26-vuotias Artemi Panarin on armoitettu pistenikkari, samettisilla käsillä varustettu taituri ja NHL-miljonääri. Kaksi yli 70 tehopisteen kautta Chicago Blackhawksissa olivat alkusoittoa viime kauden 27 maalille ja 55 syöttöpisteelle, joiden myötä venäläinen nappasi nimiinsä Columbus Blue Jacketsin seuraennätykset syöttö- ja kokonaispisteissä.
Ollaan siis tilanteessa, jossa Panarin on kiistatta joukkueensa valovoimaisin hyökkääjä, jonka allekirjoitusta seurajohto lähestulkoon rukoilee polvillaan pitkään jatkosopimukseen.
Aina tilanne ei ole ollut Panarinin kannalta näin aurinkoinen. Sen sijaan hänen elämänsä alkutaival oli täynnä vastoinkäymisiä – jopa suoranaista kurjuutta – ja nukkavierujen varusteiden kirvoittamaa pilkkaa. Varhaisteini-iässä näytti jopa siltä, että hänen haaveensa jääkiekkoilijan urasta olisi laskettava samaan hautaan, jossa hänen isoisänsä Vladimir Levinin jääkiekkoilijanura jo lepäsi.
Panarin kuitenkin kesti kaiken, ja ehkäpä juuri nuoruuden ankarat olosuhteet kasvattivat hänestä sen työteliään ja periksiantamattoman kiekkoilijan, jonka otteista etenkin Blue Jacketsin kannattajat ovat saaneet nauttia – ainakin tähän saakka.
Löytöluistimet olivat kuitenkin aivan liian suuret, joten Panarin puki luistimensa kenkien päälle, jotta ne istuisivat napakasti jalkaan.
Kaupunki, jossa on vain kaivos
Panarinin vanhemmat erosivat hänen ollessaan vain kolmen kuukauden ikäinen, ja vastuu hänen kasvatuksestaan siirtyi hänen isovanhempiensa, Vladimirin ja Ninan, harteille. Kolmikko asui Panarinin lapsuusvuosien ajan aivan Ural-vuorten syleilyssä Tšeljabinskin alueella, Korkinon kaivoskaupungissa, joka kärvisteli Neuvostoliiton romahdusta seuranneina vuosina köyhyyden ikeessä.
– Se [Korkino] on kotini, vaikka kaivoksen ohella siellä ei juuri muuta olekaan, Panarin kuvailee lapsuutensa maisemaa The Athletic -lehdelle.
Perhe hankki elantonsa erinäisistä sekatöistä: Vladimir työskenteli muun muassa kaivoksessa, tehtaalla ja myi omistamansa lehmän maitoa, Nina puolestaan myi leivonnaisia ja työskenteli ompelijattarena.
Niukasta toimeentulosta huolimatta oman mahdollisuutensa jääkiekkouraan menettänyt Vladimir oli kuitenkin päättänyt tehdä pienestä Artemista jääkiekkoilijan.
Ensimmäiset luistimensa Panarin sai viisivuotiaana – tosin kyseessä olivat kaunoluistimet. Jääkiekkoluistinten makuun tuleva NHL-kiekkoilija pääsi, kun Vladimir antoi hänelle kaukalon liepeiltä löytämänsä hokkarit. Löytöluistimet olivat kuitenkin aivan liian suuret, joten Panarin puki luistimensa kenkien päälle, jotta ne istuisivat napakasti jalkaan.
Muukin kiekkovarustus kasattiin samalla tavoin etsimällä ja muokkaamalla muiden hylkäämiä varusteita tai tekemällä itse. Esimerkiksi Panarinin hanskojen kämmenet oli paikattu vanhoista nahkasaappaista saadulla nahalla, ja pelipaita oli Ninan valmistama.
8-vuotiaasta lähtien Panarin matkusti kuudesti viikossa 40 kilometrin päähän Tšeljabinskin kaupunkiin juniorijoukkueen harjoituksiin. Matka taittui joko bussilla tai Vladimirin toisen maailmansodan aikaisella autonrähjällä, jonka oikuttelujen takia nämä harjoitusmatkat toisinaan venyivät entisestään.
