Jatkoerä 7/2021 – Kaapo suuren kaupungin valoissa

LIIGA, MESTIS, MAAJOUKKUE, NHL, KHL / Jatkoerä
Jatkoerä
Kuukauden kootut puheenaiheet
Kuukauden jutut
Pääkirjoitus

Kiekkokuluttaja tarvitsee kesälomansa

Kirjoittaja olisi tarvinnut palauttavan jakson ja peruskuntokauden ennen Pitsiturnausta.
Jani Mesikämmen
@Karhuherra
8.8.2021 10.48

Myönnetään, tuntuihan se hetken aikaa tutun hyvältä, kun pääsi katsomaan Pitsiturnauksen kesäisiä koitoksia. Välittömän tyydytyksen ja pelin (odotetun) tason toteamisen jälkeen nousi mieleen nopeasti toinen ajatus.

Ei tämän ihan näin pitäisi mennä.

Pitsiturnaus oli toki aivan oikealla paikallaan. Paatunut kiekkokuluttaja vain ei ole vielä palautunut edeltävän kauden koettelemuksista.

Syy on tietysti koronapandemiassa, joka teki erikoisuuksista ymmärrettäviä. Kotimaan kiekkokultaa ratkottiin toukokuussa, maailmanmestaruudesta pelattiin kesäkuussa ja Stanley Cupin voittaja oli selvillä vasta heinäkuun alkupäivinä.

Kaikki nämä olivat hienoja asioita puhtaasti toteutumisensa takia, ilman niitä olisi ollut ikävämpää. Mutta poikkeuksellinen kiekkomaailman vuodenkierto sai ajattelemaan kesätauon tarpeellisuutta.

Vaikka hiljaisimpina kesän hetkinä on toisinaan kaivannut hyviä kiekkokarkeloita viihteekseen, yhtä lailla tarpeen on kunnon tauko lätkäsesongin päättymisen ja seuraavan alkamisen välillä. Ympärivuotista kiekkoilua olisi pitkän päälle vaikeaa jaksaa.

Syy on merkityksellisyydessä. Kun välillä on ilman herkkua, sen makua osaa arvostaa. Riittävän tauon jälkeen pelkkä loppukesälle ominainen kosteahko jäähallin tuoksu on ihana asia. Vastaavasti isot ratkaisupelitkin menettävät merkitystään, jos ne uppoavat yhteen ainaiseen arkipuuroon.

Merkityksellisyys on urheiluviihteen tarjoajille vaalimisen arvoinen asia. Ylitarjonta ja sisältöähky taas ovat sen suurimpia vihollisia.

Toivottavasti alkava kiekkokausi pääsisi palaamaan tuttuihin uomiinsa syksyllä. Niihin, joissa kauden puuduttavat hetket osuvat liian pitkien runkosarjojen lopulle vain luodakseen entistä väkevämmän sykkeen pudotuspelitaistoille – joiden jälkeen kiekkofani voi suosiolla hengähtää ja kerätä kuluttamisen nälkää uuteen kauteen.

Kuva © Getty Images
Salama iski taas samaan paikkaan
Lightning-dynastia on valmis. Konemaisesti edennyt mestaruusjuna päättyi näihin tunnelmiin keskikesällä 2021.
Julkaistu 1.7.
Kolumni

Tuomo Ruudulle valmennuspesti, Jukka Jaloselle ei − asetelma kertoo oleellisen suhteiden merkityksestä NHL:ssä

NHL:ssä nähdään valmennuspesteissä ensi kaudella suomalaisväriä. Siinä, missä Jukka Jalosen ympärillä käytiin eri medioissa spekulaatiota mahdollisessa pestissä, Tuomo Ruudun suhteen ei meteliä pidetty. Niin vain jälkimmäinen sai pestin Florida Panthersista.
Eero Hurmerinta, @EeroH84

Tuomo Ruudun peliura päättyi kauteen 2016−2017. Sen jälkeen hän on ollut New York Rangersin organisaatiossa kehitysvalmentajana ja toiminut nuorten maajoukkueen apuvalmentajana. Varsinaisesta seuravalmentamisesta ei Ruudulla ole kokemusta.

Jukka Jalonen on puolestaan valmentanut 30 vuotta ja voittanut muun muassa kaksi miesten ja yhden nuorten maailmanmestaruuden päävalmentajana. Seuravalmentajanakin saavutuksiin kuuluu Suomen mestaruus.

Mikäli valmentajameriittejä katsoo, ei ole kahta kysymystä siitä, kumman pitäisi saada pesti NHL:stä. Tätä mahdollisuutta ei ole kuitenkaan Jaloselle avautunut, mutta Ruutu palkattiin Florida Panthersin apuvalmentajaksi.

Mikäli valmentajameriittejä katsoo, ei ole kahta kysymystä siitä, kumman pitäisi saada pesti NHL:stä.

NHL-pesteissä tuodaan paljon esille suhteiden merkitystä. Ruutu on toki pitkän linjan NHL-kiekkoilija, joten nimi on monelle pohjoisamerikkalaisellekin tuttu. Tällä on helposti merkitystä myös jonkin verran valmennusmenestystä saavuttaneille, kuten vaikka saksalaisen Marco Sturmin esimerkki osoittaa.

Panthersin GM Bill Zito päätyi NHL-seurakuvioihin agenttitaustalla. Zito oli 1990-luvulla perustamassa Acme World Sportsia. Agenttitoimisto on tunnettu myös vahvasta suomalaisedustuksestaan, ja yksi yhtiön pelaajista oli aikanaan Tuomo Ruutu. Linkki Zitoon on selvä, ja se oli selvä apu Ruudun saadessa pestin.

Vaikka Jalonen onkin puhunut kiinnostuksestaan NHL-pestiin, samanlaisia linkkejä ei hänellä löydy. Columbus Blue Jacketsin pitkäaikainen GM Jarmo Kekäläinen on toki suomalainen, mutta yhtä vahvaa linkkiä ei heidän välillä ole, vaikka Kekäläinen onkin auttamassa joukkueen kokoamisessa olympialaisessa, mikäli NHL-pelaajat kisoissa nähdään.

Jalonen on kohdannut MM-kisavuosinaan useita nykyisiä päävalmentajia kuten tänä vuonna Gerard Gallantin, mutta se on eri asia, onko hän käynyt minkäänlaista keskustelua heidän kanssaan.

Ennen pestin alkua on kuitenkaan turha tuomita Ruudun onnistumismahdollisuuksia. Panthersin tiedottaessa Ruudun pestistä ei tuotu vielä tarkemmin esille sitä, mikä on hänen valmennuksellinen vastuualueensa, eikä edes sitä, nähdäänkö Ruutu otteluissa Panthersin penkin takana. Usein monet NHL-apuvalmentajat ovat kuitenkin vastuussa joukkueen erikoistilanteista. Ruudun panosta arvioitaessa lieneekin syytä seurata jotakin yksittäistä Panthersin osa-aluetta tarkemmin. 

Vähäisen valmennuskokemuksen kautta voi myös uskoa, että Ruutu on roolinsa suhteen nöyrempi kuin Jalonen, jonka kohdalla tavoite NHL-joukkueen päävalmentajuudesta on jo sanottu ääneen. Vaikka jalka oven väliin onkin työnnetty, ainakaan tässä vaiheessa Ruutua ei kuitenkaan kannata miettiä potentiaalisena NHL-päävalmentajana. 

Julkaistu 8.7.
Kolumni

Lightning on ollut erinomainen esimerkki siitä, ettei paras aina voita – nyt se pitää koko NHL:ää pilkkanaan hyödyntäen oikeita porsaanreikiä

Tie kestomenestyjästä dynastiaksi on yllättävän pitkä. Montréal Canadiensin Stanley Cup -finaaleissa kukistanut Tampa Bay Lightning kylvää nyt aiemmin istuttamaansa satoa toisen perättäisen mestaruuden muodossa. Lightningin tuplamestaruus on ansaittu, maltillisen työn tulos.
Markus Suhonen, @suhonenmarkus

Kyseessä on 18. kerta koko NHL:n historiassa, kun joukkue kykenee voittamaan vähintään kaksi mestaruutta perättäin. 2000-luvulla tuplamestaruus on saavutettu nyt Tampa Bay Lightningin myötä kaksi kertaa. Eniten perättäisiä mestaruuksia erillisillä aikajaksoilla on toisella tämän kauden finaalijoukkueella Montréal Canadiensilla, jolla on niitä yhteensä viisi vuosien 1930 ja 1979 välillä.

Lightning on luonut pohjan menestykselleen maltillisesti huolimatta vinoilusta, että joukkue sulaa ratkaisuhetkillä ja on liian pehmeä. Polttoainetta puheisiin lisäsi ruma ottelusarjatappio Columbus Blue Jacketsia vastaan toissa keväänä. Todennäköisyydet ovat aiemminkin olleet Lightningin puolella, mutta nyt joukkue on lunastanut ne. Se on myös osoittanut, kuinka hankalaa NHL:ssä on voittaa mestaruutta. Tuplamestaruus on voimannäyttö ja vaatii rutkasti sattumaa puolelleen.

Silti Lightning on kääntänyt kaikki kivet kääntääkseen sattumat realisoituneiksi todennäköisyyksiksi.

Steve Yzerman siirsi GM-tehtävänsä onnistuneesti Julien BriseBois'lle – mikään ei edes näytä oleellisesti muuttuneen. Lightning luottaa valmennukseensa ja joukkueen rakentamisen filosofia mukailee aiempia suuntaviivoja. Pelinopeus, kiekollinen etevyys ja organisoitu viisikkopelaaminen ovat aina olleet keskiössä. Lightning on erinomainen myös kiekottomana – se tähtää siirroillaan pelivälineen haltuunottoon, muttei yritä saada sitä sinkoilulla tai hallitsemattomilla taklauksilla.

Vastustajien kannalta Lightningin hallinta jäällä ja sen ulkopuolella ei lupaa hyvää tulevallakaan kaudella.

Se on itse asiassa hyvä myös estopelaamisessa. Lightning hallitsee pelin rytmit – hidastamisen ja nopeuttamisen – yhdistäen taitavasti suoraviivaisuuden ja itä−länsi-suuntaisen syöttöpelaamisen.

Joukkueen hyökkäys on jo pitkään ollut tulivoimainen ja organisaatio on sitouttanut tärkeimmät pelaajansa onnistuneesti kasvattaen uusia vastuunkantajia. Mestaruuden ratkaissut Ross Colton on tullut NHL:ään lähes tyhjästä. Ensi kaudella taitava Alex Barré-Boulet voi olla mahdollinen läpimurtautuja. Samalla Steven Stamkosia on väläytelty mahdollisena siirtyjänä niinkin hiljattain kuin viime syksynä, ja konsensus onkin, että hän ei ole enää pelaajista koskemattomien joukossa. Se, mitä seura tekee Stamkosin kanssa, voi ratkaista joukkueen rungon jatkuvuuden.

