Viima Hockey on marraskuun lopussa päivänvalon nähnyt valmennuskonsepti, joka aikoo muuttaa sen, miten suomalainen jääkiekkoharjoittelu järjestetään.
Yrityksen ovat perustaneet taitovalmentaja Iiro Mäntylä, erilaisia urheilijoiden tukemiseen liittyviä projekteja käynnistänyt Mikko Saarni sekä fysiikkavalmentaja Jouni Viitanen.
Sittemmin mukaan on liittynyt useiden NHL:n pelaajien luisteluvalmennuksesta vastaava Victor Kraatz, urheilupsykologi Harri Virolainen sekä kaksi mentoria, jotka lienevät kaikille kiekkoseuraajille tuttuja: Olli Jokinen toimii Viima Hockeyssa Pro Mentor Consept Specialistina ja Lasse Kukkonen Pro and Junior Mentor Consept Specialistina.
Kotisivujensa mukaan Viima Hockey aikoo tulla "maailman parhaaksi kokonaisvaltaiseksi valmennustaloksi". Tavoitteet konseptin kehittäjillä ovat siten varsin korkealla – toisaalta referenssilista kertoo, ettei menestyminen jää ainakaan yksittäisten valmentajien osaamisesta kiinni.
Mutta niin – mistä tässä konseptissa on tarkalleen ottaen kyse?
Harjoittelun ei ole pakko tapahtua seuroissa
Mikko Saarni on ollut tekemissä jääkiekon kanssa lähes koko elämänsä. Ensin pelaajana Tapparassa, josta hän lähti jo nuorena yliopistoon Yhdysvaltoihin, ja myöhemmin organisaatiotasolla ympäri maailmaa.
Peliuran loputtua Saarni oli vuonna 1997 perustamassa Universal Players of Finland Oy:tä. Sen tarkoitus oli ja on edelleen auttaa nuoria opiskelija-urheilijoita löytämään tavoitteitaan vastaava opinto- ja harrastuspaikka ulkomailta.
Viima Hockeyta voi pitää Universal Playersin luonnollisena jatkumona. Myös Viima Hockeyn juuret ovat yhdysvaltalaisessa ja erityisesti kanadalaisessa harjoittelukulttuurissa. Siellä, toisin kuin Suomessa, pelaajat eivät kesäisin harjoittele seurajoukkueidensa kanssa. Kun pelit keväällä päättyvät, pelaajat harjoittelevat itsekseen siihen asti, että uusi kausi elokuussa starttaa. Tästä syystä yksilökeskeinen harjoittelu on Pohjois-Amerikassa ollut jo pitkään vallitseva tapa hoitaa asioita.
Eikä samojen harjoitusten vetäminen kaikille pitäisi Suomessakaan olla enää arkipäivää. Näin kuitenkin usein on. Syy on inhimillinen: päävalmentajilla ei voi olla riittävästi aikaa tai osaamista kaikkien jääkiekon osa-alueiden valmentamiseen.
– Silloinhan yksittäisellä valmentajalle pitää käytännössä olla useampia korkeakoulututkintoja, Saarni sanoo.
Nyt tuota päävalmentajien kuormaa on tarkoitus Viima Hockeyn konseptin avulla keventää. Tavoitteena on jakaa yksilö- ja joukkueharjoittelu selvemmin kahteen osa-alueeseen.
Mäntylä sanoo, että organisaatiopuolen ulkoistus onkin Viima Hockeyssa "se mullistava juttu".
– Periaatteessa meille kuuluu kaikki muu paitsi joukkueharjoittelu jäällä. Eli sitten kun harjoitellaan lajitaitoja ja fysiikkaa, se tapahtuu meidän kanssa, hän selventää.
Vielä toistaiseksi Viima Hockeyn leipäpuu on yksilövalmennuksessa, mutta seuroihin pääsemistä voidaan pitää yrityksen pitkän aikavälin tavoitteena. Se vain ei käy aivan helposti. Seuroilla on omia fysiikka- ja taitovalmentajiaan, ja yksilövalmennusta tarjoaa myös Jääkiekkoliitto.
Liiton valmennusohjelma on kuitenkin suunnattu erityisesti pienimmille junioreille, ja seuroissa taitovalmennus kohdistuu paikoin seuravalmentajiin itseensä pelaajien sijaan, Saarni kertoo.