The Athletic -lehden tavoittama Panarinin lapsuudenystävä Georgi Belousov muistaa hyvin, miltä Artemin ja Vladimirin sitkeän kiekkoristiretken seuraaminen näytti ja tuntui. Raskain sydämin hän katseli, kuinka muut kiekkoilijanalut naureskelivat Panarinin erikoisille varusteille ja Vladimirin ruosteiselle autovanhukselle:
– Se oli hänelle [Panarinille] vaikeaa aikaa. Toiset lapset saivat kaiken, minkä halusivat, mutta hän joutui lainaamaan varusteita tai pyytämään Vladimiria kyselemään ympäriinsä, voisiko joku auttaa heitä hankkimaan varusteita.
Apua toki saatiin, mutta enimmäkseen perhe selviytyi oman apunsa turvin:
– Hän oli vahva poika, joka aina tuli jotenkin toimeen isovanhempiensa avulla. Englannissa tai venäjässä ei ole kuitenkaan riittävän hyvää sanaa kuvaamaan sitä, kuinka nöyryyttävää ja surullista se kaikki Artemille oli.
Ruma ankanpoikanen
Lähipiirin mukaan aina iloisen ja hymyileväisen Panarinin iloluontoisuudellakin oli kuitenkin rajansa. Surkeat varusteet, raskaat harjoitus- ja pelimatkat sekä pelitovereiden pilkka saivat aikaan se, että Panarin oli moneen otteeseen lopettamassa kiekkoharrastuksensa. Tällöin Vladimir pyrki vankkumattoman tukensa ohella suklaapatukoin lahjomalla pitämään nuoren kiekkoilijan motivaatiota yllä.
"Olin ällistynyt siitä, että saatoin vihdoin tuntea mailan kädessäni ja kiekon lavassani. Nahalla paikattujen hanskojeni läpi en voinut tuntea edes mailaani."
Mutta kun 13-vuotias Panarin pudotettiin Tšeljabinskin ykkösjuniorijoukkueesta alemmalle tasolle, eivät suklaapatukat enää riittäneet, vaan lopettamisen uhka oli todellinen.
Vladimir käänsikin kaikki kivet, jotta Panarinin kiekkoura voisi vielä jatkua, ja lopulta hän päätti lähettää nuorukaisen Moskovan alueella sijaitsevan Podolskin sisäoppilaitoksen try-out-tilaisuuteen.
Vladimir järkeili, että sisäoppilaitos, jonka kiekkojoukkueella on tiiviit yhteydet silloisessa Venäjän Superliigassa pelaavaan joukkueeseen, tarjoaisi Panarinille mahdollisuuden jääkiekkoammattilaisuuteen.
Kilpailu pelipaikoista oli kuitenkin kovaa, eikä Panarin kohtalaisen hyviä luistelutaitojaan lukuun ottamatta juuri ollut aiemmin erottunut massasta. Riski sille, että kahden päivän junamatka Korkinosta Moskovaan olisi tyhjän väärti, oli ilmeinen.
Try-outissa kuitenkin tapahtui jotain, joka on kuin suoraan äitelästä urheiludraamaelokuvasta: sisäoppilaitos jakoi asiaankuuluvat varusteet kaikille kokelaille, ja ensimmäistä kertaa elämässään kunnon varusteilla pelannut Panarin löi kaikki ällikällä:
– Muistan hyvin sen päivän. Hän oli kuin ruma ankanpoikanen, mutta saatoimme nähdä hänessä kasvavan joutsenen saman tien, valmentaja Sergei Levašov muistelee ensikohtaamistaan Panarinin kanssa The Athleticin siteeraamassa venäläisessä dokumentissa.
– Olin ällistynyt siitä, että saatoin vihdoin tuntea mailan kädessäni ja kiekon lavassani. Nahalla paikattujen hanskojeni läpi en voinut tuntea edes mailaani, Panarin vertailee nuoruutensa varusteita.