Organisaatio on saanut runsaasti kritiikkiä siitä, että se ylitti palkkakaton pudotuspeleissä lähes 18 miljoonalla dollarilla tuotuaan Nikita Kutšerovin sairastuvalta takaisin kokoonpanoon. Moni muu NHL-pudotuspelijoukkue on hyödyntänyt samaa porsaanreikää, eikä se ole sääntöjenvastaista. Mestaruus ei vaadi ainoastaan huippuotteita jäällä mutta myös luovuutta tiukan palkkakattoajan alla.

Samaa hyödynsi myös Chicago Blackhawks voitettuaan Stanley Cupin vuonna 2015. Lightningin suoritusta tulisikin pitää taidonnäytteenä, joka ei välttämättä tulevaisuudessa enää onnistu, jos LTIR-säännöstöä tiukennetaan.

Hyödyntämällä NHL:n säännöstöä ja laittamalla Marian Gaborikin ja Anders Nilssonin pitkäaikaiselle sairastuvalle Lightning sai raivattua tilaa tärkeille jatkosopimuksille Andrei Vasilevskin, Mihail Sergatšovin ja Erik Cernakin kanssa.

Lopputulos? Lightning on kiinnittänyt 12 tärkeintä pelaajaansa 1−7 vuoden sopimuksilla. Se ei epäröi pohtia vaihtoehtoa, jossa Stamkos tai Tyler Johnson olisivat alttiina siirrolle. Jatkuvuus vaatii uhrauksia, mutta Lightningin tapauksessa se takaisi jatkuvuuden myös ensi kauden jälkeen.

Puolustusta on rakennettu aiempaakin tasapainoisemmaksi, mutta yksi tärkeimmistä tekijöistä on ollut Vasilevskin mieletön suoritusvarmuus. Harva joukkue voi haaveilla ykkösmaalivahdista, joka suorittaa Vasilevskin tasolla venäläisen kohtaamilla pelimäärillä. Joukkueen luukkuvahdeille on kertynyt edellisen neljän kauden ajan suhteellisen vähän vastuuta.

Koska Vasilevski on pitänyt korkean tasonsa niin johdonmukaisesti, Lightningilla on jopa ollut varaa peluuttaa luukkuvahtejaan suojaten. Esimerkiksi New York Islanders on saanut maalivahdeistaan parhaan irti tasaisella peluutuksella, mutta Lightningin kohdalla se todennäköisesti heikentäisi joukkueen mahdollisuuksia. Kakkosvahteina edellisenä viitenä kautena ovat toimineet Curtis McElhinney, Louis Domingue ja Ben Bishop. Ilman Bishopia lista ei olisi kovin vakuuttava.

Vastustajien kannalta Lightningin hallinta jäällä ja sen ulkopuolella ei lupaa hyvää tulevallakaan kaudella. Salamapaidat ovat tuolloinkin yksi suurimmista mestarisuosikeista. Ilman muutoksia seuraava mestaruus ei tosin tule, mutta juuri muutoksenhallinnan organisaatio on osoittanut taitavansa.

Julkaistu 12.7.
Haastattelu

Päävalmentaja Mustonen on huolissaan pelaajien jaksamisesta, mutta uskoo nuorentuneen joukkueen menestyvän MM-kisoissa

Kolmas kerta toden sanoo, siihen uskoo vahvasti Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustonen. Kotikisojen jälkeen nuorentunut joukkue on odottanut arvokisadebyyttiä MM-kisojen siirryttyä kahteen otteeseen. Erilaista sekä mielenkiintoista kautta ennakoiva Mustonen on huolissaan maajoukkuepelaajien jaksamisesta rankan kauden aikana.
Mika Laakso, @mixula67

Naisleijonat olivat huhtikuun lopulla valmistautumassa kevään MM-kisoihin, kun tieto kisojen peruuntumisesta kantautui Suomeen. Päävalmentaja Pasi Mustonen oli ensin järkyttynyt tiedosta, mutta jälkeenpäin arvelee päätöksen olleen lopulta aivan oikea.

− Olihan se ihan jumalaton yllätys. Epäusko siinä oli ensin päällimmäinen tunne, eihän tämä nyt voinut olla totta. Kun sitä tilannetta oli hetken aikaa analysoinut, niin eihän se loppujen lopuksi niin yllättävää kuitenkaan ollut. Tartuntatulokset olivat siellä niin rumaa luettavaa, että paikallisten viranomaisten oli lopulta pakko perua kisat.

Mustonen oli keväällä erittäin huolissaan siitä, kuinka paljon mahdollisia tartuntoja olisi saattanut kisoissa tulla. Rokotuksia ei vielä ollut käytössä eivätkä muiden maiden kilpailijat valmistautuneet kisoihin oikein ohjeiden mukaan. 

− Olimme ainoa joukkue, joka valmistautui ohjeiden mukaan kotikaranteenissa kisoihin. Eihän kukaan sitä voinut vaatia eikä siihen pakottaa, mutta halusimme mennä ohjeiden mukaan. Muut maat pitivät leirityksiä vielä aivan lähtöön saakka.

"KYLLÄ NYT ON POIKKEUKSELLISEN KOVA KAUSI TULOSSA, VARSINKIN MAAJOUKKUEPELAAJILLE."

Kisojen siirtäminen elokuun lopulle ei niinkään tuonut valmennukselle haasteita, mutta pelaajien kesäsuunnitelmat menivät varmasti uusiksi.

− Kesälomahan lyheni nyt entisestään. Kesä on todella intensiivinen ja käytännössä koko elokuu on kiinni kisaprojektissa. Suurin muutos pelaajilla on varmasti  harjoittelun rytmittäminen. Nyt ei voi vetää pitkää peruskuntokautta, koska täytyy olla parhaassa iskussa jo kisojen aikaan. Paljoa eivät ehdi lomailla tänä kesänä.

Mustonen on huolissaan pelaajien jaksamisesta intensiivisen kauden aikana, johon mahtuu niin MM-kisat kuin olympialaiset.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Naisleijonien kesä on tiivistä harjoittelua ja kisoihin valmistautumista, mikä rasittaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Kisojen jälkeen alkavat heti liigakaudet, joissa pelaajat ovat seurajoukkueidensa avainpelaajia. Miettimisen arvoinen kysymys on se, kuinka hyvin pelaajat jaksavat heti MM-kisojen jälkeen syventyä sarjapeleihin.

− Isompi kysymys on, missä kunnossa pelaajat ovat loppukaudesta. Siellä odottaa kuitenkin olympialaiset ja niiden jälkeen liigojen mestaruustaistelut. Ruotsissa pelaavat joutuvat matkustamaan todella paljon, meillä on sekä marras- että joulukuussa leiritys. Joulukuussa saatetaan käydä vielä Kanadassa pelaamassa. Kyllä nyt on poikkeuksellisen kova kausi tulossa, varsinkin maajoukkuepelaajille.

"Minulla on sellainen vahva tunne, että nyt on sellainen pelaajasukupolvi, joka tulee jossain kohtaa tekemään jotain suurta."

Mustosen mukaan seurajoukkueiden kanssa on mietittävä yhdessä, miten varmistetaan pelaajien jaksaminen kahden kovan arvoturnauksen sekä joukkueen sarjaohjelman ajan. 

− Kyllä siinä pelaajat joutuvat miettimään, että missä välissä oikein aikovat palautua, jotta olisivat uudestaan iskussa Pekingissä. Huonokuntoisen pelaajan ei kannata tähän leikkiin lähteä lainkaan. Varsinkin, kun urheilun lisäksi on oma muu elämä, perheineen, kouluineen ja töineen.

Tiivis tahti kauden aikana vaatii sujuvaa yhteistyötä seurajoukkueiden kanssa maajoukkuepelaajien osalta. 

− Varmasti myös seuroissa joudutaan miettimään sitä, että missä vaiheessa maajoukkuepelaaja ehtii lepäämään. Saattaa olla, että joku pelaaja joutuu jonkun viikonlopun jättämään väliin omassa seurajoukkueessaan.

Kisojen siirtämisellä on ollut myös positiivisia vaikutuksia

Kisojen siirtäminen saattaa olla myös Suomen joukkueelle hyväksi, sillä nyt nuorekkaalla joukkueella on ollut aikaa leireillä ja hioa pelisysteemeitä kuntoon. Tämän toteaa myös Mustonen.

− Siinä mielessä kisojen siirtäminen on ollut hyväksi, kun miettii meilläkin olevan todennäköisesti kahdeksan arvokisojen ensikertalaista. Heidän kohdallaan on ollut ihan hyvä saada enemmän harjoituksia sekä yhteisiä tapahtumia alle. Uudet pelaajat ovat meillä vielä erittäin nuoria, joista joudutaan tekemään kansainvälisen tason pelaajia.

Kisojen siirtyminen avaa myös mahdollisuuden muutoksiin matkaan lähtevään joukkueeseen. Nyt on useammalla pelaajalla mahdollisuus näyttää kuuluvansa kisajoukkueeseen. Päävalmentajan mukaan mitään isoja muutoksia tuskin nähdään.

− Pelaajille on ilmoitettu, että valinnat tehdään vasta lähempänä kisoja. Luulen, että mahdollisia muutoksia tulee hyvin vähän, ehkä nollasta kolmeen. Ellei sitten loukkaantumiset muuta suunnitelmia.

Kotikisojen jälkeen nuorennusleikkauksen kokenut joukkue ei ole vielä päässyt näyttämään taitojaan arvokisoissa.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Kokeneiden pelaajien lopettaminen aukaisi tien uusille tähdille

Kotikisoihin lopetti iso joukko kokeneita pelaajia ja nuorennusleikkaus oli vääjäämättä edessä. Projektin aloitus on hiukan viivästynyt, sillä kisoja on nyt kahdesti siirretty eteenpäin. Mustonen uskoo nyt olevan syntymässä uusiin urotekoihin pystyvä joukkue.

− Minulla on sellainen vahva tunne, että nyt on sellainen pelaajasukupolvi, joka tulee jossain kohtaa tekemään jotain suurta. Se, kestääkö siihen pääsy vuoden vai kahdeksan, sitä en osaa sanoa. Espoon kisoissa meillä oli erittäin kiinteä, viisi vuotta yhdessä niin onnistumisia kuin pettymyksiäkin kokenut ryhmä, että me valmentajatkin vain ihmettelimme mihin se porukka pystyi.

"En yhtään yllättyisi, jos jotkut meidän nuorista ensikertalaisista tekisivät jo näissä kisoissa isoja ja vaikuttavia tekoja."