Hän korostaa, että Viima Hockeyn tavoitteena on vapauttaa seuravalmentajat tekemään enemmän omaa työtään, pelaamisen opettamista. Päävalmentajaksi voidaan tällöin palkata aidosti joukkueen valmentamisesta kiinnostunut henkilö, kun vastuu muusta harjoittelusta on siihen perehtyneillä ja koulutetuilla ihmisillä.
"Silloinhan yksittäisellä valmentajalle pitää käytännössä olla useampia korkeakoulututkintoja."
Samalla kustannukset halutaan pitää matalalla. Seurojen rahallisia panostuksia ei aiota lisätä, vaan yksilöharjoittelun kustannukset pyritään upottamaan jo olemassa oleviin budjetteihin.
Saarnin mukaan se onnistuu ensinnäkin skaalaamalla toimintaa seurojen tarpeiden mukaan. Yhden seuran ei tällöin tarvitse tuoda kassaan kaikkea liikevaihtoa, vaan Viima Hockeyn valmentajat voivat käydä monissa eri ikäluokissa tai seuroissa yhden päivän aikana. Ja jos yritystoiminta ottaa tuulta siipiensä alle, on tavoitteena laajentaa organisaatiota myös alueelliseksi.
– Tarkoitus ei ole se, että esimerkiksi Iiro käy vetämässä jokaisen harjoituksen, vaan että meidän konsepti mahdollistaa sen alueellisesti. Samaa palvelua pyritään tarjoamaan seuroille kaikkialla Suomessa, Saarni kertoo.
Toinen keino kulujen pitämiseen matalalla on seuravalmentajien vastuun keventäminen. Käytännössä se tarkoittaisi siirtymistä kohti kanadalaista harjoittelukulttuuria, jossa yksilöt harjoittelevat kesäisin fysiikkavalmentajien kanssa ja talvisin omissa seuroissaan.
Pohjois-Amerikassa yksilöt tosin ovat tottuneet panostamaan harjoitteluunsa itse, myös rahallisesti. Nähtäväksi jää, kuinka avoimesti suomalainen kiekkokulttuuri on valmis omaksumaan Viima Hockeyn kaltaisen suunnanmuutoksen.
Henkinen tuki on alati kasvavassa roolissa
Mäntylän mukaan Yhdysvalloissa on jo pidempään ollut vanhempien pelaajien nuoremmille tarjoamaa mentorointia. Suomessa tällainen toiminta on ollut lähinnä seurojen vastuulla, ja sen puutteen Viima Hockey haluaa korjata.
Lähtökohta on Mäntylälle osittain henkilökohtainen. Hän toivoo, että kokeneiden pelaajien rehellinen, avoin ja puolueeton tuki auttaa nuorempia ymmärtämään ammattilaiseksi siirtymistä mahdollisimman monesta näkökulmasta. Silloin nuorten ei kaikissa ikäluokissa tarvitse tehdä samoja virheitä.
– Hyppäys siitä, että harrastaa jääkiekkoa 14- tai 15-vuotiaana, eli on käytännössä vielä lapsi, siihen, että alkaa ensimmäiset maajoukkuetapahtumat, tulee ammattilaissopimuksia ja ruvetaan tekemään lehtijuttuja, on ihan valtava, Mäntylä sanoo.
– Jos on lapsesta asti ollut aina parempi kuin muut, mistä se lapsi voi yhtäkkiä tietää, millaisia haasteita on edessä. Silloin se auttaa, kun joku oikeasti sen jo kokenut – esimerkiksi Lasse Kukkonen – kertoo, että tässä kohtaa on tällaisia ja tällaisia riskejä. Ja toisaalta myös rauhoittelee silloin, kun ihan kaikki onnistuu. Se on kuitenkin harvinaista, että lapsen taustalla on vanhempi tai joku muu, joka on saman homman käynyt aikaisemmin läpi, Mäntylä huomauttaa.
Hän korostaa myös sitä, kuinka tärkeää koko suomalaisella jääkiekolle on, että vanhat pelaajat saadaan pidettyä lajissa mukana.
– Se on koko suomalaisen jääkiekon etu. Me saadaan kokeneista pelaajista vielä niin paljon hyötyä tälle lajille, Mäntylä sanoo.
