Viime kaudella odotukset jäivät täyttämättä usealla Lukon pelaajalla. Siitä tulikin lopulta yksi suurimmista syistä, miksi raumalaisten kausi jäi niin lyhyeen.
Urheilujohtaja Kalle Sahlstedt, joka on tullut tunnetuksi varsin avoimista lausunnoistaan mediassa, on viime vuosina kertonut haasteista kansainvälisillä pelaajamarkkinoilla. Kun katsoo Lukon pelaajalikennettä kuluneelta keväältä ja kesältä, voidaan todeta markkinoiden elpyneen, tai sitten Raumalla on laitettu entistä tarmokkaammin kättä taskuun.
Joka tapauksessa Lukolla on käsissään joukkue, joka paperilla vetää vertoja kevään 2021 mestarijoukkueelle.
Pelaajakartta
VLH
Antoine Morand
Steven Jandric
Antti Saarela
Henri Ikonen
Linus Nyman
KH
Patrick Khodorenko
Jami Krannila
Patrick Westerholm
Harri Kainulainen
Oliver Suni
OLH
Sebastian Repo
Karson Kuhlman
Ponthus Westerholm
Niklas Ylitalo
Lenni Hämäläinen
P
Jakub Stenqvist
Niclas Almari
Alex Peters
Kim Nousiainen
Nuutti Viitasalo
Anton Olsson
Kalle Ervasti
Onni Korkka
MV
John Lethemon
Daniel Lebedeff
Valmentaja
Tomi Lämsä
Laaja ja NHL-kokemuksella varustettu hyökkäys
Suurin ilonaihe joukkueelle on Sebastian Revon jääminen kaupunkiin. Jo viidennen kautensa Raumalla aloittava laitahyökkääjä iski menneellä kaudella uransa ennätyspisteet, sai rikki 20 maalin rajapyykin ja esiintyi Leijonien EHT-nipussa. Hänestä muodostui joukkueen hyökkäyksen moottori, joka piti tasonsa läpi kauden.
Hyökkäykseen jäivät myös kanadalaiset Steven Jandric ja Antoine Morand, joista molemmista oletetaan joukkueen hyökkäyksen kärkipilareita. Morand on monipuolinen hyökkääjä, joka voi pelata sekä keskellä että vasemmassa laidassa. Jandric sen sijaan huokuu positiivista energiaa, menee rohkeasti maalille ja onnistuu maalinteossa hankalimmissakin tilanteissa.
Kärkikuusikossa on viime kauden pelaajista myös Jami Krannila, joka on harjoitusotteluissa viilettänyt kakkosketjun keskellä. Nuoren hyökkääjän debyyttikausi Liigassa jätti inauksen verran toivomisen varaa, mutta kuten tiedetään, nuoret pelaajat voivat yhden kesän aikana ottaa merkittäviä kehitysaskeleita.
Uusina hankintoina kärkiketjuihin tulevat yhdysvaltalaiset sentteri Patrick Khodorenko ja oikea laitahyökkääjä Karson Kuhlman. Khodorenko on kahden suunnan hyökkääjä, joka 158 AHL-ottelun myötä tulee johtamaan Lukon ykkösketjua. 147 NHL-ottelun Kuhlman on fyysinen, monipuolinen ja niska kyyryssä painava huippuhankinta. Hän on harjoituskauden tarmokkaalla asenteellaan osoittanut, ettei hän ole tullut Eurooppaan jäähdyttelemään.
Alemmassa kuusikossa viilettävät tutut Westerholmin veljekset Ponthus ja Pathrik, joiden viime kausi oli aikamoista tärpättiä. Mutta koska joukkue on yleisesti vahvistunut, ei veljesten varaan lankea aivan yhtä suurta vastuuta joukkueen hyökkäyksestä.
Heidän rinnallaan tullaan näkemään Antti Saarela, joka palaa Lukko-paitaan yhden Pohjois-Amerikassa vietetyn kauden jälkeen. Viime kaudella 27 AHL-ottelua pelannut Saarela on viime vuosina kehittänyt itsestään kokonaisvaltaista pelaajaa, joka ei karta haalarihommia. Hän sopiikin hyvin virtuoosimaisten ruotsalaisveljesten rinnalle.
Pisteitä Saarelalta ei tule odottaa määräänsä enempää, mutta vahvaa kahden suunnan pelaamista ja alivoimavastuuta tulee.
Joukkueen tasosta kertoo myös se, että usean vuoden Lukossa pelanneelle Linus Nymanille ei tunnu suoraa paikkaa kokoonpanossa löytyvän. Joukkueessa on enemmän leveyttä kuin useaan vuoteen, ja samalla myös kilpailutilanne peliajasta varsinkin alemmissa ketjuissa on tiukempi. Tämä ei tarkoita kuin hyvää.
Keskikaista jättää pienoisen kysymysmerkin ilmaan. Jos Khodorenko osoittautuu samanlaiseksi keilapalloksi kourussa kuin Brayden Burke viime kaudella, eikä Krannila ole vielä valmis annettuun vastuuseen, on joukkueella sentteriongelma. Morandin monipuolisuus antaa helpotusta, mutta koko kauden mitassa se ei riitä.