− Nyt alamme rakentamaan seuraavaa kiinteää joukkuetta. Meillä on nyt kasassa laajempi joukkue, ei jää hirveästi taidollisestikaan jälkeen Espoon kisojen joukkueesta. Siinä oli toki kokeneita ja kovan asenteen omaavia pelaajia. Nyt meillä on pelaajia, joista on kasvamassa vastaavanlaisia tukipilareita.

Suomen joukkue on Mustosen mukaan valmis urotekoihin jo nyt. Nuorekas joukkue on nälkäinen, voitontahtoinen sekä erittäin hyvässä kunnossa. Naisleijonat ovat valmiina luistelemaan vastustajat kumoon.

− Uskon, että meillä on jaksavin joukkue, jonka taso ei putoa kisojen aikana. Siinä on kuitenkin todella intensiivinen pariviikkoinen, finaalijoukkueet pelaavat seitsemän peliä 12 päivän sisällä. Se on kova urakka. Meillä on kuitenkin neljä pelaamaan pystyvää kentällistä, itseasiassa vahvemmat kolmos- ja neloskentät mitä kotikisoissa.

Mustonen uskoo, että tulevissa kisoissa voi tapahtua suuria asioita ja ratkaisijaksi nousta ensikertalaiset.

− Meillä on myös todella liikkuva joukkue, vaikkakin kokematon. Vaikkakaan en yhtään yllättyisi, jos jotkut meidän nuorista ensikertalaisista tekisivät jo näissä kisoissa isoja ja vaikuttavia tekoja.

Julkaistu 13.7.
Kolumni

Pekka Rinne jättää suomalaiseen jääkiekkoon perinnön, johon eivät pystyneet edes Selänne tai Kurri

Pekka Rinteen todennäköisyyksiä uhmannut urapolku päättyi lähes uskomattomaan tarinaan.
Riku Isokoski, @RikuIsokoski

Heinäkuussa 2021 päättyi yksi historian upeimmista suomalaisista jääkiekkourista, kun Nashville Predatorsin monivuotinen tähtimaalivahti Pekka Rinne ilmoitti lopettavansa uransa.

Tietysti Rinne jättää lähtemättömän jäljen lukuisilla saavutuksillaan ja todella komeilla tilastoillaan. Yli kymmenen vuotta NHL-maalivahtien ehdottomalla huipulla ja vuonna 2018 voitettu Vezina Trophy puhuvat puolestaan.

Rinteen saavutusten ja koko uran arvoa nostaa entisestään se, että hänet varattiin vasta numerolla 258 – jollaista ei enää edes ole käytössä – vuoden 2004 varaustilaisuudessa kolme vuotta yli-ikäisenä. Lisäksi hän pelasi tuohon aikaan "vain" kakkosvahtina Liigassa.

Suomen todelliset jääkiekon supertähdet ovat historian saatossa olleet harvassa. Kenttäpelaajista tähän joukkoon kuuluvat ehdottomasti Teemu Selänne ja Jari Kurri ja maalivahdeista Rinteen lisäksi muut Vezina Trophyn voittaneet Miikka Kiprusoff ja Tuukka Rask.

Edellä mainituista Selänne, Rask ja Kurri olivat jo nuorena luontaisia superlahjakkuuksia, joille NHL-tähteys oli luontainen jatkumo. Kiprusoffin tie supertähdeksi kulki pidemmän mutkan kautta, mutta hänkin oli jo 20-vuotiaana huipputason torjuja Euroopassa toisin kuin Rinne.

Rinne toimii loistava esimerkkinä, kuinka NHL-tähdeksi pääseminen ei edellytä ensimmäisen kierroksen varausta tai lukuisia hehkutusartikkeleita alle 18 vuoden iässä. Rohkea ja todennäköisyyksiä uhmannut urapolku tuotti upean tarinan, joka voi lopulta nousta Hockey Hall of Fame -valinnan arvoiseksi.

Julkaistu 15.7.
Artikkeli

Virtsaa, pommiuhkia ja kentälle heitettyä liiallista omaisuutta − koottuja katsomohölmöilyjä Suomesta

Liigan ja Mestiksen katsomoissa on vuosien saatossa sattunut toisinaan totaalisia ylilyöntejä.
Joni Yli-Mäenpää, @joniylimaenpaa

Äänekäs oman joukkueen kannustaminen on näyttävintä, mitä kannattajat voivat katsomossa tehdä. Myös pieni keljuilu vastustajalle ja tuomareille kuuluu jäähalliin.

Mutta jokainen säännöllisesti peleissä käynyt voi todeta, että näin ihanteellista käytös jäähallilla ei aina ole. Jääkiekko herättää tunteita, jopa intohimoa. Oman joukkueen konttaus voi osua pahastikin kiukkuhermoon.

Tämä artikkeli ei ihannoi katsomohölmöilyä. Toimikoon tämä syntilista pikemminkin varoittavana kimarana, mitä jäähallissa ei tule tehdä.

Sportin kannattajat virtsasivat maalituomarin päälle

Vaasan Sport nousi 2. divisioonasta takaisin 1. divisioonaan eli nykyiseen Mestikseen keväällä 1997. Viisi hiljaista kautta kakkosdivisioonassa olivat enää muisto vain, kun Sportin kannattajat pääsivät takaisin vähän isompiin halleihin.

Kannattajien ensimmäinen vierailu sarjan ennakkosuosikki Kärppien vieraaksi Ouluun olikin varsin kostea:

"Sport on lähiajat liiton erikois-tarkkailussa kannattajiensa käytöksen takia."

"He (järjestyksenvalvojat) joutuivat poistamaan 4 388 katselijan joukosta epävirallisten laskujen mukaan 45 humalaista. Järjestyshäiriöitä aiheuttaneista humalaisista oli järjestysmiesten mukaan noin 90 prosenttia Sportin kannattajakuntaa. Loput olivat paikallisia, jotka sekaantuivat riehumiseen." (STT 26.10.1997)

Erityisesti paikallisottelut Kokkolan Hermeksen kanssa sytyttivät vaasalaisten päähän kuningasideoita. Syksyn vieraspelissä Kokkolassa Sportin kannattajilla suorastaan läikkyi yli:

"Lähinnä Sportin kannattajat käyttäytyivät epäasiallisesti. Mm. maalituomarin päälle virtsattiin. Sarjavaliokunta vetoaa Sportiin, jotta sen edustajat yrittäisivät saada joukkueen kannattajat ymmärtämään, mitä voi tehdä ja mitä ei. Sport on lähiajat liiton erikoistarkkailussa kannattajiensa käytöksen takia." (STT 27.11.1997)

Pommiuhkaukset finaalissa

Keväällä 1985 TPS ja Ilves ratkoivat paremmuuttaan dramaattisessa finaalisarjassa. Ilves käänsi sarjan kahden tappion jälkeen 3−2-otteluvoitokseen ja juhli viimeisintä Suomen mestaruuttaan.

Myös kaukalon ulkopuolella tapahtui.

"yksinäistä, vaaratonta urheilukassia pelottavampaa kapistusta ei löytynyt."

Ensimmäisessä finaaliottelussa Turun poliisilaitokselle ilmoitettiin pommiuhasta. Toinen erätauko venyi puolituntiseksi, mutta mitään räjähtävää Kupittaan jäähallista ei löytynyt, joten peli pääsi jatkumaan.

Sama episodi toistui Tampereen Hakametsässä neljännessä finaaliottelussa, kun ottelu oli toisella erätauolla tilanteessa 1−1:

"Katsojat lähetettiin pihalle happihyppelylle, mutta yksinäistä, vaaratonta urheilukassia pelottavampaa kapistusta ei löytynyt. Osa epäili turkulaisjuonittelua, osa tamperelaisten yritystä", kirjoitti Olli Mustonen vuonna 2001 julkaistussa Ilves-juhlakirjassa Veijareita & virtuooseja.

Ja mitä kaikkea jäälle keksiikään heittää?

Itse katsomossa tapahtuvan hölmöilyn lisäksi on pelikentälle heitetty monenlaisia esineitä. Jään likaaminen kuitenkin vaarantaa pelaajien ja tuomareiden terveyden.

Esimerkiksi jäälle heitetty kolikko voi osua myös sen oman suosikkipelaajan luistelulinjalle ja aiheuttaa tälle vaarallisen kaatumisen.

Lasi on erityisen vaarallinen esine jäällä. Sitä järjen jättiläiset ovat heittäneet tappion varmistuessa kentälle muun muassa Ässät−Tappara-puolivälierässä 1994 ja TPS−HIFK-finaalissa 1999.

Erikoisimpiin tapauksiin kuuluu Pelicans−Jokerit-runkosarjaottelu joulukuussa 2007, jolloin Jokerien selvään tappioasemaan pettynyt vieraskannattaja heitti jäälle vilkkuvan soihdun. Perään katsomossa räjähti kaksi paukkupommia.

Legendaarinen päätuomari Timo Favorin muistelikin Linda Huhtisen kirjoittamassa Tuomari-elämäkerrassaan yllättävää tapahtumaa kauhun tuntein:

"Olemme jälkeenpäin käsitelleet tätä asiaa tuomareiden kesken. Jokainen meistä ymmärtää, että siinä olisi voinut käydä pahemminkin."

Jokerikannattajien valikoimaan ovat kuuluneet myös rinkelit, jotka lensivät jäälle Jokerien varmistaessa finaalipaikkaansa HPK:ta vastaan 2007.

HPK-päävalmentaja Jukka Jalonen ei HPK:n kotihallin nimestä (Rinkelinmäki) johdettua temppua kuitenkaan arvostanut, vaan passitti joukkueensa 0−4-tappiotilanteessa toviksi Hartwall Arenan pukukoppiin.

Jokerien paikallisvastustaja HIFK on kunnostautunut myös omaa joukkuettaan kritisoivilla toimilla. Kun HIFK ja Ilves kohtasivat jumbofinaalissa lokakuussa 1995 ja Ilves siirtyi 1−0-johtoon, Helsingin jäähallin jäälle lensi grillaamaton broileri.

Ilmeisesti vihje HIFK-pelaajien pehmeydestä meni perille, sillä helsinkiläiset kaivoivat ottelusta 3−1-voiton.

Kun mikään ei riitä

Vaarallisimpiin välikohtauksiin kuuluu Porissa syksyllä 2009 katsomosta heitetty mikroauton rengas, joka osui Pelicans-valmentaja Pasi Nurmiseen.

"Asia pitää saada pian kuntoon, koska nyt ollaan menty kolikoista jo tälle tasolle."

− Asia pitää saada pian kuntoon, koska nyt ollaan menty kolikoista jo tälle tasolle. Katsomosta ei kuulu heitellä mitään jäälle tai aitioihin, Liigan turvallisuusasioista vastannut Jarmo Koskinen kommentoi Ilta-Sanomille.