Seuraavat neljä talvea kuluivat Podolskin joukkueessa, ja Korkinossa Panarin pääsi käymään ainoastaan kesäisin.
Panarinin debyytti pääsarjatasolla toteutui viimeinkin hänen ollessaan 17-vuotias. Ensimmäinen kausi 2008−09 KHL:ksi uudelleenorganisoidussa Venäjän pääsarjassa Vitjaz Tšehovin joukkueessa oli kuitenkin rikkonainen, ja Panarin hakikin useaan otteeseen vauhtia VHL:ää edeltäneestä Vysšaja Ligasta.
Varsinainen murtautuminen kansalliseen – tai jopa kansainväliseen tietoisuuteen – tapahtui kuitenkin vasta vuoden 2011 U20-maailmanmestaruuskilpailuissa Buffalossa. Venäjän joukkueen vähäpätöisimpiin nimiin kuulunut Panarin pääsi osaksi pelaavaa kokoonpanoa vasta loukkaantumisten raivattua siihen tilaa – jälkikäteen ajateltuna sekä Venäjän kisamenestyksen että Panarinin itsensä onneksi.
Kanada johti kyseisten kisojen loppuottelua kahden erän jälkeen jo 3−0, kunnes Panarin iski joukkueensa avausosuman kolmannen erän alkuminuuteilla, mikä käynnisti Venäjän raivoisan takaa-ajon. Voittomaaliksi jäänyt 4−3-osuma oli niin ikään Panarinin käsialaa, ja näin hän pääsi juhlimaan maailmanmestaruutta joukkueensa ylistettynä sankarina.
Kultajuhlia seurasivat nousujohteiset vuodet KHL:ssä, ja ura Venäjällä kulminoitui 62 pisteen kauteen ja Gagarin Cupiin Pietarin SKA:n riveissä keväällä 2015. Kevään peleissä hänen panoksensa joukkueen menestyksen eteen oli kullanarvoista, kun Panarin viimeisteli 20 pudotuspeliottelussa yhtä monta tehopistettä.
KHL:n valloituksen jälkeen vuorossa oli Pohjois-Amerikka, jossa lukuisista tarjokkaista Panarin valitsi seurakseen Chicago Blackhawksin, jonka kanssa nuorukainen solmi kaksivuotisen tulokassopimuksen. Nykyinen työnantaja Blue Jackets ei vielä tuolloin osoittanut kiinnostusta Panarinia kohtaan.
Tortorellan silmäterä
Vielä nykyäänkin toisinaan tulkin apuun turvautuva Panarin ei kielivaikeuksien ohella osoittanut minkäänlaisia sopeutumisvaikeuksia Yhdysvaltojen oloihin – ainakaan jääkiekon saralla.
Kaksi vahvaa kautta Patrick Kanen aisaparina poikivat niin ikään kaksi yli 70 tehopisteen sesonkia, joilla Panarin oli joukkueensa toiseksi tehokkain pistemies juurikin Kanen jäljessä. Ensimmäisen NHL-kautensa jälkeen Panarin myös pokkasi parhaan tulokkaan Calder-palkinnon.
Blackhawks ja Panarin solmivat yhteisarvoltaan 12 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen kahden vuoden jatkosta joulukuussa 2016, mutta heidän tiensä erkanivat ennen kuin sopimus astui voimaan, sillä Panarin kaupattiin Blue Jacketsiin kaupassa, jossa toiseen suuntaan liikkui entinen Blackhawks-hyökkääjä Brandon Saad.
"Hänen työmoraalinsa ja innokkuutensa työntekoon on suorastaan tarttuvaa."
– Keskustelimme Artemin kanssa kaupasta heti sen toteuduttua ja totesimme, että Blue Jacketsiin päätyminen oli vain hyvä asia. Blackhawksissa hän oli aina kakkonen, mutta Blue Jacketsissä hän olisi ykkönen, Panarinin agentti Daniel Milstein kertaa kaupan herättämiä tuntemuksia The Athleticin haastattelussa.
