Keskisen divisioonan sijojen 2 ja 3 välinen pudotuspelipari on ollut selvillä jo pitkään, kun Minnesota Wild ja St. Louis Blues ovat läpi kauden erottuneet Colorado Avalanchen jälkeen divisioonansa seuraavaksi parhaimpina joukkueina.
Wild ja Blues ovat kohdanneet toisensa kahdesti aiemmin pudotuspeleissä. Vuonna 2015 Wild voitti ensimmäisen kierroksen kohtaamisen voitoin 4–2, ja vuonna 2017 Blues voitti niin ikään ensimmäisellä kierroksella 4–1. Tämän kauden runkosarjassa voitot menivät Bluesille 3–0, joista tosin kaksi jatkoajalla.
Vahvasti NHL:n eliittiin viime vuosina palannut Wild lähtee hakemaan ensimmäistä pudotuspelivoittoaan sitten edellä mainitun kevään 2015 Blues-sarjan. Blues ei ole puolestaan voittanut yhtään pudotuspelisarjaa kevään 2019 mestaruutensa jälkeen.
Maalivahtipeli
Bluesin maalilla tapahtui tällä kaudella ainakin väliaikainen vallankumous, kun Ville Husso sysäsi kolmen vuoden takaisen mestarivahti Jordan Binningtonin hierarkiassa kakkoseksi – kuitenkin runkosarjan lopulla Binningtonin vastuu kasvoi. Husso on onnistunut kantamaan vastuuta laadukkaasti, mistä kertoo yli odottaman torjuttujen maalien määrä 60 minuuttia kohden (0,36).
Wild puolestaan kohensi yskinyttä maalivahtipeliään siirtotakarajalla hankkimalla Marc-André Fleuryn. Wildin paidassa konkarin lukemat ovat parantuneet selvästi verrattuna alkukauteen Chicago Blackhawksissa, mutta toisaalta edessä pelaava puolustus on ollut huomattavasti parempi. Wildissa Fleury on torjunut noin 0,12 maalia alle odottaman 60 minuuttia kohden.
Tilastojen perusteella maalivahtietu on Bluesilla Husson ollessa kehissä, mutta kokemuksen osalta etu on Wildilla. Kummallakin on heittää kehin tarpeen vaatiessa rutinoitunut kakkosvahti, mutta sekä Binningtonin että Wildin Cam Talbotin taso on tällä kaudella ollut selvästi aiempia kausia huonompi.
Erikoistilanteet
Erikoistilannepelaamisen osalta joukkueiden välillä on selvä ero. Blues on yksi sarjan aivan parhaista alivoimajoukkueista ja myös ylivoimalla se on sarjan kärkipäätä. Bluesin ylivoimaprosentti runkosarjassa oli 27,0 ja alivoiman vastaava 84,1. Huhtikuussa Bluesin alivoima päästi maalin vain kahdesti.
Nuottipaidoilta löytyy kaksi erinomaista ylivoimaviisikkoa, joissa on huomattava määrä laukaisu-uhkaa ja juonikkuutta. Erityisesti Vladimir Tarasenkon ja David Perronin merkitys korostuu ylivoimalla. Kapteeni Ryan O'Reilly puolestaan kantaa isoa vastuuta myös alivoimalla.
Wildilla korostuu kurinalaisuus, koska Bluesin ylivoimaa ei kannata päästää liian usein jauhamaan. Runkosarjassa Wildin ylivoima toimi 20,5 prosentin tehokkuudella ja alivoima 76,1 prosenttisesti.
Wildilla ei ole omassa ylivoimassa samaa määrää leveyttä kuin Bluesilla, mutta toisaalta Kirill Kaprizovin, Kevin Fialan ja Mats Zuccarellon ansiosta iskukykyä löytyy. Alivoimalla Wildin on tehtävä selvä ryhtiliike runkosarjan esityksistä.
Voimasuhde tasaviisikoin
Wild on ollut jo pidempään yksi sarjan parhaimpia joukkueita pitämään vastustajan maaliodottaman alhaisena, mikä on suoraa seurausta tiiviistä viisikkopuolustamisesta ja jykevästä puolustuskalustosta.
Tasaviisikoin Wild oli runkosarjassa selvästi Bluesia parempi joukkue. Bluesin osalta runkosarjassa oli leimaavaa se, että pelin hallintaa mittaavien lukemien perusteella se oli keskimäärin selvästi vastaanottava joukkue.
Bluesin pelissä korostuukin kiekonriistojen merkitys, kun vastustaja useimmiten hallitsee enemmän kiekkoa. Sen sijaan aloituksissa Blues on selvästi parempi joukkue kuin Wild, mikä tasoittaa puntteja tästä vinkkelistä.
Joukkueiden välisessä maaliodottamasuhteessa on selvä ero: Wildilla prosentti oli 53,48 ja Bluesilla 47,19. Vaarallisten maalipaikkojen suhteessa ero oli vielä isompi, kun Wildin prosentti oli 53,34 ja Bluesin 46,27.
Materiaalin kärki ja leveys
Vastakkain ovat melko erilaisesti rakennetut joukkueet. Wild on leveä ja kova etenkin puolustuksen ja maalivahtiosaston suhteen, hyökkäyksessä Bluesin miehistöä voi pitää parempana. Kärkiosaamiseltaan joukkueet ovat kutakuinkin tasoissa, mutta ehkä piirun verran etua voi antaa Wildille Kaprizovin ansiosta.
Bluesin kysymysmerkki on puolustus, joka on selvästi heikentynyt sitten kolmen vuoden takaisen mestaruuden. Kokemusta alakerrasta kyllä löytyy, mutta riittävätkö luisteluvoima ja kovuus kuten aiemmin? Hyökkäyksessä kulmakarvoja nostattaa AHL-tason nelosketju, vaikkakin Australian ihme Nathan Walker onkin väläytellyt runkosarjan lopulla.
Wildin selvä ongelmakohta on heppoinen keskikaista. Aloitusympyrässä Wild on yksi NHL:n heikoimpia, ja aiemmin laitahyökkääjänä tunnettu Ryan Hartman ykkösketjun keskellä kuvastaa ongelmaa. Toisaalta Joel Eriksson Ek istuu kuin nenä päähän kolmosketjuun muodostaen työteliään koostumuksen Marcus Folignon ja Jordan Greenwayn kanssa.
Lopputulosarvio
Wildin ja Bluesin välisestä sarjasta on lupa odottaa erittäin fyysistä ja pienten marginaalien sarjaa. Vastakkain on kaksi laadukkaasti valmennettua ryhmää, ja kumpikin joukkue lähtee pudotuspeleihin runkosarjan lopun vahvan vireen siivittämänä.
Kyseessä on tasainen sarja, jossa maalivahtipelin onnistuminen korostuu. Tässä tapauksessa punnitaan etenkin Hussoa, jolla ei ole vielä kokemusta NHL:n pudotuspeleistä. Bluesin puolelle vaakakuppia kääntävät kuitenkin tärkeimpien kenttäpelaajien pudotuspelirutiini ja vahva erikoistilanneosaaminen.
Wild voittaa tasaisen sarjan laadukkaamman pelitapansa ja vahvan hyökkäyskärkensä ansiosta lukemin 4–3.
Maalivahtitilastot: Evolving-Hockey
Tilastot pelistä tasaviisikoin: Natural Stat Trick