Jos tavaran viskominen ei riitä, voi tehdä itsestään pellen myös menemällä jäälle. Vieläkö joku muistaa HIFK−Lukko-puolivälieräsarjasta keväältä 2005, kun Montreal Canadiens -paitainen nuorimies hyppäsi Helsingin jäähallin jäälle ja juoksi uhkaavasti kohti päätuomari Jari Levosta? Toinen linjatuomareista taklasi pian tunkeilijan jäähän.

Loppuun vielä kevennyksenä muisto keväältä 2010, kun Raumalla Pelicans-kannattaja kiipesi hallin kattoon. Nimettäköön tyhmänrohkea suoritus Pelicansin mestaruusviiriksi seuran ensimmäistä Suomen mestaruutta odottaessa.

Julkaistu 18.7.
Artikkeli

Dialogi: "Katumattomuus on yksi Karalahden tavaramerkeistä" – Jere Karalahdesta luodaan uutuussarjassa entistä ikävämpi kuva

Jere Karalahti on Cmoren neliosaisessa "Karalahti"-sarjassa enimmäkseen muiden soimattavana, ja positiivisen perheenisäkuvauksen sijaan sarja päättyy päihdehuuruiseen itsetilitykseen.
Juha Oinonen, Juho Sarajärvi

Jere Karalahdesta kertova dokumenttielokuva "Karalahti" sai ensi-iltansa elokuvateattereissa 14. toukokuuta, ja Cmoressa on katsottavissa samanniminen neliosainen sarja.

Jatkoajan toimittajat Juha Oinonen ja Juho Sarajärvi katsoivat uutuussarjan ja kävivät dialogia sisällöstä.

Sarjassa Karalahdesta annetaan vastuuttomampi ja ilkeämpi kuva kuin elokuvassa

Oinonen: Liigan kurinpitäjän julkinen uhkailu oli räikein esimerkki, mutta myös päihdekäyttöä ja muita hämärähommia korostetaan sarjassa enemmän – ja nimenomaan positiivisessa tai vähintään "hauskassa" valossa.

Karalahti itse ei koe tarkoituksellisesti loukanneensa läheisiään eikä kadu tekemisiään. Kuitenkin esimerkiksi isä Arto Karalahti, HIFK-pomot Pentti Matikainen sekä Frank Moberg ja jopa Tapulikaupungin kaverit esittävät hyvin eriäviä mielipiteitä. Joissain yhteyksissä Karalahdesta välittyy hyvin piittaamaton vaikutelma, joka kohdentuu juuri Karalahden lähimpiin.

Mainio esimerkki tuli toimittaja Rita Tainolalta, joka oli tehnyt Karalahden perhe-elämästä jutun tämän ensimmäisen avioliiton aikana. Jutussa Jerestä luotiin kuva malli-isänä, ja näin jälkikäteen Tainola kokee tulleensa huijatuksi ja pitää juttua totuuden vääristelynä.

Sarjan asetelma on melko haastava Karalahden oman totuuden kannalta.

Sarajärvi: Sarjaversiossa vaikutelma Karalahdesta on kieltämättä negatiivisempi kuin elokuvaversiossa, sillä osa kritisoivista puheenvuoroista on pitempiä tai kokonaan uusia. Toisaalta myös loppupuolen perheenisäosiota laajennettiin sarjassa huomattavasti, jonka myötä Karalahden positiivisia puolia tuotiin läheisten toimesta kilvan esille.

Viimeisen jakson laajennettu perheosuus tasapainottaa kokonaisuutta huomattavasti, sillä lapsuusosion jälkeen kuulemme Karalahden kaukalon ulkopuolisesta elämästä vain negatiivisia asioita.

Katumattomuus on yksi Karalahden tavaramerkeistä, joka heijastuu käytännössä jokaisessa hänen puheenvuorossaan. Muiden puheenvuorot ovat sarjassa pitempiä, mutta Karalahden omat vastaukset ovat tässäkin versiossa lähinnä ympäripyöreitä tokaisuja tai asioiden pyörittelemistä. Tämän myötä vaikutelma henkilöstä jää väistämättä vielä elokuvaversiota ikävämmäksi.

Koko spektaakkeli on ikään kuin interventio, jossa lähipiiri on kerääntynyt Karalahden ympärille antamaan hänelle täyslaidallisen tekemistään virheistä ja vääryyksistä muita kohtaan. Katumuksen ja anteeksipyytelyn sijaan näemme vain joko tapahtuneen myöntämisen tai vaihtoehtoisesti hänen oman vastineen kritiikille.

Karalahti poseeraa ohjaaja Juuso Syrjän kanssa.
Kuva © Solar Films

Ei dokumentti eikä henkilökuva, vaan puhdasveristä viihdettä

Sarajärvi: Luonnehtisin sarjaa ennen kaikkea viihteelliseksi henkilökuvaksi. Dokumentiksi se pureutuu asioihin melko pintapuoleisesti, eikä sarjaversiokaan tarjoa juurikaan uutta asiaa. Suurin osa tapahtumista on esimerkiksi lööppien kautta ollut kansan tiedossa jo tapahtumahetkestä lähtien. Tässä mielessä se on ehdottomasti lähempänä puhdasta viihdettä kuin aiheeseen syvällisesti pureutuvaa asiapitoista dokumenttia.

Mukavan poikkeuksen uraa kertaavaan henkilökuvamaisuuteen tuovat kotivideot, joissa näemme muutamia väläyksiä niistä harjoituspäiviä edeltäneistä ryyppyilloista, joista Karalahtea sarjassa arvostellaan. Sarjassa näistä ei puhuta tavanomaiseen tapaan "kosteina illanviettoina" tai muuna hauskanpitona, vaan pelkkänä ryyppäämisenä, jonka ohessa haastetaan riitaa ja yritellään taivutella liian juopuneita menemään kotiinsa.

Olisiko Karalahdesta voinut saada mielenkiintoisen dokumenttisarjan, joka menisi viihteellisyyden sijaan asiapitoisuus edellä? Ehkä, mikäli Karalahti olisi valmis tarkastelemaan siinä tekojaan myös kriittisessä valossa. Välillä tuntui jopa hieman joutavalta katsella, miten Karalahtea ensin kritisoidaan kolmella eri suulla, jonka jälkeen kritiikin kohde joko toteaa asian olleen suurin piirtein näin tai vaihtoehtoisesti pyörittelee sitä näkökulmastaan hieman toisenlaiseksi.

Oinonen: Erityisesti sarjan on ensisijaisesti tarkoitus viihdyttää: lyhyitä ja nopeasti vaihtuvia puheenvuoroja, paljon videoita ja kuvia haastattelujen tueksi, noin 45 minuutin jaksot, jotka päättyvät niin sanottuun cliffhangeriin.

Karalahden urassa ja persoonassa olisi valtavasti mielenkiintoisia näkökulmia avattavaksi, mutta "Karalahti" sekä elokuvana että sarjana vain raapaisee pintaa. Sarjan ansioksi on tosin luettava se, että päihdepsykiatri Jonna Levola ja urheilulääkäri Harri Hakkarainen saavat enemmän tilaa asiantuntijanäkemyksilleen.

Dokumentaarisuus kuitenkin karisee nopeasti, kun lääketieteen ammattilaisten rinnalla kuullaan Karalahden kavereita, joista käytetään nimiä, kuten "Pötsi" ja "Mad Dog". Karalahtea puolestaan tituleerataan sarjassa ja sen mainonnassa "jääkiekon pahaksi pojaksi". Toimittaja Petteri Sihvonen menee vielä pidemmälle ja kutsuu Karalahtea "viihdetaiteilijaksi par excellence".

Vain puhtaan viihteellisessä kontekstissa voidaan poikkeuksellisen etevältä kiekkoilijalta riistää tämän urheilijastatus.

Sarjassa korostuu ristiriita Karalahden totuudesta ja lähipiirin usein vastakkaisesta näkökulmasta. Millainen totuus syntyy katsojalle?

Oinonen: Karalahden sarjassa lausumia totuuksia ovat muun muassa "en pidä itseäni alkoholistina" ja "jääkiekko on ollut elämässäni kantava voima". Kuitenkin sarjassa nähdään myös, kuinka Karalahti yrittää vältellä harjoituksiin menoa voidakseen jatkaa kavereiden kanssa juopottelua tai kuinka hän livahtaa kesken maajoukkueturnauksen kasinolle.

Olisiko Karalahdesta saanut mielenkiintoisen dokumenttisarjan, joka menisi viihteellisyyden sijaan asiapitoisuus edellä?

Kaiho jääkiekkoilua kohtaan tulee esille kriisitilanteissa, kuten Karalahden ollessa tutkintavankeudessa tai pankreatiitin vuoksi sairaalahoidossa. Epäilemättä Karalahdella on ollut kova intohimo jääkiekkoon, sillä peliura kesti yli 40-vuotiaaksi asti ja liigauran piste-ennätys syntyi 39-vuotiaana hengenvaarallisesta haimatulehduksesta toivuttua.

Päihteet näyttäytyvät kuitenkin vielä suurempana intohimona, sillä Karalahti ei urheilu-uransa aikana kyennyt jättämään alkoholia ennen kuin oli terveydellisistä syistä pakko – ja peliuran päätyttyä alkoholi palasikin kuvioihin, vaikka riippuvuuskäyttäytymistä on esiintynyt ainakin rahapelien suhteen.

Koska sarjan tehtävä on viihdyttää eikä valistaa, katsojan tulkinnat lienevät toissijaisia − tärkeintä on, että sarjaa katsotaan.

Eikä Karalahti itse ainakaan tunnu välittävän siitä, millaisen kuvan hän itsestään antaa. Vakavalla naamalla ex-pelaaja ensin kertoo haastattelussa, kuinka hän on pysynyt lääkärin ohjeistamissa alkoholimäärissä ja heti perään useat ihmiset kertovat Karalahden selvästi runsaammasta alkoholinkäytöstä.

Sekä elokuva että sarja päättyvät Karalahden ääniviestiin, jossa hän kertoo poikien reissusta Levillä, yöaikaisesta kiinniotosta Kittilän poliisiasemalle ja rikosilmoituksista muun muassa laittomasta uhkauksesta. Loppuun vielä silmänisku ja repliikki "ei tässä vielä eläkkeellä olla".

Viihdearvo on pääasia.

Sarajärvi: Sarjan asetelma on melko haastava Karalahden oman totuuden kannalta, sillä puolestapuhujia ei hänellä sarjassa juurikaan ole. Käytännössä ainoastaan Karalahden äiti, tytär, nykyinen vaimo ja Tapulikaupungin ystävät puhuvat hänestä positiiviseen sävyyn, kun taas lukematon määrä muita ihmisiä lähinnä kertaavat hänen virheitään ja epäonnistumisiaan.