Joukkueen ykköspyssyn viitta todellakin puki Panarinia, joka paitsi kaunisteli henkilökohtaista piste-ennätystään, uusi Blue Jacketsin kausikohtaiset syöttö- ja piste-ennätykset myös osoitti kehittymistä edistyneissä tilastoissa – kaikki tämä ilman Kanen myötävaikutusta.
Uudessa joukkueessaan Panarin lähentyi aluksi maanmiehensä Sergei Bobrovskin sekä ketjukaverinsa Cam Atkinsonin kanssa, mutta hän on ajan oloon avautunut myös muulle joukkueelle – myös vaikeasta menneisyydestään.
Jopa varsin puheliaana tunnetun Blue Jackets -luotsi John Tortorellan oli hankalaa löytää sanoja kuultuaan Panarinin tarinasta:
– Bread [Panarin] on todella vahva pelaaja jäällä. Uskon, että se on [vaikeiden lähtökohtien tuottamaa] henkistä vahvuutta, joka on saanut fyysisen muodon. Hän todellakin haluaa olla paras, mutta samaan aikaan hän rakastaa pelaamista, Tortorella luonnehtii suojattiaan.
Myöhemmin kesällä hän kertoi lisää suhteestaan Panariniin The Athletic -toimittaja Aaron Portzlinelle:
– Pidän todella paljon hänestä ihmisenä sekä hänen asenteestaan. Hänen työmoraalinsa ja innokkuutensa työntekoon on suorastaan tarttuvaa. Siksi olenkin todella harmistunut siitä, että hänen huhutaan lähtevän muualle.
Pilvet Columbusin kaupungin yllä
Tortorellan mainitsemat huhupuheet ovat kesän ja alkusyksyn aikana kasvaneet käytäväpuheista jopa orastavaksi konfliktiksi. Panarinin kaltaisten eliittipelaajien kohdalla on tyypillistä, että nämä pyritään sitouttamaan seuroihin pitkillä jatkosopimuksilla heti, kun se on työehtosopimuksen mukaan mahdollista.
Kyseinen ikkuna on ollut Panarinille ja Blue Jacketsille auki nyt lähes kolme kuukautta, mutta neuvottelut ovat olleet toistaiseksi tuloksettomia. Blue Jackets on tiedetysti halukas kiinnittämään ykköshyökkääjänsä pitkällä sopimuksella, mutta vastakaikua ei ole kuulunut Panarinin suunnalta.
Panarinin agentti Milstein onkin Portzlinen haastattelussa myöntänyt, että mikäli kyseessä olisi lyhyt siltasopimus, olisi sopu jo syntynyt. Hän myös toteaa, ettei kyse ole rahasta, sillä Blue Jackets -GM Jarmo Kekäläinen on oletettavasti valmis maksamaan juuri niin paljon kuin Panarin keksii pyytää.
Kekäläinen totesi arvoituksellisesti, että mitä tahansa voi tapahtua ennen kauden alkua.
Lisäksi Milstein kertoo Panarinin pitävän suuressa arvossa joukkuetovereitaan sekä valmentaja Tortorellaa, mutta kynnyskysymykseksi nouseekin se, haluaako Panarin viettää seuraavat seitsemän kahdeksan kautta Columbusissa.
Panarinin kanssa läheisissä väleissä oleva ketjukaveri Atkinson allekirjoittaa Milsteinin kertoman Panarinin näkemyksistä:
– Rakastamme heitä [Bobrovskia ja Panarinia] kuollaksemme. He ovat parhaat pelaajamme, mutta mitä ikinä tapahtuukaan, meidän on kunnioitettava heidän päätöstään. Tiedän Panarinin nauttivan olostaan täällä, joten toivon, että hän vielä tajuaa, kuinka hyvin asiat täällä ovat.