Saarni paljastaakin, että Kukkosen ja Jokisen lisäksi monet entiset huippukiekkoilijat ovat ilmaisseet kiinnoksestaan liittyä Viima Hockeyn joukkoihin. Se auttaa, ettei toimintaan ole pakko sitoutua kokopäiväisesti, kuten seuratason valmentajien tarvitsee.
– Meidän ajatus on se, että päävalmentaja voisi aidosti keskittyä pelkästään siihen jäällä valmentamiseen. Se olisi tunnin hallilla ja lähtisi sen jälkeen kotiin, ja me hoidettaisiin sitten oheiset ja muu yksilötason harjoittelu, Saarni sanoo.
Harjoitellessa ei tarvitse aina tulla hiki
Kahden muun Viima Hockeyn perustajan lisäksi Jouni Viitasella on paljon kokemusta urheilun ja yritystoiminnan yhdistämisestä. Hän toimii Revolution Training Oy:n vastuuvalmentajana, hän on perustanut Tampereelle toiminnallisen kuntosalin ja lisäksi hän kouluttaa liikunta-alan ammattilaisia.
Ennen valmennusuraansa hän ehti tehdä kauan sitä, mitä nyt opettaa: treenata fysiikkaa.
Viitanen pelasi junnuna jääkiekkoa maalivahtina, mutta ura päättyi ennen aikuisikää resurssien puutteeseen. Kiekossa hankittu urheilullisuus kuitenkin sysäsi Viitasen seuraavan aluevaltauksen pariin. Erään illan päätteeksi hän "elvisteli jollekin tytölle" osaavansa spagaatin ja seuraavana aamuna löysi itsensä aerobic-harjoituksista.
Kilpa-aerobicissa tuli lopulta kaksi maailmanmestaruutta. Menestyksen kääntöpuoli oli se, että kolmenkymmenen vuoden aikana harjoittelu sai paikoitellen sairaita piirteitä.
– Se oli todella kovaa hommaa, jossain vaiheessa oli pelkkä patja lattialla ja mitään muuta elämää ei ollut. Harjoitukset oli kolme kertaa päivässä, aamulla lenkki, päivällä toinen harjoitus ja illalla vielä puntti, Viitanen kertoo.
Noiden vuosien aikana yksilöharjoittelusta kertyi sen verran kokemusta ja osaamista, että niitä olisi muuten käytännössä mahdoton hankkia, Viitanen toteaa.
Myös suhtautuminen harjoitteluun ehti matkan varrella muuttua. Sitä uudenlaista asennetta hän pyrkii nyt jakamaan eteenpäin.
– Tavoite on, kun vanhoilla pelaajilla ura loppuu, ne haluaisi vielä senkin jälkeen treenata. Että se treenaaminen jatkuisi hautaan saakka, kun se voi olla ihan kivaa ja tehokasta samaan aikaan, Viitanen sanoo.
Nykyään levon merkitys korostuu enemmän ja enemmän.
– Taitoa, esimerkiksi käsiä, voi harjoitella vaikka kuinka paljon. Mutta fysiikkaa ei voi. Ei se ole mun filosofia ainakaan, Viitanen sanoo.
Mäntylä kertoo Viitasen vetämistä harjoituksista, joiden jälkeen NHL-tähti Miro Heiskasen ei ole aina tarvinnut käydä edes suihkussa. Se on valtava muutos monien pelaajien ja valmentajien mielikuvaan kovasta treenistä.
Harjoittelu saattaa vaikuttaa kevyemmältä kuin koskaan, mutta kovaa se silti on, ja kertamäärät ovat korkeat. Keskimäärin pelaajat harjoittelevat kahdeksasta kymmeneen kertaa viikossa. Tällöin avaintekijöiksi nousevat ajoittaminen ja harjoitusten pilkkominen osiin.
– Pelaajilla ei aina ole tarpeeksi tietoa ominaisuuksien ylläpidosta. Paljon tehdään saman päivän aikana juttuja, vaikka esimerkiksi neljä tuntia aerobista viikossa riittää hyvin kestävyysominaisuuksien ylläpitämiseen, Viitanen sanoo.
Lisäksi hän painottaa harjoitusten suhteuttamista pelaajan rooliin.