Toisaalta Karalahti ei juurikaan kiellä hänestä esitettyjä väitteitä, joten tavallaan totuuksia on vain yksi. Mukana on kuitenkin yksittäisiä asioita, joista Karalahti puhuu eri tavalla kuin lähipiiri, hyvänä esimerkkinä tästä aiemmin mainittu alkoholinkäyttö.

Sarja ei esitä Karalahden sekoiluja täysin vähättelevästi tai hauskasti, mutta sen päätös kertoo paljon tekijöiden suhtautumisesta kohteeseensa ja hänen toimiinsa. Sarja voisi päättyä positiiviseen perheenisäosuuteen, joka muistuttaa siitä, että Karalahdessakin on hyviä puolia. Silti tekijät päättivät laittaa loppuun Levi-episodin ääniviestin ja Karalahden silmäniskun.

Miten erilainen fiilis Karalahdesta olisikaan katsojalle jäänyt, jos sarjan loppukuva olisi ollut esimerkiksi jokin mukava väläys hänen perhearjestaan lapsiensa kanssa.

Julkaistu 22.7.
Kolumni

Älä ylireagoi Krakenin varauksiin – tulokasseura kasasi pätevän rungon, jonka ympärille on hyvä rakentaa menestyvä joukkue

Seattle Krakenin valintoja kritisoidaan paljon siihen nähden, että kyseessä on potentiaalinen NHL:n pudotuspelijoukkue heti tulevalla kaudella. Aikaa tulokasjengi silti tarvitsee.
Lassi Seppä, @lassiseppa

Seattle Kraken valitsi NHL:n laajennusvaraustilaisuudessa itselleen yhden pelaajan kustakin muusta seurasta. Joukkueen nimekkäimpänä pelaajana voitaneen pitää Calgary Flamesin entistä kapteenia Mark Giordanoa, mutta muutoin ryhmässä ei ole tähtisikermää − tai ainakaan sellaisesta ei jääkiekkoa seuraavalla maailmalla ole vielä yhteneväistä mielipidettä.

Krakenia on luonnollista verratta Vegas Golden Knightsiin, joka aloitti taipaleensa kaudella 2017−18 ollen heti hyvin menestyksekäs. Tuoreen NHL-joukkueen unelmakausi aiheuttaa vääristymän ensi kaudella mukaan uiskentelevan Krakenin kohdalla.

"Ei tuollaisella porukalla voi menestyä". Kyllä voi. Ei Golden Knightsillakaan ollut heti käytettävissään ilmiselviä huippupelaajia, mutta monesta kuoriutui sellainen nopeasti. Ennen kaikkea joukkue omaksui vikkelästi identiteettinsä ja yhteisen tavoitteensa. Tuo elementti kasvattaa myös yksilöitä joutuisammin kohti potentiaalinsa huippua.

Krakenilla on myös saumansa. Tyynenmeren divisioonan heikohkon tason ansiosta sen kannattaa tavoitella pudotuspelipaikkaa heti avauskaudellaan. Vaikka palkkakattoon jäikin varausten jälkeen vielä runsaasti tilaa ja osa pelaajista jatkaa kauppojen myötä matkaansa, on seuralla hyvä mahdollisuus naarata isoja tähtiä riveihinsä.

Tästä tulokasporukasta ei saa nyky-NHL:ään farssin tuntua sen enempää kuin Buffalo Sabresista tai Detroit Red Wingsistä − kyllä tämä Kraken nuo niput syö.

Kun Krakenia tarkastelee toden teolla huomataan, että kasassa on oikeastaan tasapainoinen ja kyvykäs ryhmä. Sen pelaajista valtaosa on jäänyt aiemmissa joukkueissaan suurten ja valovoimaisten supertähtien varjoihin.

Esimerkiksi Lightningista tullut Yanni Gourde on erinomainen pelaaja, joka puursi menestyksekkäästi Steven Stamkosin, Nikita KutšerovinBrayden Pointin ja kumppaneiden vanavedessä keräämättä jättiotsikoita.

Kun Krakenia tarkastelee toden teolla huomataan, että kasassa on oikeastaan tasapainoinen ja kyvykäs ryhmä.

Myös Rangersin Colin Blackwell ja Islandersin Jordan Eberle menevät samaan kastiin. He ovat erinomaisia hyökkääjiä, vaikka eivät olleetkaan aivan näkyvimpiä nimiä aiemmissa seuroissaan.

Jared McCann, Brandon Tanev ja Calle Järnkrok ovat pelaajia, jotka pystyvät kantamaan kakkos-kolmosketjun roolin tyylikkäästi ja vakaasti. Suomalaista laatua kärkiketjuihin tuo lisäksi Joonas Donskoi. Näitä nimiä pyöritellessä Krakenin hyökkäyksen runko alkaa muodostua. Luetellut pelaajat eivät ehkä vielä ole puhjenneet kukkaan, mutta se johtuu lähinnä siitä, ettei siihen ole aiemmin ollut näin hyvää tilaisuutta.

Puolustuksessa Giordano on johtava pelaaja ja tärkeä palanen. Hänen takanaan Jamie Oleksiak, Adam Larsson, Vince Dunn ja Jeremy Lauzon muodostavat NHL:n mittapuulla kilpailukykyiset parivaljakot. Olivathan he jo aiemmin joukkueidensa vakiomiehistöä. Oma pää ei tule vuotamaan.

Maalivahtiosastolla Chris Driedger oli hintasakin puolesta ilmiselvä valinta, sillä näytöt Panthersissa puhuvat puolestaan. Hän on valmis uuden organisaation tukipilariksi. Vitek Vanecek antoi viime kaudella lupaavia näyttöjä Capitalsissa, ja näin ollen Krakenilla on käsissään tasapainoinen maalivahtikaksikko.

Kraken vaikuttaa joukkueelta, jossa on liuta NHL-joukkueiden syvyyspelaajia. Näin on aiemmin ollutkin, mutta lähinnä siksi, ettei heille ole ollut tilaa ykkösrivissä. Nyt nämä valitut pelaajat saavat tilaisuutensa osoittaa epäilijöiden olevan väärässä.

Kolmosketjun pelaajista tulee ykkös- ja kakkosketjun pelaajia, he saavat ja ottavat vastuuta − tekevät pisteitä ja voittavat otteluita. Tuoreelle joukkueelle pitää antaa aikaa tehdä kauppoja ja organisoitua niin pelillisesti kuin hallinnollisestikin.

On todennäköistä, ettei Kraken menesty ensimmäisellä kaudellaan yhtä hyvin kuin edellinen laajennusjoukkue kasinokaupungista, mutta seattlelaisten mahdollisuudet pikaiseen nousuun lepäävät pitkälti samoissa aseissa kuin Golden Knightsilla.

Julkaistu 23.7.
Kolumni

Sabresin rooli vaihtui nöyryytetystä nöyryyttäjäksi − Flyers teki emämunauksen hankkiessaan kovalla hinnalla Rasmus Ristolaisen

Buffalo Sabres kyykytti Philadelphia Flyersia kaupatessaan Rasmus Ristolaisen. Flyers-GM Chuck Fletcher teki mahdollisesti suuren emämunauksen, sillä Ristolainen ei ole koko NHL-urallaan ollut erityisen hyvä puolustaja.
Markus Suhonen, @suhonenmarkus

Rasmus Ristolainen on halunnut jo kauan pois Buffalo Sabresista ja sai nyt haluamansa. Sabres kauppasi suomalaispuolustajan Philadelphia Flyersiin ja sai muhkean palautuksen Robert Häggin ja kahden varausvuoron muodossa. Toisen vuoroistaan Sabres pääsi käyttämään heti, sillä se sai varaustilaisuuden 14. vuoron.

Ristolainen saa uuden alun uudessa seurassa ja Sabres leveyspelaajan lisäksi rakennuspalasia tulevaisuuteen. Sabres varasi varaustilaisuudessa ensimmäisenä, joten nyt nähty kauppa vain kiihdyttää sen uudelleenrakennusta. Vaihtokaupan suurin ja selvin häviäjä onkin Flyers, joka luopui aiemmin entisestä huippupuolustajasta Shayne Gostisbeherestä.

Flyers oli yrittänyt aiemminkin päästä Gostisbeheren sopimuksesta eroon. Se maksoi Arizona Coyotesille siitä hyvästä vielä kaksi varausvuoroa päälle saamatta itse mitään takaisin. Flyers siis pääsi Gostisbeherestä vihdoin kaikin keinoin eroon, mutta teki todellisen emämunauksen jo seuraavana päivänä hankkiessaan vain uuden pelillisen riippakiven Ristolaisesta.

26-vuotias Ristolainen ei sen sijaan ole tuottanut erityisen hyviä tuloksia koko NHL-urallaan.

Vaihtokaupan järjettömyyttä Flyersin osalta korostaa myös tämä: se ei maksanut Nashville Predatorsin luottopuolustajana pitkään toimineesta Ryan Ellisistä enempää kuin Ristolaisesta.

Yhdestä NHL:n kokonaisvaltaisimmasta puolustajasta Flyers antoi Philippe Myersin ja terveysongelmista kärsineen Nolan Patrickin. Ikä on alkanut hidastaa 30-vuotiasta kanadalaista, mutta hän pelaa silti edelleen hyvällä tasolla. 26-vuotias Ristolainen ei sen sijaan ole tuottanut erityisen hyviä tuloksia koko NHL-urallaan ja tuleva kausi on suomalaiselle NHL:ssä jo yhdeksäs.

Joko nyt palaset loksahtaisivat paikoilleen vai pitäisikö vain myöntää avoimesti, että hän ei ole runsaista minuuteista huolimatta erityisen laadukas puolustaja? Vertailu esimerkiksi Ellisiin osoittaa, että kyseessä on kaksi täysin eri tason puolustajaa.

Ristolaisen tulokset verrattuna Ryan Ellisiin edellisen kolmen kauden ajalta.
Kuva © Evolving-Hockey

Yllätyksenä Ristolaisen heikko taso ei enää tule. Lähes neljä vuotta sitten julkaistussa analyysissa selviää seikkaperäisesti Ristolaisen pelaamisen tulokselliset heikkoudet. Lyhyesti sanottuna: suomalaista on arvostettu hänen koko uransa ajan liian korkealla suhteessa hänen tasoonsa. Sabres kuitenkin onnistui höynäyttämään Flyersia vielä kaiken tämän ajan jälkeen.