Kyse ei siis ole rahasta, ei henkilökemioista eikä urheilullisesta menestyksestä, sillä Blue Jacketsin trendi on viime vuosina ollut varsin nousujohteinen, ja seura onkin vakiinnuttamassa paikkaansa jokakeväisenä pudotuspelijoukkueena.
Ei ole siis vaikeaa kuvitella, että Panarin ei yksinkertaisesti koe itseään osaksi columbuslaista yhteisöä tai usko perheellään olevan tulevaisuutta kaupungissa.
Ohiosta ei mitään uutta
Vastikään jatkosopimuksin palkittu Blue Jackets -johto GM Kekäläinen etunenässä on nyt tosipaikan edessä, sillä Panarinin lisäksi myös joukkueen toisen tukipilarin, maalivahti Bobrovskin, sopimus päättyy alkavan kauden jälkeen.
Panarin tunnetaan joukkueen ja läheisten piirissä vitsikkäänä ja aina iloisena luonteena. Seurajohdon nauru ei kuitenkaan ollut herkässä, kun Panarinin leiri ilmoitti heinäkuussa käytyjen keskustelujen jälkeen, että Blue Jacketsin täytyy syyskuun 13. päivään – siis harjoitusleirin alkuun – mennessä tehdä kaikki tarvittava, jotta Panarin voisi siirtyä ennen kauden alkua muihin maisemiin.
Portzlinen tulkinnan mukaan Panarinin linjaus oli osoitus siitä, ettei tämä ole valmis sitoutumaan pitkällä sopimuksella Blue Jacketsiin, mutta johonkin toiseen joukkueeseen kylläkin. Portzlinen tietojen mukaan Kekäläiselle on jopa toimitettu lista joukkueista, joihin Panarin toivoo siirtoa.
Kekäläisen vastaus Panarinin tukijoukoille on kuitenkin yksiselitteinen:
– Minun kirjoissani ei ole sellaista päivämäärää. Ainoa päivämäärä, joka merkitsee, on heinäkuun 1. 2019 [, jolloin Panarinista tulee rajoittamaton vapaa agentti], Kekäläinen linjaa The Athleticille, mutta pehmentää lausuntoaan:
– Hän on mahtava ihminen ja tärkeä osa joukkuettamme. Teemme alati töitä pitääksemme hänet sekä pitääksemme vuoropuhelun avoinna. Suhteissamme ei ole ollut mitään vikaa, ja uskon, että liiketoiminnallinen puoli kyllä järjestyy.
Blue Jacketsin johto siis jätti Panarinin asettaman takarajan huomiotta, ja tilanne pysyi avoimena. Kuitenkin NHL.comille antamassaan lausunnossa Kekäläinen totesi arvoituksellisesti, että mitä tahansa voi tapahtua ennen kauden alkua samalla kieltäytyen spekuloimasta siirtohuhuilla yhtään enempää.
Sen sijaan toimittajat ovat spekuloineet esimerkiksi Panarinin mahdollisella paluulla Blackhawksiin sekä siirrolla Panarinin huhutulla listalla olevaan Florida Panthersiin. The Athletic -toimittaja Tom Reedin näkemyksen mukaan on mahdollista, että keskikaistaansa vahvistamaan pyrkivä Blue Jackets voisi vaihdossa olla kiinnostunut Panthersin keskushyökkääjälupaus Henrik Borgströmistä.
Kekäläisen lausuntojen sekä aiempien rohkeiden pelaajasiirtojen valossa on mahdollista, että Panarin pyyhkii Columbusin pölyt jaloistaan vielä ennen kauden alkua, vaikka Blue Jacketsin tulevaisuutta onkin suunniteltu juuri taitavan venäläisen ympärille.
Varmaa on ainoastaan se, että missä ikinä Panarin kautensa aloittaakaan, voidaan tämän poikkeuksellisen kyvykkään ja poikkeuksellisen nuoruuden eläneen taiturin odottaa jatkavan pyyteetöntä työntekoaan ja kehittymistään vielä vuosien ajan.