustuspelaamista tunnettu silloinen päävalmentaja Zinetula BIljaledinov sai väistyä.
Tilalle valittiin Neuvostoliitossa syntynyt ja Saksan kansalaisuuden omaava Olegs Znaroks. Znaroks toi mukanaan maajoukkueeseen myös oman luottomiehensä, niin ikään latvialaisen Haris Vitolinsin.
Viirit eivät kuitenkaan ole saaneet jatkoa Venäjän aikakaudella.
Znaroks on pyrkinyt nopeuttamaan Venäjän pelaamista ja luomaan sen taitaville yksilöille mahdollisuuden loistaa, tiukkaa joukkuepeliä kuitenkaan unohtamatta.
MM-kisoissa pelitapa toi tulosta heti kättelyssä, kun kevät 2014 päättyi venäläisten maailmanmestaruuteen. Tämän jälkeen Venäjä ei kuitenkaan ole mestaruuteen yltänyt.
Nykyisellään venäläinen pelitapa vastaa hyvin pitkälti KHL:n suurseura Pietarin SKA:n pelitapaa. Tämä ei toisaalta ole ihme, sillä päätoimenaan Znaroks valmentaa nimenomaan SKA:ta.
Pelitavan rungon muodostaa pelinopeus. Venäläiskiekkoilijoiden hurja yksilötaito mahdollistaa joukkueelle parhaimmillaan huomattavasti muita nopeamman lyhytsyöttöpelaamisen.
Etu korostuu erityisesti hyökkäyspäässä, jossa taitavat venäläishyökkääjät pystyvät kierrättämään kiekkoa nopeasti toisilleen muodostaen syöttöpelin kannalta oleellisia syöttökolmiota kerta toisensa jälkeen.
Toisaalta venäläisten pelitapaan kuuluu myös erittäin korkea korvaus. Kiekonriistoihin heti vastustajan alueella pyrkivä ryhmä karvaa parhaimmillaan aktiivisesti kolmella pelaajalla aina vastustajan puolustuspäädystä asti.
Toimiessaan pelitapa mahdollistaa venäläisten pysyä kiekollisen pelin ohjaksissa suurimman osan ajasta ja tarjoaa sille mahdollisuuden katkaista vastustajan hyökkäykset heti niiden syntysijoilla vastustajan omassa päässä.
Venäjän OU:n menestyksen kannalta tärkeintä on kuitenkin, että Znaroks on saanut isollakin egolla varustetut tähtipelaajat tekemään yhteistyötä joukkueen eteen. Joukkueen pelitapa on kuluttava ja jokaista joukkueen jäsentä tarvitaan menestyksen saavuttamiseksi usean ottelun turnauksessa.
Viime aikaisten maajoukkuepelien perusteella näyttäisi, että myös venäläispelaajat itse ovat ostaneet ajatuksen.
Uudelleen ladattu punakone
Venäjän OU:n ja Pietarin SKA:n välinen yhteys näkyy myös olympialaisiin valitun ryhmän pelaajavalinnoissa. Joukkueessa pelaa nimittäin peräti 15 pelaajaa pietarilaisjoukkueesta.
SKA:n lisäksi pelaajat tulevat pääasiassa toisesta suurseurasta, Moskovan TsSKA:sta. Ryhmässä on itseasiassa vain kaksi pelaajaa näiden seurojen ulkopuolelta, Metallurg Magnitogorskin konkari Sergei Mozjakin ja maalivahti Vasili Košetškin.
Vaikka Venäjän suurimmat tähdet ovat konkarit Datsjuk ja Kovaltsuk, on joukkueen suurin vahvuus kuitenkin sen laajuus. Supertähtien takaa löytyy nimittäin nelosketjua myöten pelaajia, jotka olisivat kärkiketjujen pelaajia kaikissa muissa olympialaisiin osallistuvissa ryhmissä.
Hyökkäyksestä esimerkiksi venäläisiltä löytyy NHL:stä takaisin Venäjälle palanneet Vadim Šipatsov sekä Mihail Grigorenko. Grigorenko on ollut yksi kuluvan kauden tehokkaimmista venäläisistä pelaajista maajoukkueessa vaikka paikka on löytynyt nelosketjusta.
Šipatsov puolestaan muodostaa äärimmäisen vaarallisen tutkaparin toisen SKA-pelaajan Nikita Gusevin kanssa. Molemmat hyökkääjät ovat pelanneet tällä kaudella KHL:ssä reilusti yli piste per peli tahtia, Gusev jopa niin paljon, että mies on tasoissa Kovalchukin kanssa KHL:n pistepörssin kärjessä.
Oma lukunsa on vielä nuori, vasta 20-vuotias Kirill Kaprizov. Viime kaudella Salavat Julajev Ufaa edustanut saanut nuorukainen on ehkä Venäjän vaarallisin ase, jos mietitään puhdasta maalintekotaitoa. Moskovan TsSKA:aan täksi kaudeksi siirtynyt Kaprizov on tehnyt peräti 4 maalia kauden kuudessa EHT-ottelussa.
Joukkueelta löytyy kiekollista taitoa myös puolustuksesta. Vjatšeslav Voinov olisi laadukas puolustaja NHL-tasollekin, vaikka joutui poistumaan Yhdysvalloista hänen pahoinpideltyään oman vaimonsa kesällä 2015.
Voinovin takana tulitukea tarjoilee niin ikään NHL:stä Venäjälle paluun tehnyt Nikita Nesterov.
Puolustuspäässä on kuitenkin myös Venäjän heikkous. Joukkueen puolustuksesta löytyy kiekollista taitoa ja toisaalta kokoa ja jykevyyttä, mutta ei oikeastaan puolustajia, jolla olisi nämä molemmat ominaisuudet.
Näin ollen vastustajien on mahdollista saada kiekonriistoja aktiivisella karvaamisella tai onnistuneella trap-pelaamisella, jossa venäläispuolustajat pakotetaan avaamaan suoraan odottavan vastustajan syliin.
Tässä piilee totta kai myös riskinsä, sillä saadessaan kiekon ohi vastustajan karvauksen, venäläishyökkääjät käyttävät tilanteet armotta hyväkseen.
Joka tapauksessa Venäjän OU on alkavien olympiakisojen ylivoimaisesti taitavin ryhmä. Venäjällä maajoukkueelle on kehitetty jopa oma slogan, Uudelleen ladattu punakone. Vaikka lause sisältää paljon liioittelua, on siinä myös totuuden siemen. Venäläisten päänahka tulee olemaan kaikkien muiden tavoitteena, aivan kuten sen alkuperäisen punakoneen aikanaan.
Arvio: Venäjän olympiaurheilijoiden joukkueen ennakkosuosikin asemaa tuskin pystyy kukaan kiistämään. Äärimmäisen taitavan ja ennen kaikkea laajan kokoonpanon menestyksen mahdollinen kompastuskivi on kuitenkin sama kuin niin monesti aikaisemminkin.
Pystyvätkö venäläiset toteuttamaan laadukasta yhteistyötä kentällä?
Käytännössä kuitenkin tasoero muihin on paperilla niin suuri, että kyseessä olisi pienimuotoinen yllätys, jos Venäjän OU:ta ei nähtäisi mitalipeleissä. Pelit täytyy kuitenkin vielä voittaa ensin, kuten venäläiset ovat saaneet oppia edeltäneissä olympiaturnauksissa.