Koska seura ei kaupannut Ristolaisen kuin vasta nyt − huolimatta suomalaisen lähtöhaluista −, on mahdollista ja todennäköistäkin, että sen johto on pitänyt Ristolaista aidosti hyvänä ja arvokkaana puolustajana. Sitä hän näennäisesti onkin, jos pelissä tuijottaa kovuutta ja taklauksia. Vaikka hän pelaa kovaa etenkin puolustusalueella, Ristolainen ei ole tuottanut kovin hyviä tuloksia itse puolustuspelaamisessa.

Ristolaisella on sopimustaan jäljellä vielä vuosi 5,4 miljoonan dollarin keskimääräisellä kausiansiolla. Ellis tienaa vuoteen 2027 saakka keskimäärin 6,25 miljoonaa dollaria kaudessa. Jotta suomalainen saisi lihotettua palkkapussiaan, hänen on pyristeltävä irti aiemmasta heikon suorittamisen kierteestään. Ristolainen sai nyt pitkään kaipaamansa tilaisuuden, mutta todellinen huomio kiinnittyy siihen, mitä Flyers Ristolaisen kanssa tekee.

Kuntoa voi kehittää vanhemmallakin iällä, mutta pelillisten ominaisuuksien osalta Ristolaisella voi tulla kiire.

Ristolainen on useana harjoituskautena kehittänyt voimaansa ja räjähtävyyttään ja hänen kuntoaan on vuodesta toiseen ylistetty maasta taivaisiin. Suomalaisen kesäharjoitteluun on kuulunut muun muassa painia ja nyrkkeilyä. Ei ole epäilystäkään, etteikö Ristolainen olisi fyysisesti hyvässä kunnossa. Kuntoa on mahdollista kehittää vanhemmallakin iällä, mutta pelillisten ominaisuuksien osalta Ristolaisella voi tulla kiire.

Hän täyttää tänä vuonna 27 eikä hän ole kahdeksan edellisen kauden aikana osoittanut merkkejä paremmasta. Olkoonkin, ettei Sabres ole sinä aikana yltänyt kertaakaan pudotuspeleihin. Sabres on ollut luokattoman heikko jo kauan, mutta Ristolaisen tulokset eivät ole olleet hyviä silloinkaan, kun hänen suorituksistaan poistetaan pelaajan hallinnan ulkopuolella olevien muuttujien − kuten vastustajien, ketjukavereiden ja ottelutilanteen − vaikutus laukaisutiheyksiin.

Ristolaisen tulokset hyökkäys- ja puolustuspäässä vuodesta 2013 alkaen.
Kuva © HockeyViz

Suomalaisen parhaat vuodet ovat hänen ikäänsä katsomalla nyt, mutta todennäköisesti ne häämöttävät jo takanapäin. Se ei kuitenkaan estä sitä, että Ristolainen voi pelata hyvällä tasolla yksittäisten kausien aikaan. Kehityskäyrä suuntautunee suomalaisen kohdalla kuitenkin edelleen alaspäin.

Toinen emämunaus nyt nähdyn vaihtokaupan lisäksi olisi se, että GM Chuck Fletcher maksaisi Ristolaiselle enemmän kuin Ellisille ja sitoisi suomalaisen pitkällä jatkosopimuksella. Fletcherin olisi sen jälkeen hankalaa puhdistaa kilpeään, ellei Ristolainen yllättäen nouse todelliseksi, palkkansa arvoiseksi johtopuolustajaksi.

Aika ei välttämättä ole enää Fletcherin eikä Ristolaisen puolella.

Julkaistu 24.7.
Kolumni

Canadiens petti kohuvarauksensa toiveen ja aiheutti ansaitun kritiikkivyöryn – tyylittömässä ratkaisussa unohtui muuttunut asenneilmapiiri seksuaalirikoksia kohtaan ja uhrin asema

Montréal Canadiensin tekemää valintaa varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella on vaikea ymmärtää.
Riku Isokoski, @RikuIsokoski

NHL:n varaustilaisuuden ensimmäisen kierroksen puhuttavimmaksi valinnaksi nousi ohi Owen Powerin ja Matthew Beniersin Montréal Canadiensin numerolla 31 poimima puolustaja Logan Mailloux.

Mailloux'ta syytetään kunnianloukkauksesta Ruotsissa, missä hän pelasi viime kaudella. Mailloux'n väitetään levittäneen laittomasti suuseksin aikana ottamaansa kuvaa, ja hänen uhrikseen joutunut nainen on kertonut, ettei Mailloux ole pyytänyt häneltä tekoaan anteeksi.

Mailloux kuitenkin astui varaustilaisuuden alla julkisuuteen viestillä, jossa hän pyysi ettei häntä varattaisi NHL:ään tänä kesänä. Lisäksi Mailloux kertoi, että hän ei koe olevansa tarpeeksi kypsä varausta varten ja että hän haluaa puhdistaa mainettaan tulevan kauden aikana.

NHL-varaus ei ole pelaajan oikeus vaan oikeasti harvinainen etuoikeus, joten on selvää, että pelaajan on osoitettava olevansa sen arvoinen muutenkin kuin pelkästään urheilullisesti. Tässä tapauksessa tämä määritelmä ei täyttynyt.

Mailloux'n pyynnöstä huolimatta Canadiens päätti varata puolustajan, mikä on herättänyt suurta ihmetystä ja jopa tyrmistystä NHL-piireissä. GM Marc Bergevin kertoi heti varauksen yhteydessä seuran olevan tietoinen tapauksista, ja että Canadiens tulee antamaan Mailloux'lle apua henkisessä kasvuprosessissa.

On kuitenkin vaikeaa ymmärtää, miksi Canadiens päätti tehdä tämän takuuvarmasti kuohuntaa aiheuttavan varauksen. Mailloux oli jo valmiiksi pyyhitty kokonaan pois monen seuran varauslistoilta, ja seura tiedosti varmasti, että väitettyihin seksuaalirikoksiin tullaan suhtautumaan NHL:ssäkin entistä ankarammin erityisesti tänä kesänä pinnalla olleen Chicago Blackhawksin tapauksen takia.

Lisäksi NHL-seuroilla on tuoreessa muistissa viime vuoden varaustilaisuudesta aiheutunut kohu, jossa Arizona Coyotes varasi vakavasta kiusaamisesta syytetyn Mitchell Millerin. Lopulta julkinen paine koitui niin kovaksi, että Coyotes päätti luopua kokonaan Millerin varatuista NHL-oikeuksista.

Mailloux'n julkinen syvä anteeksipyyntö hänen uhrilleen puuttuu edelleen, mikä tekee katumuksestakin vielä vaikean nieltävän.

Mailloux'n puolustukseksi on sanottava se, että pelaaja toimi hienosti tunnustaessaan katumuksensa ja pyytäessään tulla varaamattomaksi – tällaista toimintaa ei esimerkiksi Milleriltä nähty missään vaiheessa. Sen sijaan Mailloux'n julkinen syvä anteeksipyyntö hänen uhrilleen puuttuu edelleen, mikä tekee katumuksestakin vielä vaikean nieltävän.

Olisi varsin mielenkiintoista tietää, mitä Mailloux itse ajattelee Canadiensin tekemästä varauksesta. Median ja kiekkoyhteisön voima on jo osoitettu tämänkaltaisissa tapauksissa, joten julkinen paine voi pakottaa Canadiensin lopulta tekemään saman ratkaisun kuin Coyotes teki Millerin kanssa.

On myös tärkeää panna merkille, ettei Canadiens huomioinut varauksensa yhteydessä Mailloux'n uhrin asemaa, mikä olisi ollut ensiarvoisen tärkeää. Toisaalta Canadiens olisi tällöin vetänyt tekemältään valinnalta maton alta, jos se olisi syvästi pahoitellut uhrin kokemaa kärsimystä ja tekemäänsä varausta. Tämäkin osoittaa, kuinka ajattelematon Mailloux'n varaus lopulta oli.

Asenteet seksuaalirikoksia kohtaan ovat selvästi jyrkentymässä edelleen varsin konservatiivissa jääkiekkopiireissä, joten Canadiens on ansaitusti saanut kuulla kunniansa tekemästään valinnasta. 

Julkaistu 26.7.
Kolumni

Jakub Voráčekin hankinta oli Jarmo Kekäläiseltä hyvä houkutin Patrik Laineen sopimusneuvotteluihin, mutta myös tärkeä muistutus pitkän sopimuksen riskeistä

Patrik Laine on toista kertaa NHL-urallaan sopimusneuvotteluissa, mutta nuoren suomalaisen viimeisin kausi ei anna perusteita pitkään tai rahakkaaseen sopimukseen. GM Jarmo Kekäläisen tuore hankinta Jakub Voráček voi olla toimiva vahvistus, mutta Laineen sopimukseen ei ole syytä ottaa mallia.
Juha Oinonen

Jakub Voráček pelasi 2014−2015 NHL-uransa siihen asti tehokkaimman kautensa ja oli pistepörssin viides – tšekkihyökkääjän tasonnosto palkittiin kahdeksan vuoden jatkosopimuksella ja neljän miljoonan dollarin vuotuisella palkankorotuksella vuotta ennen voimassa olleen sopimuksen päättymistä.

Siitä eteenpäin Voráčekin suorittaminen on ollut aaltoilevaa: kaudesta 2014−15 tähän päivään Philadelphia Flyersista äskettäin Columbus Blue Jacketsiin kaupattu hyökkääjä on koko NHL:n 6. paras syöttäjä. Enemmän syöttöpisteitä kyseisellä aikajänteellä ovat keränneet vain Connor McDavid, Patrick Kane, Nicklas Bäckström, Blake Wheeler ja Sidney Crosby.

Joukossa on yksi yli piste per peli -tahdilla pelattu kausi, mutta myös kausia, jolloin Voráček on jäänyt Claude Giroux’n tai Sean Couturierin varjoon. Kuitenkin 31-vuotias tšekki oli 8,25 miljoonan dollarin keskimääräisellä vuosiansiollaan Flyersin toiseksi kallein pelaaja Giroux’n jälkeen ja on tällä hetkellä Blue Jacketsin arvokkain sopimuspelaaja – Voráčekin sopimus kestää vielä kauden 2023−2024 loppuun asti.

Laineen tuoreimmat näytöt eivät puolla pitkää eikä rahakasta sopimusta.

Yhden huippukauden jälkeen tehty maksimipituinen sopimus ei ole onnistunut optimaalisesti. Ylipäänsä kahdeksanvuotiset sopimukset todennäköisesti ovat loppupäästä jo ylihintaisia.

CapFriendlyn vertailutyökalun mukaan Voráčekin lähimmistä vertailukohteista Corey Perryn kahdeksanvuotinen sopimus Anaheim Ducksin kanssa ostettiin ulos, Jamie Bennin ja Phil Kesselin urat ovat laskusuuntaisia ja Jeff Skinnerin sopimus oli hölmö jo lähtökohtaisesti.

