Molemmat joukkueet ovat päässeet joulun jälkeen voittojen makuun. Onko kyseessä pelkkä suonenveto vai ovatko palaset loksahtaneet paikoilleen?
Markku Silvennoinen: Kokonaisuutena TPS:n pelin ei voi sanoa olevan kunnossa, mutta selvää edistystä on ollut havaittavissa, joten eivät viime aikojen voitot ole mitenkään vahingossa sarakkeeseen eksyneet.
Oman alueen pelaaminen on tiivistynyt ja sitä on selkeytetty, mikä näkyy karkeiden merkkausvirheiden vähenemisenä. Ykkösmaalivahti Fredrik Norrena tosin tiputtelee kiekkoja eteensä, eivätkä TPS-pakit onnistu siivoamaan karoja pois vieläkään aivan toivotulla tavalla. Puutteita siis on, mutta parannusta on tapahtunut paljon.
Hyökkäyspeli sen sijaan ei ole kehittynyt läheskään vastaavalla tavalla. TPS on yksinkertaistanut hyökkäyspeliään ja pyrkii kääntämään peliä nopeasti, mutta menettää kiekon usein omaa huolimattomuuttaan. Kun TPS pääsee tulemaan keskialueen yli nopeasti, niin kiekollinen pelaaja jää liian usein yksin ja TPS joutuu luopumaan kiekosta.
Yksi parannus on toki myös se, että TPS pystyy pitämään yllä pelin tasoa paremmin läpi ottelun. Etenkin tappioputkien aikana TPS:n tavaramerkki oli hyvä ensimmäinen erä, joka oli tehoton ja jota seurasi todella heikko toinen erä, jonka aikana TPS-verkko heilui. Tätä ei ole sattunut enää yhtä usein.
Esko Kallioniemi: Vieläkin ottelujen sisällä nähdään erittäin mustia hetkiä, mutta todistettavasti Ässät nousee jo tappioasemasta takaisin peliin. Se on uutta kriisikuukausiin verrattuna.
Pata tuntuu selättäneen toisen erän kammonsa. Vieläkään hävitty toinen erä ei ole kääntynyt ottelun voitoksi, mutta tämän vuoden puolella vastustaja ei ole ratkaissut peliä toisessa erässä, kuten syyskaudella.
Viime peleissä pelaajat ovat huomanneet osaavansa tehdä maaleja. Tehokkuus tarjoaa toki mahdollisuuden nousta pudotuspelien karsintakierrokselle, mutta jokainen voi verrata vaikkapa tämän ja viime kauden päästettyjä maaleja ja hahmotella siitä kevään pituutta.
Neljän viimeisimmän ottelun maalisuhde on Ässien eduksi 20−16. Keskimäärin pelit siis päättyvät 5−4 voittomaalikilpailussa.
Miten uskot pakkovoitto-asetelman vaikuttavan otteluun? Kipsaako asetelma, vai nähdäänkö jäällä oikeanlaista epätoivoa?
Silvennoinen: Vaikka siitä ei ääneen tietenkään puhuta, niin olisi naiivia ajatella, että TPS-leirissä ei tiedostettaisi sitä tosiasiaa, että oljenkorsi pudotuspeleihin pääsyn suhteen on todella ohut.
Se, että miten TPS syttyy pelaamaan, on ollut viime aikoina täysi arvoitus. Silloin kun TPS:n lataus on kohdillaan, niin pelilliset ongelmat eivät kärjisty ja joukkue on hankala vastus kelle tahansa.
TPS:n pelaajat ovat itse itsensä pahimmat viholliset tällä hetkellä. Mikäli fokus ei pysy pelissä, niin se tulee näkymään jo ensimmäisistä vaihdoista lähtien ja silloin Ässät ovat todella vahvoilla, koska TPS on hävinnyt ottelun jo pukukopissa. Perjantain peli näyttänee sen, että kuinka aidosti palloseuran kopissa enää uskotaan siihen, että lopussa se kiitos voisi tosiaan seisoskella.
Kallioniemi: Päävalmentaja Pekka Virran mukaan pakon kautta ei saavuteta mitään, ja joukkue näyttää sisäistäneen sen. Jännitystä on ehkä näkynyt tietyissä tilanteissa, mutta enemmän siksi, että tuntuma voittamisesta on niin vähäistä tämän kauden osalta.
Tammikuun ottelut TPS:ää ja Pelicansia vastaan ovat itse asiassa olleet yllättävänkin avointa jääkiekkoa. Joukkueet ovat lähinnä hyökänneet päädystä toiseen.
Mitkä ovat joukkueiden suurimmat pelilliset vahvuudet ja heikkoudet tällä hetkellä?
Silvennoinen: Vahvuus on jo yllä mainittu parantunut puolustus- ja maalivahtipeli, joiden ansiosta TPS pystynee pitämään pelin tiukkana. Hyökkäyssuuntaan pelatessa TPS:n ainoa vahvuus on sen luisteluvoima, jota se myös pyrkii hyödyntämään pelaamalla itsetarkoituksellisen nopeasti ylöspäin. Parhaimmillaan TPS onnistuu tässä, etenkin silloin, kun hyökkäysketjun väliset etäisyydet ovat sopivan lyhyet ja kiekkoa pystytään siirtelemään lavasta lapaan lyhyillä syötöillä.
Tosin hyökkäyspelaaminen on myös TPS:n suurin heikkous, sillä joukkue ei onnistu hyökkäämään yllämainitulla tavalla tarpeeksi usein. TPS:n pelaamisesta on puuttunut läpi kauden selkeä rakenne ja peli on ollut epäorganisoitua.