– Usein on niin, että neloskentän pelaaja saattaa olla koko joukkueen parhaassa kestävyyskunnossa. Mutta mitä hyötyä siitä on, jos pelaa kuusi minuuttia pelissä? Silloinhan hänen kannattaa treenata nopeutta. Laukausta. Räjähtävyyttä. Se kestävyys pysyy pienemmälle panostuksella yllä, mutta muita ominaisuuksia parantamalla voi nousta sitten ylempiin kenttiin, Viitanen taustoittaa.
"Taitoa, esimerkiksi käsiä, voi harjoitella vaikka kuinka paljon. Mutta fysiikkaa ei voi."
Palautumiseen ja yksilöllisyyteen perustuva harjoittelu on tuottanut tuloksia. Viitasen valmentamat pelaajat ovat pärjänneet erinomaisesti muun muassa U20- ja U18-leirien sekä NHL:n järjestämissä testeissä. Ja kovan fysiikan lisäksi pelaajien mieli pysyy virkeänä, kun heitä ei kuluteta henkisesti loppuun kuukausia ennen kauden alkua.
– Palautumisresursseista pidetään koko ajan enemmän huolta, Viitanen sanoo.
Harjoittelun ulkoistaminen voi vapauttaa myös seuravalmentajat
Viima Hockeyn perustajien toive on, että iso yritys mahdollistaa NHL-tason valmennuksen tarjoamisen monille, järkevään hintaan. Vastuun jakaminen antaa myös teoriassa useammille osaajille tilaisuuden kehittyä omassa hommassaan.
Mäntylä puhuu haasteista valmentajien ja pelaajien tavoitteiden yhtenäistämisessä.
– Ennen tässä on vähän ollut se ristiriita, että valmentaja tekee myös omaa uraansa, joskus yksilöiden kustannuksella. Seuratasolla ei yksinkertaisesti ehditä korjata puutteita esimerkiksi luistelussa, vaikka niitä huomattaisiinkin. Mutta tällä meidän systeemillä seuravalmentajat voi oikeasti toteuttaa omia pelillisiä visioitaan ilman, että yksilöt kärsii siitä, Mäntylä sanoo.
Saarni on samoilla linjoilla.
– Kun joku päävalmentaja huomaa, että vaikka Jakke ei osaa kääntyä vasemmalle, aikaisemmin valmentaja ei ole millään ehtinyt keskittyä yhteen yksilöön. Nyt se pystyy kertomaan siitä meille, ja voin luvata – vaikkei tällaisia lupauksia pitäisi tehdä – että pari viikkoa Iiron kanssa, niin Jakke osaa kääntyä vasemmalle, Saarni kuvailee.
Hän myös korostaa eroja yksilö- ja joukkuevalmennuksen vastuualueiden välillä.
– Jos yksi päävalmentaja haluaa karvata kolmella tai pelata träppiä, se on ihan okei. Se on sen päävalmentajan työ päättää tällaisista asioista. Mutta tämän meidän konseptin tarkoitus on pitää yksilöpuoli vuodesta toiseen stabiilina, hän sanoo.
Nähtäväksi jää, missä määrin ja millä mielin suomalaiset kiekkoilijat, heidän vanhempansa ja seurat ovat valmiita ottamaan Viima Hockeyn tapaisen konseptin vastaan. Ainakin alku on ollut lupaava, sillä innostusta on konseptin lanseerauksesta lähtien ollut mukavasti, kertovat perustajat.
Kiinnostuksen yleisön silmissä takaavat entiset ja nykyiset NHL-pelaajat niin valmentajien kuin valmennettavien puolella. Mutta hyvää valmennusosaamista löytyy Suomesta ja maailmalta myös muilta. Viima Hockeyn perustajat korostavatkin omana kilpailuetunaan kokonaisvaltaisuutta. Yksi "valmennustalo" voi tarjota laaja-alaisia palveluita monille.
Jääkiekkovalmennus herättää Suomessa paljon intohimoja. Mikä on pelkästään hyvä asia, Saarni vakuuttaa. Hekään eivät halua antaa ymmärtää, että asioita voidaan hoitaa vain yhdellä tavalla.
Keskustelu ja yhteistyö eri tahojen, kuten seurojen, valmentajien ja Jääkiekkoliiton, kanssa hyödyttävät loppujen lopuksi kaikkia.