Voráček on todennäköisesti kova vahvistus Blue Jacketsin hyökkäys- ja ylivoimapeliin, erityisesti Patrik Laine saanee taas nauttia huippuluokan tarjoilusta. Suomalaishyökkääjä on tosin tällä hetkellä ilman sopimusta, mutta sekä Laine että GM Jarmo Kekäläinen ovat ilmaisseet halukkuutta yhteiseen tulevaisuuteen.

23-vuotiaan suomalaisen tuoreimmat näytöt eivät kuitenkaan puolla pitkää eikä rahakasta sopimusta.

Kolmivuotisen tulokassopimuksensa aikana Laine teki 110 maalia 237 ottelussa. Tähän kauteen päättyneen kaksivuotisen ja yhteensä 13,5 miljoonan dollarin sopimuksensa aikana Laine teki vain 40 maalia 114 ottelussa.

Kekäläinen on toiminut ennakkoluulottomasti kauden päätyttyä ja on hankkinut Voráčekin lisäksi jo kaksi nuorta ja lupaavaa puolustajaa – Adam Boqvistin ja Jake Beanin. Sentteriongelma Blue Jacketsilla edelleen on, ja vapaiden agenttien markkinoilta Phillip Danault maltillisella sopimuksella voisi olla ainakin osittainen ratkaisu.

Myös Laineen kanssa tarvitaan ennakkoluulotonta ajattelua: kaksi lyhyttä sopimusta peräkkäin nuorelle kakkosvaraukselle olisi poikkeuksellista, mutta valtava riski olisi myös antaa uran huonoimman kauden jälkeen pitkä sopimus.

Esimerkiksi Washington Capitals toimi aikoinaan esimerkillisesti Aleksandr Sjominin kanssa ja solmi korkeintaan kahden vuoden mittaisia sopimuksia. Carolina Hurricanes puolestaan teki venäläishyökkääjän kanssa yhden hyvän kauden jälkeen viisivuotisen sopimuksen, joka ostettiin ulos kaksi vuotta myöhemmin.

Jos Voráček saa syötöillään Laineen itseluottamuksen ja peli-ilon taas syttymään, voi pidempi sopimus olla perusteltu mahdollisten onnistuneempien kausien jälkeen. Tällä hetkellä kuitenkin sekä Voráček että Laine ovat alisuorittavia ja epävarmoja ratkaisijoita, joiden varaan on riskialtista rakentaa kokoonpanoa.

Kaapo suuren kaupungin kirkkaissa valoissa

Teksti: Jani Mesikämmen, @Karhuherra

Kun nuori urheilija nostetaan oman lajin mittapuulla koko maailman tietoisuuteen, sylissä on usein yhtäkkiä tuhti lasti ulkoisia odotuksia. Toisinaan odotukset saattavat olla kohtuuttomia.

Kaapo Kakko on 20-vuotias jääkiekkoilija, joka valmistautuu kolmanteen NHL-kauteensa. Kuten suomalainen kiekkoyleisö tietää, hän ei ole mikään perusraataja, vaan poikkeusyksilö, uuden sukupolven taituri, joka on menestynyt kaikkialla mihin on mennyt. Kakko on nuorella iällä tottunut saamaan tavoittelemansa – jos ei helposti, niin ainakin nopeasti.

Hän pelasi juniorivuotensa läpi itseään useampia vuosia vanhempien seassa. Hän debytoi Liigassa 16-vuotiaana, ja oli ensimmäisellä täydellä aikuisten sarjan kaudellaan Turun Palloseuran paras pelaaja ja MM-kisojen sensaatio.

Kaiken tämän perään hänen kylkeensä lyötiin NHL:n kakkosvarauksen kastimerkki, Kakko nostettiin samalle viivalle superlupaus Jack Hughesin kanssa. Tällaisilla odotusarvoilla hänet myytiin New York Rangersin kannattajille – seuraan, joka janoaa menestystä ja galaktisen supertähden kokoista pelastajaa.

Tässä vaiheessa tarinaa tiedämme jo, että yleisön odotukset olivat jossain määrin kohtuuttomia, kun 18-vuotias turkulaispoika lähti Manhattania valloittamaan.

– Nyt on joutunut raivaamaan paikkaansa pidempään. Ennen olen aina aika nopeasti saanut hyvän roolin, Rangersissa on joutunut hakemaan paikkaansa ja rooli vähän heittelee. En tiedä olinko niin valmis siihen alkuun, mutta nyt on ainakin nähty, mitä touhu on ja koen olevani valmis, Kakko pohtii parin oppivuoden jälkeen kesällä 2021.

Työllä lunastettu luotto

Jälkiviisauden tuomalla kohtuudella voidaan todeta Kaapo Kakon opintien olleen kivikkoinen ison meren tuolla puolen. Harva niukasti täysi-ikäinen jääkiekkoilija on yhden kauden kokemuksella täysin valmis vastaamaan kestävästi NHL-tähteyden vaatimuksiin.

Vielä harvempi NHL-joukkue on rungoltaan sellainen, että huippulupaukselle voidaan pedata kaikki mahdollisuudet optimaalisesti. Viime vuosien Rangers ei ole ollut lähelläkään sellaista.

Kärkivaraukset ja suuret odotukset. Kakko ja Jack Hughes ovat aina toistensa vertailukohtia.
Kuva © Getty Images

Ei Kakko toisaalta sellaista odottanutkaan. Nopea omaksuja mukautui ripeästi siihen, ettei debyyttikausi koti-Suomea huomattavasti kovemmissa kaukaloissa ollut entisenlaista riemumarssia. Hän vastasi haasteeseen ja odotuksiin kaapokakkomaisella tavalla: suki vaaleat kutrinsa kypärän alle, painoi leuan rintaan ja alkoi tehdä töitä.

Nyt hän toivoo rauhallisella äänenpainolla tehdyn tuon alkavan tuoda näkyvää tulosta. Katua ei tarvitse.

– Oli ne odotukset ainakin aika kovia, mutta koin olevani valmis lähtiessäni, minulla oli hyvä kausi alla silloin. Isot tavoitteet kuuluukin olla, ei se odotusten taso kohtuutonta ollut, ei vaan se avauskausi mennyt niin kuin toivoin.

– Kyllä se lähteminen samantien edelleen oikealta ratkaisulta tuntuu. Olen varmasti parempi pelaaja nyt, kun olen kaksi kautta siellä opetellut. Jos tilastoja tai pisteitä katsoo, tulosta ei ole niin paljon tullut, mutta oma peli oli toisella kaudella jo paljon parempaa. Olen taas valmiimpi ensi kauteen, Kakko arvioi.

Eikä arviota tarvitse kiistää. Tähtitason tehot antavat vielä odottaa itseään, mutta Kakko on pelaamisensa laadulla osoittanut kykenevänsä kasvamaan menestyksekkään NHL-pelaamisen vaatimuksiin.

Suurten odotusten ykkösvaraukset saavat tietysti muita enemmän mahdollisuuksiakin, mutta selkein mittari ei valehtele. Kakko on alle 20-vuotiaana lunastanut kahden kauden ajan säännöllisesti peliaikaa, vastuutaan hiljalleen kasvattaen.

– Pelejä on tullut kuitenkin tasaisesti, se on hienoa, että olen sen luoton onnistunut lunastamaan.

Miten olla Manhattanin kokoinen tähti?

Turkulaisnuorukaiseen kohdistuvien odotusten osalta on vielä yksi erityispiirre, jota ei voi sivuuttaa. Se saattaa vaikeimmin omaksuttavia asioita Kakolle. New York on täysin omanlaisensa maailma ja raaka viihdemarkkina. Manhattanin kiihkeässä vilinässä loistavan Rangers-tähden vaatimustaso on jotain muuta kuin monessa muussa ympäristössä.

Kasvutarina Manhattanilla ei ole ollut aivan mutkaton.
Kuva © Getty Images

Vaikka Kakko on pelaajana luontainen tähti, luova taituri, joka osaa loistaa parhaimmillaan ilman muitakin, ihmisenä hän on kuitenkin kohtelias ja hiljainen poika Turusta. Hän ei herätä rock-tähtien veroista huomiota Turun kesässä, eikä hänen edesottamuksistaan kerrota urbaanilegendoja kylillä.

Ehkä Kakko tarvitsisi kasvutarinaansa ripauksen Mark Messierin perimää. Tähteyden vaatimustaso Manhattanilla on sen sorttista. Ja se luo omanlaisensa painetilan. Kakko itse kohauttaa hartioitaan ajatuksella ja arvelee kenties jo tottuneensa näihin odotuksiin.

Paineista hän nauttii.

– Mun mielestä pientä painetta kuuluukin olla, fanit ja koko kaupunki haluaa, että me menestytään. Ei olla itse vielä päästy pelaamaan pudotuspelejä, mutta NBA:n pudotuspeleissä oli ainakin aika kova meininki kun käytiin katsomassa. Jos sitä kautta miettii, hienoa olisi itsekin päästä. Nyt alkaa joukkue ainakin paperilla olla siinä kunnossa, että sen pitäisi onnistua, Kakko puntaroi.

Läpimurtokaudellaan Liigassa Kakko sai TPS-valmennukselta palautetta siitä, ettei liigapelaajien enää tarvitsisi käydä rasittamassa itseään ulkojäillä. Hänen tähteytensä kumpuaa siitä, että vapaailtana on täysin tarpeellista mennä lapsuuden kotikaukaloon kikkailemaan. New Yorkissa on pitänyt keksiä jotain muuta, ainoana suomalaispelaajana kaudet Manhattanilla ovat olleet pitkiä.

Tähdeksi hän kuitenkin haluaa, Kakon sanoissa on päättäväinen palo hänen vakuuttaessaan, ettei hän halua mitään muuta kuin Rangers-fanien suursuosikiksi. Mutta senkin voi lopulta tehdä vain olemalla itsensä. Madison Square Gardenin yleisö saa opetella hullaantumaan hiljaisesta karismasta.

– Mun mielestä se asema tulee sitä kautta, että jos joukkue menestyy, niin kaikista pelaajista tykätään. Ja tulihan meille viime kaudella ykkösvaraus koppiin, hänellä on vielä isompia odotuksia varmaan niskassa. Ehkä olen saanut vähän enemmän työrauhaa sen jälkeen, Kakko viittaa seuratoveri Alexis Lafrenièreen.

Rangers pääsi vuosi sitten varaamaan koko NHL:n varaustilaisuuden ensimmäisenä ja haaviin tarttui Lafrenière. Hänkin debytoi Rangersissa heti, yhtä kohtuuttomin odotuksin ja hyvin kakkomaisin tehoin.

– Ei olla oikeastaan isommin puhuttu tällaisesta. Yritetään vaan yhdessä voittaa pelejä, se on meidän molempien tavoite, Kakko summaa nuorukaisten puheenaiheet.