Tämän kuitenkin aika näyttää. Muilta osin Lukon hyökkäys tuntuu tasapainoiselta ja hyvin roolitetulta.
Uusittu mutta harmonisesti rytmitetty puolustus
Lukon puolustus uudistui hyökkäystäkin enemmän. Ovesta poistuivat muun muassa toissapudotuspeleissä ilmaveivillään hurmannut Tarmo Reunanen, ulkomaalaispelaajat Matthew Abt ja Josh Brook sekä Samuli Piipponen ja Joonas Järvinen.
Varsinkin Reunasen lähtö voi toriparlamentissa aiheuttaa huolta, mutta harjoituskauden otannalla tämä joukkue ei jää häntä kaipaamaan.
Siinä missä hyökkäyksessä oli Revon pysyminen lottovoitto, pätee sama puolustuksessa Jakob Stenqvistiin. Ruotsalainen oli ja on myös alkavalla kaudella Lukon ykköspuolustaja, jolla on hyvä hyökkäyspelisilmä ja joka johtaa hyökkäystä alakerrasta käsin.
Hänen rinnallaan on harjoitusotteluissa nähty niin ikään Suomeen isosta maailmasta palannut Kim Nousiainen. Nousiainen on näyttänyt osaamisensa Liigassa, mutta takaisin hän tulee allaan kaksi vaisua AHL-kautta. Vaikka Nousiaisen rooli parissa on puolustuspainotteisempi, osaa hän liikuttaa kiekkoa nopeasti ja tarjota ensimmäiset polkaisut hyökkäyksiin.
Kakkosparissa nähdään täysin uudet kasvot Alex Peters ja Nuutti Viitasalo. Petersiä pystyy kuvaamaan helpoiten vertaamalla häntä viime kaudella joukkueessa pelanneeseen Abtiin, mutta pykälän jos toisen parempana ja kiekollisempana puolustaja. Isokokoiseksi yllättävän hyvin luisteleva Peters tarjoaa kokonaisvaltaista, fyysistä ja periksiantamatonta puolustuspelaamista, joka voi hyvinkin mennä vastustajan ihon alle.
Siitä on kulunut jo tovi, kun Petersin viereen istutettu Viitasalo pelasi kaudella 2021–22 itsensä SaiPassa aina maajoukkuepaitaan asti. Viime kaudella hän pääsi loukkaantumisten jälkeen pelaamaan 12 peliä Lappeenrannassa ja 31 Malmö Redhawksissa. Pisteitä syntyi yhteensä vain yhdeksän, mutta Viitasalon pelityylinä onkin pitää ennen kaikkea oma pää puhtaana.
Lukon puolustuksen puolistusvetoisuutta täydentää kolmas pari Niclas Almari ja Anton Olsson. Almari on jo muutaman kauden ajan ollut Lukon puolustuspelaamisen mallioppilas, ja häntä on paikoin tituleerattu Liigan aliarvostetuimpien pelaajien joukkoon. Rinnalleen hän saa Olssonin, joka rikkonaisen kauden jälkeen hakee uutta lähtöä uralleen. Hän ja Almari muodostavat todellisen jarruketjun.
Uusiutunut puolustus herätti ensi alkuun huolta, mutta harjoitusotteluiden perusteella kemiat kohtaavat ja pakistosta löytyy riittävästi monipuolisuutta. Ykköspari on selvästi hyökkäävä, loput puolestaan pyrkivät enemmän pitämään omaa päätä aisoissa.
On kuitenkin vielä epäselvää, kuinka puolustuksen resilienssi kestää varsinkin puolustussuuntaan sarjan parhaimpia hyökkäyksiä vastaan.
Veräjänvahtina kaksi arpalipuketta
Lukon viime kauden maalivahtipeli oli epävakaata. Heikon kauden pelannut Daniel Lebedeff jatkaa joukkueessa, ja parikseen hän saa yhdysvaltalaisen John Lethemonin. Paperilla tilanne on sama kuin viime kaudella, eli kumpikaan ei ole ilmiselvä ykkösmaalivahti.
Kuitenkin jo Pitsiturnauksessa Lethemon todisti olevansa parivaljakosta se, jonka kanssa kausi kannattaa aloittaa. Paikoitellen hieman kankeasti liikkuva, mutta muutoin teknisesti vahva maalivahti on ottelu ottelulta parantanut peliään.
Mikäli myös Lebedeff nostaa tasoaan, Lukolla on varsin hyvä duo kasassa. Todellinen tulikaste on kuitenkin vielä kokematta ja pitkä kausi osoittaa, millaisella tasolla kaksikko pystyy lopulta pelaamaan.
Paras laukoja: Sebastian Repo
Nopein luistelija: Steven Jandric
Kovin taklaaja: Alex Peters
Henkinen johtaja: Sebastian Repo
Flopin ainekset: John Lethemon
Tärkein pelaaja: Sebastian Repo