Viime kaudella vaikeuksista voittoon ja lopulta pronssille asti yltäneen Kärppien sesonki oli kaikista ongelmistaan ja kohuistaan huolimatta positiivissävytteinen. Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä, ja siispä nousujohteinen viime kausi ja Liigan verrokkijoukkueisiin katsottuna onnistunut kesäjakso ovat nostaneet pohjoisessa mestaruustoiveet korkeammalle kuin pitkään aikaan.

Mitalijuhliin päättyneestä kaudesta huolimatta, Oulussa on takana muutosten kesä oven käytyä Urheilukadulla tiuhaan tahtiin menneen suven aikana. Mainittavimpina niminä joukkueesta poistuivat niin floppihankinnaksi osoittautunut Connor Bunnaman, NHL-unelmaa tavoittelemaan lähteneet Ville Koivunen ja Arttu Hyry sekä edelleen kauden alla uransa jatkoa pohtiva Joonas Kemppainen.

Vuosi sitten lokakuussa seuran urheilujohtajaksi nimetty Mikko Myllykoski ei jäänyt kuitenkaan tuleen makaamaan uusien vahvistustensa suhteen, vaan kiskoi ostohousut kainaloja myöten jalkaan ja suuntasi markkinoille.

Hankintapolitiikassaan Myllykoski näytti painottavan ulkomaalaispassia, sillä haaviin tarttui peräti viisi ulkolaisvonkaletta. Viimeisimpänä kauden kynnyksellä katiskaan ovat uineet Josh Melnick sekä Austin Rueschhoff.

Omiin kasvatteihin ja "oman kylän poikiin" tunnetusti nojaava Kärpät muutti täten joukkueenrakennusfilosofiaansa ja tämän kauden vakiokokoonpanossa on hieman laskentatavasta riippuen ainoastaan neljä seuran alkuperäistä kasvattia, ja heistäkin vain Atte Ohtamaan voi laskea olevan joukkueessa avainroolissa. 

Toki ei voida varmaksi tietää, yritettiinkö tämänkin kauden joukkuetta kasata edelleen omien kasvattien varaan, mutta tässä kuitenkaan onnistumatta. Mikäli näin on, viime vuosien aikana nähdyt epäonnistumiset mm. Niklas Kokon tai Aatu Rädyn tilanteiden suhteen eivät ainakaan ole voineet helpottaa neuvottelutilanteita eritoten nuorempien pelaajien kanssa. 

Niin tai näin, tuon filosofian muuttaminen ei välttämättä kuitenkaan ole pelkästään huono päätös. Viime vuodet tarponeen takavuosien jättiläisseuran piti selvästikin muuttaa rakennustavassaan jotain, sillä viimeisen viiden vuoden resepti ei ole tepsinyt. Nyt uutta nostetta haetaan tyystin toisenlaisella lähestymistavalla eikä sympatiapisteitä kerätä kotikutoisuuteen vedoten. 

Lukuisilla ulkolaishankinnoillaan Myllykoski ottaa kuitenkin tietoisen riskin, sillä paljoa siimaa Kärpät ei ole viime vuosien hankintatarkkuudellaan ansainnut, kun takavuosien ivanhumleista ja benmaxwelleista on siirrytty nykyajan connorbunnamaneihin sekä nickritchieihin. 

Toisaalta riskejä lievensi se tosiasia, että osa ulkomaalaisista on jo osoittanut tasonsa Liiga-jäillä, kuten viime kauden maalipörssin kakkonen Reid Gardiner sekä KooKoossa läpimurron tehnyt Ben Tardif. Pelkkää sikaa säkissä ei siis ostettu, mutta kaikki katseet ovat nyt tiiviisti tulokasjohtaja Myllykoskessa, jolle tämän kauden joukkue on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ensimmäinen miehen alusta loppuun kasaama. Viime kaudella joukkueen lopulta upottaneet, toisiaan seuranneet katastrofit ulkolaishankintojen suhteen eivät saa toistua. 

Merkillepantavaa hankintapolitiikassa oli lisäksi se, että kaikki tuontitavara kohdistui joukkueen hyökkäyspäähän, eikä viime keväänä Lahden kapeaan kaukaloon tukehtunut puolustuskalusto saanut kesän aikana yhtään vahvistusta. Juuri alakerta on paperilla Kärppien suurin heikkous alkavalla kaudella.

Yhtä kaikki, viime keväänä takaisin Liigan kärkikahinoihin palannut Kärpät on satsannut tulevaan kauteen paljon ja odotukset Pojan palauttamiselle pohjoiseen ovat korkeammalla kuin vähään aikaan. Ulkomaalaishankintojensa varaan menestyshaaveet laskeva Myllykoski on korttinsa paljastanut, ja nyt on Ville Mäntymaan valmennusjohtoineen aika toistaa viime kauden temppu puristaen joukkueesta kaikki mahdollinen potentiaali irti. Tuon tempun onnistuessa, ensi keväänä Raksilan kattoon voidaan hinata seurahistorian yhdeksäs mestaruusviiri.