Valmennus ei ole onnistunut luomaan joukkueelle taktista selkänojaa, johon joukkueen keskitason pelaajat voisivat nojata ja sitä kautta saada onnistumisia ja lisää itseluottamusta. TPS:n taitavimmat yksilöt pystyvät tästä huolimatta viemään kiekon vastustajan alueelle, mutta hyökätessään TPS:n viisikko on niin sanotusti samalla sivulla liian harvoin ja peli menee pakotetuksi puskemiseksi.
Kallioniemi: Ässien hyökkäyksen terävin kärki on herännyt tähän päivään. On kunnioitettavaa, että vaikka kaikki tietävät Dragan Umicevicin hakevan läpiajossakin syöttöä Niklas Hagmanille, kaksikko tehoilee vähintään kahtena iltana kolmesta.
Voittomaalikilpailussa Rasmus Rinne kestää vertailun keneen tahansa tässä Liigassa. Huipennuksena nähtiin Pelicans-ottelussa Miikka Kiprusoffin tyyliin torjunta jäällä maaten takajalan luistimella, kun Pavel Rosa vei jo ässävahdin pitkäkseen ja yritti kiertää.
Yksi heikkous on juuri siinä, että liian moni peli venyy voittomaalikilpailuun, piste tai kaksi eivät enää riitä Ässille pahimpia kilpailijoita vastaan. Porilaisten on löydettävä keinot pelata johtoasemassa ottelun loppuun asti.
Ylivoimaisesti suurin heikkous on puolustuspelaamisessa, sillä vastustajan perässä juokseminen ei vain toimi näillä pakeilla. Lisäksi vanha ja kulunut lause pitää paikkansa, kiekko on nopeampi kuin yksikään pelaaja. Varsinkin perjantain ottelussa kulmissa juokseminen on tuhon tiellä kulkemista, sillä kaukalon leveyden tähden keskelle jää enemmän tilaa kuin kotikentällä.
Pelicans ja Hannu Aravirta eivät tiistaina tarvinneet matkaoppaan palveluja huomatakseen, kuinka helposti keskikaistalta pääsi sisään Ässien alueelle.
Maalivahtien osalta nähdään konkariveskareiden taisto. Roihahtavatko veteraanit kovassa paikassa liekkeihin vai joko näiden herrojen paras myyntipäivä on takanapäin?
Silvennoinen: Kauden mittaan olen epäillyt sitä, että onko Norrenan tankissa vielä ihan ehtaa bensaa, vai pelaako kokenut veskari enää pelkillä huuruilla. Viime pelien perusteella ei Norrenaa ole ollut syytä epäillä, sillä konkari on äitynyt varsin huikeaan vireeseen. Hän pystyy pitämään TPS:ää pystyssä ja onnistuu ottamaan myös voittavalle maalivahdille tärkeitä gamesavereita. Norrenan harteilla lepää paljon, mutta jos sama vire jatkuu, niin hän pystyy antamaan TPS:lle mahdollisuuden voittaa.
Norrena myös kaiken järjen mukaan aloittaa molemmat pelit. TPS pelasi viime viikollakin peräkkäisinä iltoina, eikä Norrenan taso laskenut millään lailla, joten sen valossa rasitus tuskin vaikuttaa esitykseen. Eikä TPS:llä ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa, mikäli se haluaa pisteitä plakkariinsa. Ville Hostikka ei nauti valmennuksen luottoa ja miksi nauttisikaan, sillä hän ei ole omilla esityksillään ansainnut enempää peliaikaa.
Kallioniemi: Tiistain Pelicans-ottelun pohjalta pitäisi olla melko selvää, että Rinne saa näyttöpaikan pienen tauon jälkeen. Valmennus on mainostanut luottamustaan Juuso Riksmaniin, mutta liian usein on maalivahti vaihtunut kesken kaiken.
Missään tapauksessa Riksman ei voi aloittaa maalilla sekä perjantaina että lauantaina, mutta en hämmästyisi, vaikka hän huilaisi koko viikonlopun. Vaikka Rinne lieneekin jo pelannut syyskesällä suunnitellun määrän otteluja, on peluutusta entisestään tasapäistettävä.
Kummallakin on kourallinen pelimiehiä, jotka tekevät tulosta. Onko kärjen takaa tulossa tulitukea?
Silvennoinen: Syytä olisi, etenkin kun kärki kapeni entisestään Dan Sextonin pakattua kamansa. Tero Koskirannan, Camilo Miettisen ja Matias Soinnun on nyt vihdoin noustava tasolleen, sillä jos TPS jotain aikoo pistepussiinsa saada, niin tehoja täytyy tulla muiltakin kuin Niclas Luceniukselta ja Brian Willsieltä.
Nuori Mikko Rantanen on pelannut pirteästi, mutta häneltä olisi kohtuutonta odottaa tehoja illasta toiseen. Kokeneiden, kärkiruutuihin hankittujen pelaajien on yksinkertaisesti noustava esiin ja täytettävä Sextonin jättämää aukkoa.
Kallioniemi: Mika Niemi löysi itseluottamuksensa melko kriittisellä hetkellä, ja siinä vanavedessä Eero Elokin on alkanut yhä enemmän muistuttaa Ässien viime kauden raumalaisvahvistusta. Taidot eivät olleet kadonneet mihinkään.
Austin Smith on ollut loistohankinta porilaisjoukkueelle. Liike on kuin hyrrällä, ja tappiokierrekin päättyi sopivasti Smithin saapumisen tuntumassa. Toki jos muu ei auta, Sami Mutanen painaa pari soolomaalia sen ohessa, kun hän tekee Tuomas Huhtasen kanssa ihan käsittämättömän paljon fyysistä työtä.
