Lapinlahdella syntynyt ja kasvanut Janne Katosalmi puki kasvattajaseuransa Lapinlahden Luistin -89:n pelipaidan päälleen ensikertaa kahdeksanvuotiaana, kun kaverit saivat houkuteltua harjoituksiin. Tämä ei suinkaan ollut ensikosketus kiekkoon tai hokkareihin, sillä ulkojäät olivat tulleet tutuksi Katosalmelle jo taaperoiästä.
− Meidän kotipihalla oli pieni lampi, ja siinä oli ulkojäät aivan oven vieressä. Kaksi- tai kolmevuotias sitä taisin olla, kun ensi kertaa on hokkarit jalkaan vedetty, Katosalmi nauraa.
Vaikka kaverit houkuttelivat jääkiekon pariin, eivät ulkojäät jääneet. Koulun jälkeen reppu lensi usein nopeasti nurkkaan ja eväät kassissa suunnattiin ulkojäille. Helposti kaveriporukalla kaukalolla kului iltamyöhään asti, kunnes vanhemmat tulivat hoputtamaan unille. Muutenkin nuoren miehen elämään on kuulunut urheilu ja liikunta lähes lajin kuin lajin osalta.
− Eivät pelkät harjoitukset riitä, mikäli haluaa kehittyä. Ulkojäät ovat sellaista mukavaa omaehtoista tekemistä. Lisäksi sama kaveriporukka touhusi myös kaiken muunkin urheilun parissa, Katosalmi muistelee.
Onni onnettomuudessa
Lapinlahdella kiekkoura eteni aina C-nuoriin asti, jolloin edessä oli joko hokkareiden lyöminen naulaan tai uran jatkaminen muualla, sillä kotimaisemissa ei enää joukkuetta saatu kasaan. Tie veikin reilun kahdenkymmenen kilometrin päähän Iisalmeen, jossa harjoittelu sitten muuttui toden teolla.
− Jälkeenpäin ajateltuna se oli ehkä onnenpotku, ettei joukkuetta Lapinlahdelle enää tullut. Ei ehkä itse olisi koskaan tullut lähdettyä. Iisalmessa harjoittelu muuttui paljon tavoitteellisemmaksi ja oheisharjoittelu tuli ihan eri mittakaavassa mukaan. Ja kesätreenit nyt myös tietenkin, Katosalmi muistelee.
Tosin lähellä oli jo suoraan KalPaankin siirtyminen, sillä nuorukainen kävi joukkueen testeissä ja pääsi mukaan kesätreeniporukkaan. Kalakukkokaupunkiin siirtyminen kariutui kuitenkin välimatkaan ja sitä kautta harjoitteluvaikeuksiin.
Iisalmessa mies vakiinnutti nopeasti paikkansa joukkueensa luottomiehenä, ja lopulta luottoa Suomi-sarjassa ja edustusjoukkueessakin tuli kuuden pelin verran jo 17-vuotiaana kaudella 2011-2012.
Seuraavalla kaudella mies vakiinnutti asemansa Suomi-sarjassa pelaavassa edustusjoukkueessa ja pisteitä syntyi 42 ottelussa mukavat 6+21=27. Kauden jälkeen matka veikin isompiin ympyröihin, kun joukkuekaveri Eetu Patronen houkutteli miehen KalPan A-nuoriin.
Amatööristä ammattiurheilijaksi
Jos Iisalmeen siirtyminen oli iso muutos, ja niin oli siirto KalPaankin. Amatööriurheilu muuttui kertaheitolla ammattilaisurheiluksi ja harjoitusmäärät kasvoivat kerralla. Kun pelitkin kulkivat ja ensimmäisellä kaudella A-nuorten SM-liigassa syntyi 47 ottelussa komeat tehot 15+14, kävi kutsu A-nuorten kauden päätyttyä jo miesten peleihin.
− Olihan se kaikin puolin yllätys, miten hyvin se ensimmäinen kausi meni. Ensimmäinen liigapeli oli vielä HIFK:n kotiluolassa Nordiksella, niin kyllähän siinä savolaispojalla oli fiilikset katossa. Omalla pelityylillä siellä koitettiin mennä, koittaen vain pitää tasoa illasta toiseen. Ei niissä peleissä saa taso heilahdella pelien välissä tai löytää itsensä katsomosta, Katosalmi tuumii.
KalPassa kului kaikkiaan kolme kautta, ja A-nuorten pelien lisäksi Liigassa vyölle tarttui 16 kamppailua, toistaiseksi ilman pisteitä. Lopullinen läpimurto jäikin vielä tekemättä ja pisteiden valossa ensimmäinen kausi A-nuorissa jäi miehen parhaaksi.
Tavoitteet Liigassa
Kun IPK:n sarjanousu Mestikseen varmistui, Katosalmi piti vaihtoehtoa pelata tutussa karhunutussa erittäin mieluisana. Siirtyminen Mestikseen ei Katosalmelle merkinnyt jäähdyttelyä, vaan se oli seuraava askel kohti unelmaa. Iisalmeen tultiin kehittymään ja hakemaan peliaikaa.
− Vaikka joukkueella kausi on ollut vaikea, on oma peli kulkenut jopa hieman paremmin kuin odotin. Tavoite oli ensimmäisellä kaudella vakiinnuttaa pelipaikka, mutta vastuuta on tullut paljon niin yli- kuin alivoimallakin, mikä on ollut pienoinen yllätys itsellenikin.
Katosalmi on profiloitunut Mestiksessä puhtaaksi maalintekijäksi, sillä neljäntoista Mestis-maalin rinnalle on kertynyt vain kolme syöttöpistettä, jotka nekin ovat syntyneet vasta joulun jälkeen. Tulokkaiden maalipörssissä toisena oleva Katosalmi myöntää olevansa enemmän maalintekijä, mutta näin iso epäsuhta maalien ja syöttöjen osalta on yllätys.
− Oma maalimäärä on yllätys, sillä en odottanut ensimmäiseltä kaudelta miesten peleistä näin hyviä maalimääriä. Aina olen tykännyt laukoa ja tehdä maaleja, joten kai minä siinä suhteessa maalintekijä sielultani olen, Katosalmi tuumii.
Vaikka Katosalmi myöntää empimättä tavoittelevansa vielä pysyvämpää paikkaa Liigassa, ei miehellä ole tavoitteensa kanssa kiirettä. Katosalmi on tullut Mestikseen kehittymään ja uskoo, että työ kantaa hedelmää vuoden, kahden tai kolmen jälkeen.
− Tärkeintä on, että pystyy pelaamaan omalla tasolla illasta toiseen. Omilla vahvuuksilla sinne pitää päästä. Minun pelini perustuu nopeuteen ja nopeaan, tarkkaan laukaukseen. Ei tällä koolla voi alkaa rymistelemään, Katosalmi naurahtaa.