Viime kaudella Capitals oli odotuksiakin parempi runkosarjassa. Etenkin puolustuspeli kehittyi, ja jo aiemmin maalinteon osannutta joukkuetta vastaan oli äärimmäisen vaikea hyökätä ja tehdä maaleja.

Laulu loppui kuitenkin tutunoloisesti pudotuspelien toisella kierroksella Pittburgh Penguinsia vastaan. Tuleva mestari oli ilkeämpi ja tehokkaampi ratkaisuhetkillä, ja jätti jälleen kerran Capitalsin nuolemaan näppejään.

Tulos ei ollut mitenkään toivottu, mutta pelin sisällön ja joukkueen rakenteen puolesta paniikkinappulaan ei ollut syytä. Kesä sujuikin hienosäädöllä, ja Capitals on tälläkin kaudella yksi ehdottomasti suurimmista mestarisuosikeista.

Eller tulijoiden helmi, Sanford yllätys

Kesän suurin nimi tulijoista oli Lars Eller, joka vaihdettiin Montreal Canadiensista paria varausvuoroa vastaan. Eller tuo syvyyttä, kokoa ja taitoa sentteriosastolle, jossa esimerkiksi Jay Beagle on välillä joutunut pelaamaan liian kiekollisessa roolissa taitoihinsa nähden.

Muuten joukkue on täydentynyt syvyyspelaajaksi hankitulla arvalla nimeltä Brett Connolly sekä organisaation sisältä. Jason Chimera on ainoa merkityksellistä roolia pelannut lähtijä. Hänen minuuttejaan napsii ainakin kasvavassa roolissa oleva Andre Burakovsky.

Ykkösketju aloittaa harjoituspelien perusteella kauden muodossa Aleksandr Ovetškin - Jevgeni Kuznetsov - T.J. Oshie.

Harjoituskauden komeetta on Zach Sandford, joka on kauden kynnyksellä nappaamassa pelipaikan kolmosketjusta. NCAA:sta siirtyvä pelaaja on seuran oma varaus vuodelta 2013, mutta ollut tähän mennessä lähinnä kakkosluokan lupaus.

Pakisto säilyi läpi kesän ilman muutoksia. Ainoana sellaisena voidaan mainita Dmitri Orlovin rooli, joka on kasvanut ohi Brooks Orpikista. Muutos kuvastaa koko NHL:ää ja kiekollisen pelaamisen merkitystä verrattuna rymistelyyn ja taklauksiin. Ensinmainitussa kiekkoa pitää oma joukkue, jälkimmäisessä vastustaja.

Onko Lars Eller ratkaiseva vahvistus sentteriosastolle?

Kuva © Getty Images

Vahvuuksia enemmän kuin heikkouksia

Capitalsin suurin vahvuus ei ole yksikään joukkueen tähdistä. Todellisuudessa se on joukkueen pelillinen rakenne, joka tarjoaa aina tuen kiekolliselle pelaajalle sekä myös karvaukselle. Capitals kontrolloi peliä molemmissa päissä kaukaloa, ja tiukan paikan tullen sillä on Vezina-voittaja Braden Holtby nappaamassa kiekkoja kiinni.

Penguinsia vastaankin Capitals hallitsi keväällä useiden ottelujen kiekollista puolta, mutta mestariksi nousseen Penguinsin pelaajistosta löytyi tiukoille otteluille leveämmin ratkaisupelaajia. Ensi keväänä esimerkiksi Kuznetsovin onnistuminen paremmin ja Ellerin rooli voivat tehdä eron toisinpäin.

Suurena vahvuutena jatkaa edelleen myös Capitalsin ylivoimapeli. Se on pyörinyt nyt jo useamman kauden samantyyppisellä kuviolla, mutta yksikään joukkue ei näytä saavan Ovetškinia ja kumppaneita kuriin.

Kapteenista homma ei jää kiinni. Mestaruudetta jääminen kertoo eniten siitä, kuinka vaikeaa titteliin venyminen on - juuri oikealla hetkellä, tarpeeksi leveällä kokoonpanolla. Vanhojen aikojen tyyliin yksittäisten pelaajien merkitystä on tapana korostaa, vaikka nykykiekossa todellisuus iskee yleensä vasten kasvoja vain maalivahtien selkeästi huonojen pudotuspeliotteiden takia.

Liikaa aikaa nykyisellä rungolla ei kokonaisuutena ole. Reilu vuosi sitten mestaruusjahtiin hankittujen Oshien sekä Justin Williamsin ja esimerkiksi Karl Alznerin sopimukset ovat katkolla kesällä 2017. Epäonnistuminen voisi tietää muutoksia ainakin heidän osaltaan.

Toimituksen arvio:

Voittaa Metropolitan-divisioonan etenkin silloin, jos pahimman kilpailijan Pittsburgh Penguinsin kapteeni Sidney Crosby on pitkään sivussa. Runkosarjan pistemäärä voi hieman laskea viime kaudesta, mutta kokonaisuutena yksi suurimpia mestarisuosikkeja.