Kaapo Kakko on juhlinut maailmanmestaruutta kolmella eri tasolla. Seuraava maajoukkuetähtäin on olympialaisissa.

Odotusten kuorma ei huimaa

Lafrenière ja Kakko ovat tällä hetkellä Rangersin tulevaisuuden kulmakiviä. Juuri sitä suomalaishyökkääjä suorastaan janoaa. Kesä kotikulmilla on kulunut määrätietoisesti työskennellen, Kakko harjoittelee jo viidettä kesää Marko Rauhalan vetämässä treeniryhmässä Mikko Rantasen kaltaisten kokeneempien työmiesten kanssa.

Päämäärä edessä olevalle kolmannelle NHL-kaudelle on kristallinkirkas.

– Kärkiketjuihin, niin että pystyy tulosta tekemään. Sitä olen ekasta kaudesta asti lähtenyt hakemaan, nyt se olisi luonteva askel.

– Se kuulostaa oikein hyvältä, että joukkueen tulevaisuutta lasketaan minun varaan. Tykkään, että on paljon vastuuta, toivottavasti pystyn ne saappaat täyttämään. Kovin tehdään töitä sen eteen, että olen valmis sellaiseen, Kakko tuumaa.

Alkavan kauden erikoisuuksiin kuuluvat myös Pekingin talviolympialaiset. NHL-pelaajien osallistuminen on vielä epävarmaa, mutta mikäli se toteutuu, kyseessä on unelma, jota Kakko ei aio päästää livahtamaan sormiensa välistä.

Pelipaikka Leijonien olympiaryhmässä ei ole itsestäänselvyys Kakollekaan, mutta täysin luonnollista se olisi. Hänellä on aiemmilta edustuskomennuksilta tilillään harvinaislaatuisesti U18-, U20- ja aikuisten maailmanmestaruus. Seuraava tavoite on tietysti näyttää taitonsa kaikkein kovimmissa karkeloissa.

Kotimaisten NHL-pelaajien maajoukkuekokoontumisessa Hämeenlinnassa Kakko oli itseään meritoituneempien pelimiesten joukossa täysin vakuuttunut siitä, että kisakoneen ovi ei sulkeudu ilman häntä.

Sen hän aikoo todistaa lokakuusta alkaen Rangers-paidassa.

– Ehdottomasti olen valmis, varmaan jokainen sen paikan haluaa ottaa. Paljon on nuoria äijiä nyt ryhmässä, mutta parhaat valitaan. Totta kai se vaatii hyvän kauden. Rangersissa on tullut paljon muutoksia, toivon saavani hyvän mahdollisuuden sitä kautta ja sitten pitää vaan onnistua.

– Olen tietysti sen tyyppinen pelaaja, että haluan kärkiketjuihin ja sitä kautta tekemään pisteitä. Saisi enemmän omaa peliä esiin, Kakko linjaa rauhallisen päättäväisesti.

Kaikki Jatkoerät
  • Jatkoerä 6/2022: Joe Sakicin mestariteos
    Colorado Avalanchen Stanley Cup -voitto upean finaalisarjan päätteeksi ei ollut yhden kevään oikku, vaan pitkään oikeaan suuntaan rakennetun organisaation merkkipaalu. Kiekkokauden viimeisen huipennuksen lisäksi Jatkoerä kerää tutusti kaikki viime aikojen painavat jutut ja puheenaiheet yhteen.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 5/2022: Tarina afrikkalaisesta jääkiekosta
    Jääkiekko globalisoituu hitaasti. Siitä kertoo muun muassa lajin leviäminen Afrikassa. Algerialainen jääkiekko ei vielä ole tunnettua, mutta siinäkin maailmankolkassa lajilla pieni suomalainen sivujuonne. Jatkoerä kokoaa jälleen myös viime aikojen painavimmat jutut ja puheenaiheet samaan pakettiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 4/22: Team Kuortane − naiskiekkoilun tähtitehdas?
    Kymmenen vuotta Naisten Liigassa taivaltanut Team Kuortane ei ole poikkeuksellisista resursseista huolimatta onnistunut painavassa tavoitteessaan, ainakaan muita sarjaan osallistuvia joukkueita paremmin. Jatkoerä pureutuu naiskiekkoilumme erikoisuuteen, ja paketoi tietysti muut viime aikojen painavat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 3/22: Leijonakuninkaan saaga alkaa
    Jukka Jalonen on omakätisesti muuttanut suomalaisen kiekkohistorian kulkua. Nyt on aika käydä läpi koko hänen uransa pelaajien näkökulmasta, se taas ansaitsee kokonaisen juttusarjan. Tervetuloa Leijonakuninkaan jäljille.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 2/21: Jonne Virtanen − Monni on ihan rikki
    Jonne Virtanen loi pitkän ammattilaisuran epätodennäköisistä lähtökohdista. Nyt häntä uuvuttaa, on aika väistyä ja kertoa taustoja. Helmikuun kootut jutut kuvastavat pitkälti historiallisia aikoja niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 1/2022: Raipen uusi valtakunta
    Raimo Helminen on tamperelaisen jääkiekkoilun suurimpia ikoneja, mutta peliuransa jälkeen hän on saavuttanut onnistumisensa muilla mailla. Tapasimme suurta suosiota Etelä-Tirolissa nauttivan Raipen. Jatkoerä kokoaa tutusti myös kaikki viime aikojen painavat jutut ja puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 12/2021 – Valtteri Filppula: Tuhannen NHL-taiston katse
    Jatkoaika tapasi Valtteri Filppulan Sveitsissä, jossa yli tuhannen NHL-pelin ja kolmen Stanley Cup -finaalisarjan konkari hakee uutta maustetta upealle uralleen. Mutta kruunautuuko hyökkääjän ura vielä olympiakomennuksella?
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 11/21 − Hyvästi, Hakametsä!
    Hakametsän jäähalli on määritellyt tamperelaista ja koko suomalaista jääkiekkoa vuosikymmeniä, siksi jäähyväisten hetkissä oli haikeutta, jopa luopumisen tuskaa. Hakametsän ja Nokia Arenan suurten tunteiden ohella Jatkoerä kokoaa kaikki viime viikkojen painavat aiheet yhdeksi lukupaketiksi.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 10/2021 – NHL-unelma, joka ei toteutunut
    Marko Jantunen marssi askel kerrallaan saavuttaen lähes kaiken eurooppalaisissa kaukaloissa – mutta miksi NHL jäi valloittamatta? Jatkoerä paketoi myös lokakuun syvimmät tarinat, kuumimmat keskustelut ja painavimmat aiheet jälleen yhdeksi kokonaisuudeksi.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 9/21 – Vlog-tähti, vegaani ja maalivahti
    Kasimir Kaskisuo on maalivahti ja henkilöbrändi. Jatkoerä tutustuu uuden ajan jääkiekkoilijaan, joka on yksilöurheilija muutenkin kuin pelipaikaltaan. Ohessa tietysti koottuna viime viikkojen painavat aiheet ja jutut.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 8/2021 – Mestis on meille tärkeä
    Elinkelpoisen Mestiksen pitäisi olla kunnia-asia kotimaiselle kiekkoyhteisölle. Mestis on meille tärkeä, ja tämän kauden teema.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 7/2021 – Kaapo suuren kaupungin valoissa
    Kaapo Kakon kasvutarinan seuraava luku on äärimmäisen mielenkiintoinen. Nouseeko 20-vuotias turkulaispoika kolmannella NHL-kaudellaan Manhattanin kokoiseksi tähdeksi? Jatkoerä kokoaa kesäkauden painavimmat puheenaiheet yhteen pakettiin.
  • Jatkoerä 6/2021 – Mahdoton tehtävä Montrealissa
    Montreal Canadiens on NHL-kauden tuhkimotarina, mutta voiko Habs nykymuodossaan ikinä onnistua täysin, kun odotukset rakentuvat uskonnon ja tradition mittapuulla? Eurooppalainen kiekkokausi huipentui arvaamattomiin MM-kisoihin, joissa kirkkaimmat mitalit menivät lopulta tuttuihin osoitteisiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 5/2021 - Korhosen maalivahtitehdas luo tähtiä
    Jatkoaika perehtyi Ilveksen maalivahtihautomoon. Lukon 58 vuoden odotus päättyi riemukkaaseen Suomenmestaruuteen. NHL:n kurinpidon sekavuus puhuttaa edelleen. Riian MM-jäillä vietetään yllätysten kisoja.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 4/2021 – Kun fanitus hävettää
    Miten paljon fanin tulee ihailunsa kohteelta sietää, pohtii Juha Oinonen. NHL:n pelaajamarkkinat, naisten MM-kisojen peruminen ja Liigan pudotuspelit olivat huhtikuun puheenaiheita.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 3/2021 – Löisitte edes kunnolla!
    Jos tappeluilla olisi jotain merkitystä, vastustajaa olisi helppoa satuttaa oikeasti kamppailu-urheilun opein, pohtii Jani Mesikämmen. Teemu Selänteen someviestintä oli kuukauden kuumin puheenaihe, muilta osin koronakurimus vei jälleen huomion.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 2/2021: Kohtuuttomien odotusten vanki
    Mikko Koivu jätti yllättäen hyvästit jääkiekkoilulle. Jatkoerä pohtii, millainen kokonaiskuva hänen pitkästä urastaan piirtyy suhteessa huimiin odotuksiin. Tarjolla tuttuun tapaan myös kaikki helmikuun painavimmat jutut ja kuumimmat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 1/2021: Tervetuloa NHL:ään? Pääsymaksuna päävamma
    Odotettu NHL-kauden alku ja arvokisakuviot puhuttivat jääkiekkomaailmaa vuoden vaihduttua. Taalaliigassa esille ovat nousseet jälleen esille päävammat ja taklaukset, jotka kumpuavat osin lajikulttuurin synkistä perinteistä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 12/2020: Synkkä vuosi paketoitiin huudoilla tyhjyyteen
    Vuosi 2020 saatiin pakettiin. Mikä puhutti joulukussa, sen kertoo Jatkoerä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 11/2020: Selviytyköön, ken voi!
    Suomalaisjääkiekkoilu on putoamassa selviytymistilaan. Tämän yhtenä syynä on koronapandemia ja seurauksena huippukiekkoilijoiden uran päättymiset sekä seurojen taistelu olemassaolosta.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 10/2020: Urheilua suurempia asioita
    Ongelmat monissa muodoissa, niistä koostuivat lokakuun suurimmat puheenaiheet. Vastapainoksi nähtiin muutamia juhlia.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 9/2020: Liiga alkaa taas
    Mestaruusjahti on jälleen käynnissä, mutta koko kautta varjostavat vakavat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »