Jatkoerä 9/21 – Vlog-tähti, vegaani ja maalivahti

LIIGA, MESTIS, MAAJOUKKUE, NHL, KHL, Auroraliiga, Suomi-sarja, Muut Sarjat / Jatkoerä
Jatkoerä
Kuukauden kootut puheenaiheet
Kuukauden jutut
Pääkirjoitus

Nyt on uskallettava elää katsomossa ja kabinetissa

Yleisön paluu kiekkokatsomoihin on kuin lottovoitto kaikille osapuolille. Vai onko?
Jani Mesikämmen
@Karhuherra
3.10.2021 10.54

Syksyn ensimmäiset vierailut jääkiekko-otteluihin ovat olleet voimaannuttavia elämyksiä. Tyhjien areenoiden kiekkoilu olisi pidempään jatkuessaan tukahtunut omaan tarpeettomuuteensa. Sen sijaan jo parin tuhannen ihmisen yleisö muuttaa katsomokokemuksen tyystin toisenlaiseksi. 

Kotisohvalla tai aution hallin autiolla mediaparvella voi eläytyä juuri niin paljon kuin osaa, vaikka hampaat irvessä, mutta vasta riittävän kokoisen yleisön kollektiivinen tuska tai hurmos puhaltaa elämää elämykseen.

Kotiyleisö tietää täsmälleen, milloin tuomari on huono, ja myötäelävät katsojat luovat viihdetuotteelle huomattavan paljon pelkkiä kaukalon ääniä mielekkäämmän ääniraidan.

Silti jotain vielä uupuu, kaikki ei ole ennallaan.

Hahmotin eron käymällä toisenlaisessa kulttuuritapahtumassa, elävää musiikkia kuulemassa. Toisin kuin useimmat kiekkopelit toistaiseksi, paikallinen kulttuuriareena oli loppuunmyyty, täyteen pakattu rokkenrollista hurmioituneita kuluttajia.

Tanssilattian kiimassa elettiin kuin koronavirusta ei koskaan olisi ollutkaan. Kuolemanpelko oli tiessään, särökitaran äänivalli huuhtoi sen mennessään.

Tuhansien katsomopaikkojen jäähallin jokaviikkoisessa täyttämisessä mittakaava on tietysti tyystin erilainen kuin yksittäisissä kulttuuri-iltamissa. Toisaalta lähtökohdatkin ovat erilaiset: jääkiekko on ollut osa arkeamme ilman yleisöäkin, useimmat kulttuuririennot taas ovat olleet pitkään vain kaukaista haavetta.

Kyky raahustaa läpi karun pandemiavaiheen on ollut ammattiurheilun vahvuus, samalla myös sen heikkous. Kun kentän ja kaukalon laidalla elämisen arki on pakon ja pelen edessä hiipunut pois, kokemuksen merkityksellisyys on hiipunut. Suositun rock-yhtyeen yleisöltä ei tarvitse kysellä, onko jälleennäkeminen vuoden tai puolentoista pakkotauon jälkeen tärkeä asia.

Ehkä jääkiekkokuluttaja on totutettu liian hyvään. Valtakunnan kysytyintä urheilutuotetta on turhan helppoa ja tarpeettoman halpaa seurata kotisohvalla pieruverkkareissa.

Kun vaivattomuuteen on yhdistynyt pitkäkestoinen olosuhteiden pakko, moni kiekkokuluttaja on yksinkertaisesti tottunut nauttimaan suosikkilajistaan kotioloissa, näkemättä hallille matkaamisen vaivaa.

Hyvä tv-tuote on tietysti ollut selviytymisen väline kotimaiselle jääkiekkoilulle, mutta nyt kaivataan myös vanhaa herkkua – mausteet vain on uusittava. Yleisön täysimittainen paluu lehtereille ei ole itsestään selvää. 

Moni katsoja on voinut vieraantua hallille saapumisen rutiinista, monelle etenkin Liiga-tason kiekkoviihteen seuraamisen hinta paikan päällä saattaa tuntua nykytilanteessa kovalta, henkisesti ja taloudellisesti. Näitä seikkoja ei lätkätuotteen markkinoinnissa sovi unohtaa.

Yleisön takaisin houkutteleminen vaatinee raakaa työtä, uusia ideoita ja ennakkoluulottomuutta. Se urakointi on pandemian helpottaessa elintärkeää. Ilman penkkien täyttymistä sekä yleisön yhteistä hurmosta, spektaakkelista jää uupumaan kohtalokkaasti olennainen elementti.

Kiekkoyleisön on uskallettava elää ja palattava katsomoon. Mutta ennen kaikkea seuraväen on osattava elää uudenlaisessa maailmassa, jossa entisen kaltaista yleisön huomiota saavuttaakseen on venyttävä uudenlaisiin ponnistuksiin. 

Kuva © Samuli Huikuri
Ainutlaatuinen
Tapparan Kristian Kuuselasta tuli syyskuun lopulla ensimmäinen hyökkääjä, joka on pelannut Liigassa tuhat ottelua. Juhlallisuudet Hakametsässä olivat asianmukaisen komeat.
Julkaistu 4.9.
Artikkeli

Jatkoajan selvitys: Liiga on parantanut asemiaan kansainvälisillä pelaajamarkkinoilla – sarjan sisällä erot kuitenkin huomattavia

Liiga on pärjännyt huomattavan hyvin alati kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa pelaajamarkkinoilla, eivätkä kolmen vuoden takaiset pahimmat uhkakuvat sarjan taantumisesta ole toteutuneet. Myöskään koronapandemia ei ole jäädyttänyt ulkomaista pelaajaliikennettä.
Riku Isokoski, @RikuIsokoski

Jatkoaika teki selvityksen syyskuussa 2018 Liigaan ulkomailta hankituista pelaajista, jossa havaittiin selvä muutos 2010-luvun aikana tapahtuneessa pelaajaliikenteessä. Kolme vuotta sitten trendiksi näytti muodostuvan pelaajien hankkiminen aiempaa pienemmistä sarjoista perinteisten suurten sarjojen, kuten SHL:n ja KHL:n sijaan.

Liigan asema kansainvälisellä jääkiekkokartalla on ollut murroksessa jo reilusti yli kymmenen vuotta ja kilpailu huippupelaajista eri maiden kesken on selvästi kasvanut pitkin 2000-lukua. Yksi konkreettinen esimerkki koventuneesta kilpailusta saatiin kuluneena kesänä, kun tšekkiläinen Hradec Kralove nappasi yllättäen viime kauden parhaisiin Liiga-pelaajiin lukeutuneen Ahti Oksasen.

Lisämausteensa pelaajamarkkinoille on tuonut koronapandemia, mikä on kiistatta toiminut palkkakuittien leikkurina suurissakin kiekkoliigoissa. Yllättäen koronan tuomilla haasteilla ei näytä olleen kovinkaan suurta vaikutusta Liiga-seurojen hankintaratkaisuihin, vaan varsin nimekkäitä vahvistuksia haetaan jopa hanakammin kuin aiempina vuosina. Esimerkkejä tämän kesän huippuhankinnoista ovat Kärppien Saku Mäenalanen, Ilveksen Marek Langhamer ja Tapparan Otso Rantakari.

Tässä artikkelissa on tarkasteltu Liiga-seurojen ulkomailta tekemiä hankintoja syksystä 2018 lähtien tähän päivään asti. Tarkastelussa ei ole otettu huomioon viime syksynä Liigassa lainalla käyneitä NHL-pelaajia. Selvityksessä on mukana kaikki ulkomaisista sarjoista tehdyt hankinnat tällä kolmen vuoden ajanjaksolla. Pelaajan lähtösarjaksi on määritelty se sarja, jossa hän pelasi viimeisen ottelunsa ennen Liigaan siirtymistä.

Hankintapolitiikan käänne

Jos kolme vuotta sitten näytti siltä, että Liiga-seurojen hankinnat suuntautuvat entistä vahvemmin perinteisten suurten liigojen ulkopuolelle, viime vuosina trendissä on havaittavissa muutosta ja paluuta kohti takavuosien hankintalinjaa.

NHL:n asema on toki pysynyt ennallaan, sillä sieltä hankitaan pelaajia vain hyvin harvoin. Tämän tarkastelun ajanjaksolla NHL:stä Liigaan palasivat vuonna 2019 Jesse Puljujärvi ja Julius Honka, syksyllä 2020 Aleksi Saarela. Tämän ajanjakson koko sarjan nimekkäin hankinta Jussi Jokinen ehti pelata syksyllä 2018 Sveitsin kakkostasolla ennen paluutaan Kärppiin, joten häntä ei ole tässä laskettu NHL-hankinnaksi.

NHL:n jälkeen viiden suurimman sarjan osalta tilanne on hyvin mielenkiintoinen. AHL- ja KHL-hankintojen vuotuiset määrät ovat yli kaksinkertaistuneet tämän vuosikymmenen puolella ja Ruotsin SHL:stä hankittujen pelaajien määrä on kasvanut huomattavan paljon kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen nähden. Sveitsistä hankittujen pelaajien määrä on pysynyt maltillisena, kun taas Tšekin pääsarjasta tuleva pelaajavirta on voimistunut viime vuosien aikana.

2018 (syksy) 2019 2020 2021
NHL 0 2 1 0
AHL 7 7 12 13
KHL 5 6 9 14
SHL 2 22 15 27
NL 1 3 1 3
Extraliga 0 2 9 5
DEL 1 4 4 6
Allsvenskan 0 7 6 4
ICEHL 1 6 1 3
ECHL 0 8 4 3
Tanska 2 1 1 1
Slovakia 0 2 2 1
Pienet sarjat * 3 9 4 10
Juniorisarjat ** 0 6 11 7
Yhteensä 22 85 80 97

* Pienet sarjat = Iso-Britannia, Japani, Puola, Ranska, Ruotsi-3, Saksa-2, Venäjä-2, Tšekki-2, Sveitsi-2
** Juniorisarjat = NCAA, OHL, WHL, QMJHL, USHL, J20 Nationell 

Seurojen välillä selviä eroja

Tarkastellaan tilannetta seuraavaksi seurakohtaisemmin. Seuraavassa taulukossa on listattuna Liiga-seurojen tekemät hankinnat ulkomailta sarjoittain viimeisen kolmen vuoden ajalta.

NHL AHL KHL SHL NL CZE DEL SWE2 ICEHL ECHL DEN SVK Pienet Jr.
HIFK 0 5 1 5 0 0 1 1 0 1 1 0 1 1
HPK 0 0 3 1 1 1 2 1 0 1 0 0 1 1
Ilves 0 2 2 2 2 1 0 1 0 1 0 0 3 2
Jukurit 0 0 3 3 0 3 2 2 0 0 2 0 2 2
JYP 1 1 0 2 0 1 1 0 2 0 0 0 2 1
KalPa 0 1 1 3 0 0 1 0 0 0 0 1 3 4
KooKoo 0 3 2 5 2 0 0 2 1 1 1 1 1 2
Kärpät 1 3 5 3 0 0 1 0 0 0 0 0 1 2
Lukko 1 6 1 6 1 2 1 0 0 2 0 0 0 1
Pelicans 0 6 1 5 0 1 0 3 2 0 0 0 2 1
SaiPa 0 1 3 3 0 2 1 0 1 1 0 3 2 1
Sport 0 3 0 5 0 0 3 1 2 1 1 0 3 1
Tappara 0 1 6 5 1 4 1 1 0 4 0 0 1 0
TPS 0 3 3 9 1 1 1 3 3 2 0 0 2 3
Ässät 0 4 3 9 0 0 0 2 0 1 0 0 2 2

Taulukosta voidaan havaita muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia. SHL-hankintojen määrässä erottautuvat erityisesti TPS ja Ässät yhdeksällä hankinnallaan. Asiaa selittänee vahvasti se, että kummankin seuran hankintapolitiikassa vaikuttaa Ruotsin suuntaan hyvät kontaktit – TPS:llä pelaajakoordinaattori Tomi Kallio ja Ässillä kehitysjohtaja Tommi Kerttula.

AHL-hankinnoillaan erottuvat Lukko, Pelicans ja HIFK. Puolestaan KHL:stä eniten pelaajia ovat haalineet Tappara ja Kärpät. Pienempien sarjojen osalta erottuvat Sport, KalPa ja Ilves. Varsinkin Sportin hankintapolitiikkaa voi kuvata varsin kirjavaksi, sillä se on hankkinut pelaajia muun muassa Japanista, Puolasta ja Isosta-Britanniasta. Pienistä sarjoista hankkimisen ohella KalPa erottuu muista juniorisarjoista hankittujen pelaajien määrällä. 

Lukon viime vuosien suuret panostukset saivat kruununsa viime keväänä.
Kuva © Jaakko Stenroos / All Over Press

On tärkeää muistaa, että Liiga-seurojen välillä on selviä eroja pelaajahankintoihin käytettävän rahan määrässä. Esimerkiksi Kärpät ja HIFK budjetoivat pelaajistoon noin kaksi kertaa enemmän euroja kuin mitä Sport ja Jukurit. Tämän takia on ulkomailta hankittuja pelaajia tarkastellaan myös seuroittain.

Parhaiten isoista liigoista pelaajia hankkiviksi seuroiksi erottuvat Kärpät ja Lukko. Kärppien tekemistä ulkomaanhankinnoista 75 prosenttia oli lähtöisin näistä sarjoista (NHL, KHL, AHL, SHL, NL ja Extraliga) ja Lukolla peräti 81 prosenttia.

Kärppien ja Lukon lisäksi viiden suurimman pelaajabudjetin kärjen täydentävät HIFK, Tappara ja TPS. Näistä seuroista HIFK:n osuus isojen sarjojen hankinnoista suhteessa kaikkiin ulkomaiden hankintoihinsa oli 64,7 prosenttia, Tapparalla 70,8 prosenttia ja TPS:llä 54,8 prosenttia. TPS hankki myös kaikista seuroista selvästi eniten pelaajia ulkomailta tarkastelujakson aikana (31).

Koko Liigassa isoista liigoista hankittujen pelaajien osuus suhteessa kaikkiin ulkomaiden hankintoihin oli noin 58,7 prosenttia. Tarkastellaan tilannetta vielä pienten budjettien seurojen kannalta. Sportin osuus isojen liigojen hankinnoista on 40 prosenttia, Jukureilla 47,4 prosenttia, SaiPalla 50 prosenttia, KooKoolla 57,1 prosenttia ja Ässillä 69,6 prosenttia.

Seuraavassa taulukossa on vielä listattuna kaikkien seurojen tekemät hankinnat ulkomailta ja osuudet suurten ja pienempien sarjojen välillä.

Hankinnat yhteensä Isot sarjat Muut sarjat
HIFK 17 11 (64,7 %) 6 (35,3 %)
HPK 12 6 (50 %) 6 (50 %)
Ilves 16 9 (56,3 %) 7 (43,8 %)
Jukurit 19 9 (47,4 %) 10 (52,6 %)
JYP 11 5 (45,5 %) 6 (54,5 %)
KalPa 14 5 (35,7 %) 9 (64,3 %)
KooKoo 21 12 (57,1 %) 9 (42,9 %)
Kärpät 16 12 (75 %) 4 (25 %)
Lukko 21 17 (81 %) 4 (19 %)
Pelicans 21 13 (62 %) 8 (38 %)
SaiPa 18 9 (50 %) 9 (50 %)
Sport 20 8 (40 %) 12 (60 %)
Tappara 24 17 (70,8 %) 7 (29,2 %)
TPS 31 17 (54,8 %) 14 (45,2 %)
Ässät 23 16 (69,6 %) 7 (30,4 %)

Signaalit kilpailukyvystä ovat hyvät

Yhteenvetona kolmen viimeisen vuoden ajalta voidaan todeta, että Liiga on parantanut asemiaan koventuneessa kansainvälisessä kilpailussa, eikä koronapandemiakaan näytä vaikuttaneen negatiivisesti Liigan pelaajahankintoihin.

Varsinkin voimistunut pelaajavirta Ruotsista on ollut viime vuosien ilmiö Liigassa, mikä näkyy eritoten selvästi kasvaneena ruotsalaispelaajien määränä. Toinen huomattava trendi on ollut nuorten itäeurooppalaisten pelaajien määrän kasvu, mikä voidaan tulkita positiiviseksi signaaliksi Liigan vetovoimasta.

Näiden positiivisten asioiden ohella on syytä myös muistaa, että pelaajavirta Liigasta ulkomaille on myös edelleen voimakasta eikä kasvattajasarjan statusta voi missään nimessä heittää roskakoriin. Liiga on kuitenkin edelleen varsin hyvä sarja kehittyä NHL:ään ja huippupelaajaksi muihin maailman parhaimpiin sarjoihin. Ennen kaikkea Liigan merkitystä Leijonien menestyksen kannalta ei ole syytä aliarvioida.

Julkaistu 7.9.
Artikkeli

Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuudesta 10 vuotta – usea kiekkosuuruus koki traagisen kohtalon

Kiekkomaailman pysäyttäneestä tragediasta on kulunut tasan kymmenen vuotta. Turmassa kuolleiden pelaajien ja valmentajien muisto kuitenkin elää vahvana.
Riku Isokoski, @RikuIsokoski

Tasan kymmenen vuotta sitten Venäjän Jaroslavlissa Jakovlev Jak-42D -koneen nousukiitoyritys epäonnistui ja kyydissä olleet 45 ihmistä yhtä lukuun ottamatta menehtyivät. Traagisessa onnettomuudessa sai surmansa koko Lokomotiv Jaroslavlin KHL-joukkue, joka oli matkaamassa alkavan kauden ensimmäiseen otteluunsa Valko-Venäjälle Minskiin.

Joukkueen suomalainen maalivahtivalmentaja Jorma Valtonen ei ollut turmakoneen kyydissä, sillä hänet päätettiin jättää Jaroslavliin työskentelemään seuran nuorten maalivahtien kanssa. Lokomotivin kauden 2011–12 joukkue oli varsin nimekäs, ja usean tunnetun pelaajan elämä päättyi karmealla tavalla. Seuraavassa on käytynä läpi Lokomotivin menehtyneet pelaajat ja valmentajat.

Stefan Liv, maalivahti

Ruotsalaisvahti Liv oli siirtynyt Lokomotiviin vasta turmaa edeltäneenä kesänä. Torinon olympiavoittaja oli ollut koko 2000-luvun parhaimpia Euroopassa pelaavia maalivahteja, ja esimerkiksi Ruotsin SHL:n pudotuspelien paras pelaaja palkitaan nykyisin hänen nimeään kantavalla muistopalkinnolla. Liv oli kuollessaan 30-vuotias.

Oleksandr Vjuh'in, maalivahti

Ukrainalainen Vjuh'in oli pitkän linjan torjuja KHL:stä ja sitä edeltäneestä Venäjän Superliigasta. Joukkueen vanhin pelaaja sai surmansa 38-vuotiaana.

Vitali Anikejenko, puolustaja

Ukrainassa syntynyt Anikejenko oli nuorempana lupaava puolustaja ja oli muun muassa mukana vuoden 2007 nuorten MM-kisoissa Venäjän paidassa. Lokomotivissa hän ehti nousta joukkueen puolustuksen luottopelaajaksi ennen kuolemaansa 24-vuotiaana.

Mihail Balandin, puolustaja

31-vuotias Balandin teki Lokomotiviin paluun kesällä 2011 lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Rutinoitunut ja hyvän tason venäläispuolustaja ei kuitenkaan ikinä ehtinyt pelaamaan nuoruusvuosiensa seurassa KHL:ää.

Robert Dietrich, puolustaja

Kazakstanilaistaustainen saksalainen oli juuri siirtynyt Lokomotiviin Saksan pääsarjasta. 25-vuotiaana kuollut Dietrich ehti pelata urallaan muun muassa kolmet MM-kisat Saksan paidassa.

Marat Kalimulin, puolustaja

Lada Toljattin kasvatti oli siirtynyt hakemaan nostetta uralleen Jaroslavliin kaudeksi 2010–11. Ainoaksi jääneellä kaudellaan Lokomotivissa hän olikin joukkueen runkopuolustajia. Kalimulin menehtyi 23-vuotiaana.

Karel Rachůnek, puolustaja

Tšekkipuolustaja Rachůnek oli ilman muuta yksi tuon ajan parhaimpia puolustajia KHL:ssä. Turmaa edeltävällä kaudella hän teki Lokomotivin paidassa 50 otteluun peräti 46 tehopistettä. 32-vuotiaana kuollut Rachůnek oli turmajoukkueen kapteeni. Uran huippuhetkiksi jäivät kevään 2010 MM-kulta sekä lähes 400 pelattua NHL-ottelua.

Ruslan Salei, puolustaja

Valko-Venäjän kiekkohistorian legendaarisimman pelaajan luultiin aluksi lentäneen jo etukäteen Minskiin odottamaan muuta joukkuetta, mutta valitettavasti Saleinkin elämä tuli päätökseensä Jaroslavlissa 36 vuoden iässä. Salei pelasi urallaan 916 NHL:n runkosarjaottelua ja edusti maataan useita kertoja arvokisoissa. Hänet aateloitiin IIHF:n kunniagalleriaan vuonna 2014.

Ruslan Salei oli useaan otteeseen Valko-Venäjän maajoukkueen tukipilari.
Kuva © Getty Images

Kārlis Skrastiņš, puolustaja

Suomessa latvialaispuolustaja Skrastiņš muistetaan TPS:stä vuosilta 1995–98, jonka jälkeen hän suuntasi tekemään pitkän uran NHL:ssä. Salein tavoin hän oli siirtynyt NHL:stä KHL:ään vain vähän ennen turmaa. Vahvana puolustajana tunnettu Skrastiņš kuoli 37-vuotiaana.

Maksim Šuvalov, puolustaja

18-vuotiaana kuollut Šuvalov ei ehtinyt pelata ainuttakaan ottelua KHL:ssä. Kuolemaansa edeltävänä keväänä hän oli ollut mukana Venäjän alle 18-vuotiaiden MM-joukkueessa.

Pavel Trahanov, puolustaja

Kokenut TsSKA-kasvatti Trahanov oli yksi monista uusista pelaajista Lokomotivin joukkueessa. 33-vuotias Trahanov ehti pelata KHL:ssä ja Superliigassa yhteensä 587 runkosarjaottelua.

Juri Uritšev, puolustaja

20-vuotias puolustaja oli tekemässä vahvasti läpimurtoa Lokomotivin KHL-miehistöön. Isokokoinen Uritšev voitti nuorten maailmanmestaruuden turmaa edeltäneenä talvena.

Pavol Demitra, keskushyökkääjä

Joukkueen tunnetuin pelaaja pelasi upean NHL-uran tehden muun muassa 93 tehopistettä kaudella 2002–03. Slovakkilegenda loisti myös useaan otteeseen arvokisoissa. Demitra ehti jättää koskettavat jäähyväiset slovakialaisille turmaa edeltäneenä keväänä MM-kotikisoissa. Demitra menehtyi 36-vuotiaana.

Demitran kohtalo kosketti syvästi jääkiekkomaailmaa.
Kuva © Getty Images

Aleksandr Galimov, laitahyökkääjä

26-vuotias Galimov oli ainoa joukkueen jäsen, joka ei menehtynyt heti turmapaikalla. Pahasti palanut Galimov kiidätettiin sairaalaan Moskovaan, jossa hän taisteli elämästään viiden päivän ajan. Lopulta Lokomotivin oma kasvatti menehtyi hoitotoimenpiteistä huolimatta 12. syyskuuta.

Artjom Jartšuk, laitahyökkääjä

Kuului Lokomotivin nuorten pelaajien ryhmään, eikä KHL-otteluitakaan ehtinyt kertyä uralle kuin 17 edellisen kauden aikana. 21-vuotiaana kuolleen Jartšukin uran kohokohdaksi jäi kevään 2008 alle 18-vuotiainen MM-hopea.

Aleksandr Kaljanin, laitahyökkääjä

23-vuotias Kaljanin oli tehnyt edellisellä kaudella Lokomotivissa läpimurtonsa KHL:ään, minkä lisäksi hän pääsi näyttämään taitojaan EHT:llä Venäjän maajoukkueessa.

Andrei Kirjuhin, laitahyökkääjä

Kaljaninin tavoin 23-vuotiaalla Kirjuhinilla oli allaan vahva edelliskausi. Lokomotivin oma kasvatti nähtiin vuoden 2007 nuorten MM-kisoissa hopeaa saavuttaneessa Venäjän ryhmässä.

Nikita Kljukin, keskushyökkäjä

21-vuotias Kljukin oli yrittänyt vakiinnuttaa paikkaansa Lokomotivin KHL-miehistössä jo kolmen kauden ajan. Kljukin oli Venäjän varakapteeni vuoden 2009 nuorten MM-kisoissa.

Jan Marek, keskushyökkääjä

31-vuotias tšekkiläinen oli KHL:n yksi parhaimpia pelaajia, ja hän oli tehnyt muun muassa sarjan ensimmäisellä kaudella 2008–09 peräti 72 tehopistettä. Marek oli myös Tšekin maajoukkueen runkopelaajia voittaen muun muassa maailmanmestaruuden vuotta aiemmin.

Sergei Ostaptšuk, laitahyökkääjä

Valkovenäläislähtöinen Ostaptšuk oli nuorimpia turmassa menehtyneitä. 21-vuotias hyökkääjä ehti kuitenkin pelata muun muassa kaksi kautta Kanadassa junioriliiga QMJHL:ää, jossa hänet valittiin kaudella 2008–09 sarjan tulokastähdistöön.

Pavel Snurnitsin, keskushyökkääjä

Vasta 19-vuotias Snurnitsin ei ehtinyt koskaan debytoida KHL:ssä. Edelliset kaksi kautta Lokomotivin oma kasvatti oli pelannut seuran juniorijoukkueessa.

Daniil Sobtšenko, keskushyökkääjä

Kiovasta lähtöisin ollut Sobtšenko oli Lokomotivin lupaavimpia pelaajia. Edellisellä kaudella hän voitti Venäjän riveissä nuorten maailmanmestaruuden ja kesällä San Jose Sharks varasi 20-vuotiaan hyökkääjän kuudennella kierroksella NHL:ään.

Ivan Tkatšenko, laitahyökkääjä

31-vuotias Tkatšenko oli Lokomotivin pelaajiston tunnetuimpia venäläisiä. Tkatšenkosta voitiin puhua seuraikonina, sillä hän oli pelannut Lokomotivissa yhtäjaksoisesti vuodesta 2001 lähtien. Hyökkääjä juhli Venäjän mestaruutta Lokomotivin paidassa perättäisinä keväinä 2002 ja 2003, minkä lisäksi hän edusti Venäjää vuoden 2002 MM-kisoissa.

Gennadi Tšurilov, keskushyökkääjä

Tšurilov oli aloittamassa jo seitsemännen perättäisen kautensa Lokomotivin edustusjoukkueessa. 24-vuotias hyökkääjä oli vahvasti lähestymässä parhaita pelivuosiaan ja esimerkiksi edellisenä keväänä hän oli ollut pudotuspeleissä joukkueen tehokkaimpia pelaajia.

Josef Vašíček, keskushyökkääjä

Isokokoinen tšekkiläissentteri oli Lokomotivin tärkeimpiä pelaajia ja kaudella 2010–11 hän teki tehoja sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä yli piste per peli -tahtia. Vašíček ehti tehdä myös mittavan NHL-uran ja juhlia Stanley Cupia Carolina Hurricanesissa keväällä 2006.

Aleksandr Vasjunov, laitahyökkääjä

Lokomotiv-kasvatti lähti vuonna 2008 kokeilemaan siipiään NHL:ssä, ja kaudella 2010–11 hän pääsi pelaamaan 18 ottelua New Jersey Devilsin paidassa. Kyseisen kauden jälkeen Vasjunov palasi kotikonnuilleen, jossa hän myös kohtasi elämänsä päätepisteen 23-vuotiaana.

Kanadalaisvalmentaja McCrimmon ei koskaan ehtinyt valmentaa varsinaisessa KHL-ottelussa.
Kuva © Getty Images

Brad McCrimmon, päävalmentaja

Lokomotiv pestasi kesällä kanadalaisen NHL-legendan päävalmentajakseen Detroit Red Wingsin apuvalmentajan paikalta. Pelaajana McCrimmon muistettiin kovaotteisena puolustajana ja hän pelasi NHL:ssä peräti 1 222 runkosarjaottelua. 52-vuotiaana kuollut McCrimmon voitti Stanley Cupin Calgary Flamesissa keväällä 1989.

Aleksandr Karpovtsev, apuvalmentaja

Pelaajana Karpovtsev tuli tutuksi NHL:stä 1990-luvulta ja 2000-luvun alusta. Hän oli muun muassa yksi historian ensimmäisistä venäläisistä Stanley Cup -voittajista New York Rangersissa keväällä 1994. Karpovtsev ryhtyi pian valmentajaksi peliuransa päättymisen jälkeen, mutta tämä ura jäi valitettavan lyhyeksi. Karpovtsev kuoli 41-vuotiaana.

Igor Koroljov, apuvalmentaja

McCrimmonin ja Karpovtsevin tavoin Koroljov teki maineikkaan pelaajauran NHL:ssä – 795 runkosarjaottelussa Koroljov takoi 346 tehopistettä. Päätti pelaajauransa kaudella 2009–10 juurikin Lokomotivissa, ja syksyllä 2011 olisi ollut alkamassa ensimmäinen kausi valmennustehtävissä. Koroljov täytti turmaa edeltävänä päivänä 41 vuotta.

Edellä mainittujen pelaajien ja valmentajien lisäksi turmassa menehtyi kahdeksan joukkueen johtoon ja huoltoon kuulunutta ihmistä sekä seitsemän lennon miehistön jäsentä. Turmasta selvisi ainoana hengissä miehistöön kuulunut lentoinsinööri Aleksandr Sizov.

Lokomotiv onnistui tragediasta huolimatta kasaamaan uuden joukkueen kaudelle 2011–12, mutta sarjatasona oli Venäjän kakkosliiga VHL. Lokomotiv palasi KHL:ään kaudelle 2012–13 ja se on kuulunut sarjan kärkiseurojen joukkoon kuten jo ennen lentoturmaa.

Julkaistu 7.9.
Haastattelu

Anni Keisala tyytyväinen MM-pronssiin – odottaa seurajoukkueensa yltävän vähintään samaan Liigassa

MM-kisojen pronssinen mitali oli ansaittu. Nyt Anni Keisalan katse kiinnittyy jo alkavaan Naisten Liigaan. Usko joukkueeseen on kova, mitalipelejä tavoitellaan Tampereella tälläkin kaudella.
Annu Ruotsalainen, @annuemiliaa

Pitkä kesä on takana ja Naisten Liiga alkaa jälleen tulevana viikonloppuna. Ilveksen maalivahdilla Anni Keisalalla ei kuitenkaan ole ollut viime aikoina aikaa hengähtää. MM-kisoista on palattu vain hetki sitten pronssisen mitalin kanssa ja nyt pitää fokuksen olla jo sarjajoukkueessa.

Kanadassa Keisala sai harteilleen ykkösvahdin viitan ja torjui suurimman osan Suomen otteluista. Vaikka takana on muutaman vuoden tauko maajoukkuetoiminnasta, Keisala näytti, että tarpeeksi töitä tekemällä mikään ei ole mahdotonta.

"Näen, että joukkueessamme on potentiaalia päästä mitalipeleihin tälläkin kaudella."

– Oli hieno kunnioituksen osoitus ja luottamus valmentajilta, että pääsin pelaamaan otteluita ykkösvahtina. Paikasta on aina kova kilpailu ja nyt pystyin ansaitsemaan sen näytöillä. Oli kyllä upeaa päästä pelaamaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja hioa pieniä asioita kuntoon, jotta pystyn pelaamaan tuollakin tasolla entistä paremmin.

Pronssiset mitalit lämmittivät mieltä, etenkin kun joukkue koki suuria muutoksia edellisten MM-kisojen jälkeen.

– Meillä oli aika paljon ensikertalaisia joukkueessa mukana, niin siihen nähden pronssi on todella hyvä saavutus.

Joukkue palasi Suomeen syyskuun alussa ja nyt pitäisi jo keskittyä alkavaan Naisten Liigaan. Keisala näkee tilanteen kuitenkin positiivisena asiana. Lähtökohdat ovat erilaiset kuin aikaisempina vuosina, erityisesti maajoukkuepelaajien osalta.

– Normaalisti ennen liigakautta on vain harjoitusotteluita. Nyt MM-kisoista sai kuitenkin kovia pelejä alle, joten tästä asetelmasta on hieno päästä aloittamaan liigakausi.

Anni Keisala saa alkavalla kaudella pitää patjat tiukasti kiinni helsinkiläisiä vastaan.

Edellisellä kaudella Keisalan edustama Ilves raivasi tiensä pronssiotteluun, jossa joukkue joutui taipumaan HIFK:lle. Ottelu päättyi tuolloin niukasti 2-1 helsinkiläisten voittoon. Mitalipelit siintävät kirkkaina Keisalan mielessä tälläkin kaudella.

– Näen, että joukkueessamme on potentiaalia päästä mitalipeleihin tälläkin kaudella. Pelaajarunko on pysynyt aika lailla samana. Joukkue on edelleen nuori ja nälkäinen. Edellisen kauden onnistumiset ovat varmasti tuoneet itseluottamusta yksilöille sekä koko joukkueelle.

Vastustajia analysoidessa maalivahdin katse kiinnittyy pääkaupunkiseudun suuntaan. Tiukkaa vääntöä on luvassa niin Espoossa kuin Helsingissä.

– Kiekko-Espoo ja HIFK olivat jo viime kaudella tosi kovia, ja ne ovat vain vahvistuneet tälle kaudelle. MM-kisoistakin on tuttuja pelaajia molemmissa joukkueissa, joten nämä kaksi ovat varmasti kovat vastustajat alkavalle kaudelle.

Naisten Liiga alkaa lauantaina 11.9. täydellä ottelukierroksella.

Julkaistu 11.9.
Kolumni

Jokisen Olli on tiällä, immeinen tulloo hyvälle tuulelle

Liigakauden kiinnostavin valmentaja on Olli Jokinen, halusittepa tai ette.
Antti Wennström, @AWennstrm

Pelaajana ihastusta ja vihastusta herättänyt Olli Jokinen aloitti päävalmentajauransa ensimmäisen sarjakauden voitolla. Sopii kuvaan, positiivinen vire helposti tarinallistettavaan ensimmäiseen iltaan Jukurien liigakaudessa.

Jokinen on tehnyt Jukureista kiinnostavamman kuin koskaan aiemmin. Kauden mediaennakoissa sellaisia, joissa Jokista ei ollut kannessa tai yhdessä pääjutuista, taisi löytyä vain maakuntalehdistä muilta alueilta. Valtakunnalliset tykkäsivät Jokisesta. Kiekkoa seuraavat ihmiset haluavat lukea Jokisesta.

Perjantaina avauspelissäkin paikalla oli Mikkelin näkökulmasta mediaspektaakkeli, kun runkosarjapeliä seurasi täysi 12 penkin mediakatsomo. Voi sanoa tämän olevan nykyisin harvinaista monellakin paikkakunnalla, kun iltapäivälehdet ovat vähentäneet ottelupanostustaan, useat tahot käyttävät STT:tä, eivätkä maakuntalehdet läheskään aina matkusta ristiin vieraspeleihin.

Pelien voittamisessa hänellä on valtavasti näytettävää, ja se on hyvä sanoa ääneen.

Ottelutapahtuma on menettänyt kiinnostavuuttaan suuresti. Runkosarjapeli ei kiinnosta maakunnan ulkopuolella muita kuin jonkin verran vierasjoukkueen puolelta.

Urheilua julkaisevat ovat valinneet puolensa. Osa jättää kokonaan tapahtumia väliin. Liigan kohdalla se on hieman ihmeellistä, sillä jääkiekon seuraajamäärillä kerrottavaa kuitenkin riittää. Osa mediasta on siirtynyt isompaan kuvaan, pelkkiin kohokohtiin, erilaisiin analyyseihin, tarinointiin tai viihteeseen. Kun jokainen näkee pelit halutessaan suoratoiston kautta, ei maalien selostaminen ole entisessä arvossaan. Tässä on toki myös hyvää.

Ja on siinä vaaransa. Kaikki vähän erilainen tai pelkkä sulavapuheisuus voidaan äkkiä korottaa liian korkeaan arvoon itse pelin ja pelaajakehityksen suhteen. Kauniita puheita vailla sisältöä.

Liigaan saapuu yllättäen Olli Jokinen, vailla vastaavaa valmentajakokemusta. Mitäs nyt tehdään?

Jokisen ansioksi on sanottava, että hän ei ole aloittanut uraansa pelkästään satuja kertomalla. On myös toimittajien vastuulla pistää taivasta maalaileville satutarinoille jarrua, Jokisen ja muidenkin kohdalla.

Asetelmaa ja kritiikkiä liioitellen hän on toki ollut liikkeellä, kun todellisuudessa kokemattomuudesta muistuttaminen on ollut lähinnä keltanokkavalmentajan laittamista perspektiiviin.

Valmentaja hän jo on. Pelien voittamisessa hänellä on valtavasti näytettävää, ja se on hyvä sanoa ääneen. Myös Jokisen Viima-kuvio eli valmentavan taustafirman läsnäolo valmennuksessa on erikoinen, eikä purematta nieltävä. Havaitse kuplia, älä luo niitä itse, journalisti.

Jukurit näkyi Mikkeliin saapuessa videotauluilla ja joissain kadunvarsimainoksissa. Hallin suuntaan ajettaessa joku käveli hieman päihtymään aikovan näköisenä jo 16.45, selkeästi hallille menossa. Sen vain aisti kävelytyylistä.

Perillä oli vastassa herttaisen epävarmoja iäkkäitä järjestyshenkilöitä auttamassa toimittajaa: "Kun on eka kerta täällä hommissa, en oikein tiedä", vastasi sympaattinen parkkivalvoja toimittajien pysäköintipaikoista.

Hallilla kaikki toimi lehdistön kannalta loistavasti. Kahviakin osaavat keittää. Maukkaan pullan osalta täytyy jatkossa käynnistää ansioneuvottelut Hämeenlinnassa, missä tätä nyt saavutettua etua ei lehdistö saa. Äijien ja äijättärien kiekkorokki soi, AC/DC, Mustasch, Motörhead...loistava tunnelma.

Kello 22.30 työn alla oli kriittinen artikkeli Jukurien avauspelaamisen ja puolustuksen ongelmista. Neljä tuntia aiemmin oli mukava lapsenomaisesti todeta, että siellä se Jokisen Olli nyt aloittaa päävalmentajauraansa Liigassa, taitaa "Päällikköä" nyt jännittää uusi tilanne.

Vähän kuten tätä monipäistä mediaakin.

Julkaistu 13.9.
Haastattelu

Päävalmentajatulokas Hannes Hyvönen aikoo viedä Peliitat pudotuspeleihin – "Sitä haen valmennustyyliini, että uhkailun sijaan asioista voidaan puhua"

Pelaajien kuuntelu ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen ovat tärkeitä arvoja päävalmentajadebytantti Hannes Hyvöselle, joka on löytänyt valmentamisesta saman intohimon kuin aikanaan pelaamisesta.
Juha Oinonen

Sitä haen omaan valmennustyyliini, että äänen korottamisen ja uhkailun sijaan asioista voidaan puhua. Haluan olla valmentaja, jolle pelaajat voivat tulla avoimesti puhumaan. Eikä minun mielipiteeni ole viimeinen sana, toteaa Heinolan Peliittojen tuore päävalmentaja.

Hannes Hyvönen oli pelaajana kovaotteinen, järkähtämätön ja vaikean luonteen maineessa – nuoren ja tuntemattoman pelaajan nopea nousu tähtiä vilisseen TPS:n kokoonpanoon kaudella 1994–95 oli jopa jonkinasteinen šokki. Peliittojen tulokasvalmentajanan hän nojaa uudessa roolissaan ihmisläheisempään lähestymistapaan.

– Harjoituksissa esitän oman mielipiteeni, mutta kysyn samalla pelaajilta kommentteja. Kun joku haastaa näkemykseni, ja asiasta puhutaan, oivalluksia syntyy koko ryhmässä. Tällä tavalla haluan pelaajien kanssa toimia.

– Valmentajana toki asetan tietyt raamit ja kannan vastuun, mutta mahdollistan tietyn verran liikkumavaraa.

Hyvönen lopetti pelaajauransa kauteen 2015–16 Ruotsin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla. Valmentajadebyyttinsä hän teki Suomi-sarjassa Laser HT:n apuvalmentajana kaudella 2019–20, viime kaudella Hyvönen toimi Kärppien C-nuorten joukkueen apuvalmentajana. Peliitoissa 46-vuotias päävalmentajatulokas hoitaa myös urheilujohtajan tehtäviä.

Iso hyöty on ollut pelaajana saavutetuista voitoista. Valmentajien reagointia tuli seurattua painetiloissa, eivätkä huippuvalmentajat hätäile tai luo paniikkia joukkueeseen.

– Ihan hyvin on onnistunut roolien yhdistäminen. Joukkueen kokoamisessa ja pelaajahankinnoissa olen ollut täysillä mukana. Pelicansin suunnalla on myös ollut tukijoukkoja, joilta olen voinut kysyä neuvoa.

– Huhtikuun lopulla valmistuin ja suoritin valmentajan ammattitutkinnon. Valmentamisesta haluan itselleni ammatin ja nousta mahdollisimman korkealle. Töitä on saanut tehdä reilusti ja tosissaan rakastamansa lajin parissa, niin mikäs tässä. Iso haaste edessä, mutta hyvät fiilikset!

Jättiläisten hartioilla seisten

Pelaajana Hyvönen teki liigadebyyttinsä legendaarisen Vladimir Jurzinovin alaisuudessa TPS:ssä – yhdeksän runkosarjapelin saldo oli 4+3, ja keväällä TPS juhli Suomen mestaruutta.

– Totta kai ”Jursilla” oli iso merkitys pelaajauraani. 19-vuotiaana siihen kouluun menin ja opin todella paljon työnteosta ja mitä huipulle pääseminen vaatii.

Muutama viikko sitten Wicked game -podcastissa Jere Karalahden vieraana Hyvönen nosti pelaajauransa tärkeimmiksi valmentajiksi Ilveksestä ja Jokereista tutun Curt Lindströmin sekä Kari Jalosen, jonka valmennuksessa maaliahne hyökkääjä voitti Kärpissä kaksi mestaruutta lisää.

– Lindström ja Jalonen toivat joukkueeseen keskustelukulttuuria ja kokemuksen siitä, että jokainen on yksilö, mutta joukkueensa toimitaan yhdessä. He loivat myös ilmapiirin, jossa pelaajia ei syytetty virheistä eikä huudettu, vaan asiat käsiteltiin puhumalla.

Vaikeiden aikojen jälkeen Hyvönen on löytänyt intohimon jääkiekosta ja valmentamisesta.

Pelaajauransa päätyttyä Hyvönen on kertonut avoimesti mielenterveyden haasteista, joista hän kärsi jo pelatessaan. Keskustelevat ja itseluottamusta lannistamisen sijaan ruokkivat valmentajat ovat Hyvöselle esikuvia.

– Matkan varrella on ollut valmentajissa myös varoittavia esimerkkejä, jotka eivät ole ymmärtäneet pelaajan henkisen hyvinvoinnin merkitystä. Paineiden oikea käsittely on tärkeää koko joukkueen kannalta. Jatkuva vaatiminen, painetila ja jopa pakottaminen vie kenet tahansa urheilijan henkisesti jumiin.

– Pyrin olemaan avoin ja rehellinen joukkueeseen liittyvistä asioista, kuten pelaajahankinnoista. Pidän pelaajat ajan tasalla, puhun asioista, uskallan myöntää omat virheeni ja olen läsnä pelaajien kanssa.

Matkan varrella on ollut valmentajissa myös varoittavia esimerkkejä, jotka eivät ole ymmärtäneet pelaajan henkisen hyvinvoinnin merkitystä.

Jurzinovin opeistakin Hyvönen myöntää ottaneensa osittain mallia.

– ”Jursin” harjoittelumäärät olivat älyttömiä, mutta vuosien varrella on kyllä opittu, että määrä ei korvaa laatua. Vaikka harjoittelun määrä meni överiksi, olen sieltä poiminut Peliittojen harjoitteluun esimerkiksi kamppailupelaamisen ja luisteluvoiman tärkeyden.

Pelaajana Hyvönen voitti SM-kultaa sekä Jurzinovin että Jalosen valmennuksessa, Gagarin Cupin maineikkaan Zinetula Biljaletdinovin alaisuudessa Ak Bars Kazanissa – lisäksi meriittilistalla on Doug Sheddenin opein hankittu pronssimitali Kanadassa pelatuista MM-kisoista.

– Iso hyöty on ollut pelaajana saavutetuista voitoista. Valmentajien reagointia tuli seurattua tietyissä painetiloissa, eivätkä huippuvalmentajat ala hätäillä tai luo paniikkia joukkueen keskuuteen. Pelaajat pysyivät rauhallisina ja luottivat omaan tekemiseensä. Tällaisia asioita olen paljon tarkkaillut ja pohtinut nyt valmentajan roolissa.

”Kun tilaisuus Peliitoissa aukesi, ei tarvinnut kauaa miettiä”

Hyvönen ehti olla vain pari vuotta sivussa jääkiekosta, kunnes elämänmittainen intohimo veti takaisin pauloihinsa.

– Pelaajauran päätyttyä kokeilin monenlaista työtä, eikä mikään oikein napannut, mutta valmentamiseen kun olen täysillä heittäytynyt, se on vienyt ihan samalla tavalla kuin pelaaminen. Jääkiekon parissa olen koko elämäni viettänyt, ja intohimoa lajiin riittää, niin valmentaminen on luonteva jatkumo.

– Kun tilaisuus Peliitoissa aukesi, ei tarvinnut kauaa miettiä.

Katse tulevaisuudessa ja tavoitteet korkealla.

Hyvösen pelaajakokemus Mestiksestä on vähäistä ja lähes 30 vuoden takaa, mutta selvä muutos on nähtävissä.

– Mestiksessä joukkueet ovat nuorentuneet valtavasti. Meillä on monta pelaajaa, jotka eivät ole A-nuorista nousseet suoraan Liigaan, vaan tarvitsevat miesten pelejä alle. Tämä on varmaan isoin muutos siitä, kun itse Mestistä pelasin.

Myös tuore sarjauudistus aiheuttaa muutoksia Mestiksen asetelmiin.

– Tulevalle kaudelle Mestis-seurat ovat panostaneet ja hankkineet kokeneita pelaajia. Uskon, että nähdään kova ja tasainen Mestis-kausi. Kun kaksi joukkuetta putoaa kauden päätteeksi, se laittaa seurat varpailleen ja pakottaa satsaamaan hyviin pelaajiin, jotka jaksavat koko kauden. Heti ensimmäisestä pelistä lähtien sarjapisteet ovat tärkeitä.

"Jursin" harjoittelumäärät olivat älyttömiä, mutta vuosien varrella on opittu, että määrä ei korvaa laatua.

Peliitat on nuori mutta potentiaalinen joukkue, ja Hyvönen tunnistaa isoimmaksi haasteekseen joukkuepelaamisen hiomisen kuntoon.

– Taitoa on ja halua kehittyä liigatasolle asti, mutta isoin työmaa on saada kaikki pelaamaan joukkueen eteen ja ymmärtämään viisikkopeliä.

Hyvösen tavoitteet ovat korkealla oman valmentajauransa lisäksi myös Peliittojen suhteen.

– Pudotuspelit on tavoitteena, ja sillä asenteella kauteen lähdetään, että jatkopeleihin mennään. Kauden päätyttyä ollaan Mestiksessä!

– Peliitoissa on paljon nuoria ja nälkäisiä pelaajia, joita seurata. Juuso Heikkilä on yksi mielenkiintoinen hyökkääjä, Sergei Popov on osoittautunut kiekollisesti taitavaksi pelaajaksi. On Elias Elomaa, puolustaja Juuso Arola. Paljon on potentiaalia, ja kun saadaan itseluottamus ja viisikkopeli kuntoon, niin pari pelaajaa saattaa tehdä läpimurtonsa tällä kaudella.

Nälkäisyys ei rajoitu vain nuoriin pelaajiin, vaan viime kauden pelaamatta ollut lähes 300 liigapelin veteraani Taavi Vartiainen pursuaa pelihaluja.

– Varsinkin henkisellä puolella ja pukukopissa Taavi on iso vahvistus. Kun hän kopissa suunsa avaa, kaikki kyllä kuuntelee ja arvostaa. Taavi painaa harjoituksissa sata lasissa ja potkii omalla esimerkillään nuorempia eteenpäin.

Hyvönen arvostaa kokemusta avoimesti ja hän on hankkinut Peliittoihin koesopimuksilla Vili Sopasen ja Tyler Redenbachin, joilla on kovia näyttöjä muun muassa Liigasta – ja ennen kaikkea pitkä kokemus erilaisista peleistä.

– Kokemus on tärkeissä peleissä arvokasta! Vähän on mielestäni hiipunut vanhempien ja kokeneiden pelaajien arvostus Suomessa eli pitäisi enemmän ajaa sitä käytäntöä, että joukkueissa olisi nykyistä enemmän yli kolmekymppisiä pelaajia. Siinä nuoremmat oppivat harjoituksissa ja pukukopissa niitä pieniä asioita, jotka ovat menestyksen kannalta isoja asioita.

– Jos joskus pääsen Liigaan valmentamaan, haluan joukkueeseeni myös niitä kokeneita pelaajia – silloin kokonaisuus kasvaa paljon vahvemmaksi.

Omalla kokemuksellaan Hyvönen haluaa vahvistaa pelaajiensa henkistä hyvinvointia.

– Kyselen aktiivisesti pelaajilta, miten he voivat fyysisesti ja henkisesti – ja kuinka he ovat kokeneet esimerkiksi intensiivisemmän harjoittelun. Kuuntelen pelaajia ja reagoin nopeasti, kuten antamalla vinkkejä kuinka harjoitella jatkossa.

Julkaistu 19.9.
Kolumni

Kiekko-Espoo ja HIFK ovat Naisten Liigan finaalissa keväällä – sarjan viihdearvo vajoaa nollaan

Espoo ja Helsinki ovat vain vahvistuneet edellisestä kaudesta ja dominoivat Naisten Liigaa. Kaudesta uhkaa tulla liian ennalta-arvattava.
Annu Ruotsalainen, @annuemiliaa

Onneksi jääkiekossa mestaruus saadaan vain ja ainoastaan pelaamalla. Sillä ei ole väliä, miltä tilanne näyttää paperilta. Nyt kuitenkin uskallan väittää, että tällä kaudella Naisten Liigassa tilanne on hieman eri.

Pelaajalistoja vertaillessa voisi finaaliotteluun laittaa suoraan Kiekko-Espoon sekä HIFK:n. Muut joukkueet voivat taistella viimeisistä mitaleista.

Ajatukseni eivät riipu pelkästään siitä, miltä joukkueet näyttävät paperilla. Molemmat joukkueet ovat näyttäneet kauden ensimmäisissä peleissä ylivoimansa.

Kiekko-Espoo on tykittänyt kolmessa pelissä 21 maalia ja päästänyt vain yhden. Kasassa on täydet yhdeksän pistettä. HIFK on tehnyt puolestaan kahdessa ottelussa 13 maalia, eikä ole päästänyt yhtäkään maalia omiin. Luonnollisesti tilillä on täysi pistepotti.

Espoossa on ollut jo pitkään kova nimilista, joka vain vahvistui täksi kaudeksi. KalPan edellisen kauden pistetykki ja Naisleijonissakin esiintynyt Elisa Holopainen vahvistaa espoolaisjoukkuetta, myös vanha tuttu Minnamari Tuominen palaa Espooseen vietettyään yhden kauden kiinalaisjoukkue Shenzhen KRS Vanke Raysissa.

KalPa menetti myös toisen tähtipelaajansa pääkaupunkiseudulle Matilda Nilssonin lähtiessä HIFK:n mukaan. Joukkue on ollut vetovoimainen, sillä lisäksi muun muassa maajoukkuepelaaja Julia Liikala siirtyi Helsinkiin HPK:n riveistä.

Etelän vetovoima selittyy pääosin seuran tuella ja hyvillä harjoittelumahdollisuuksilla, jotka molemmat auttavat yksilöitä kehittymään. Yksinkertainen syy on myös sijainti, sillä etelässä on tiiviillä alueella muuta Suomea paremmat työ- ja opiskelumahdollisuudet jääkiekon ohella.

Samalla kun jo valmiiksi kovat joukkueet vahvistuvat entisestään, yksi aiemmista kärkijoukkueista on tehnyt karmean mahalaskun.

Tämä voi kuulostaa vitsiltä, mutta valitettavasti se on täyttä totta.

Edellisen kauden hopeamitalisti KalPa on onnistunut tekemään vain kaksi maalia kolmessa ottelussa. Tämä kertoo karua kieltään siitä, kuinka tärkeässä roolissa sekä Nilsson että Holopainen olivat joukkueessa.

Tätä voimasuhteiden jakaumaa voidaan toki pohtia monelta kantilta. Tekeekö se sarjasta epäkiinnostavan, jos tiettyjen joukkueiden ottelut päättyvät aina murskavoittoihin? Tekee. Voiko joukkueita syyttää siitä, että he tekevät kaikkensa voittaakseen Suomen mestaruuden? Ei.

Tuleeko tilanne muuttumaan kauden edetessä? Toivottavasti.

Suomalaisissa naiskiekkoilijoissa on paljon hyviä yksilöitä, mutta paremmat harjoitteluolosuhteet ja seuran tarjoama tuki ovat houkutelleet pelaajia esimerkiksi Ruotsiin tai Venäjälle. Mikäli kaikki he pelaisivat Naisten Liigassa, joukkueet olisivat ehkä hieman tasaisempia pelaajien levittäytyessä ympäri Suomea. Nyt tilanne on kuitenkin tämä.

Haluan uskoa siihen, että alkukankeuden jälkeen muutkin joukkueet pystyvät haastamaan pääkaupunkiseudun ryhmiä. Parasta viihdettä on juuri se, että ennakkosuosikkien tie tähteyteen ei olekaan niin helppo, miltä se paperilla vaikuttaa.

Etenkin katsojia ajatellen tiukka taisto jokaisesta maalista, jokaisesta laitaväännöstä, jokaisesta kaksinkamppailusta ja maalinedustatilanteesta tuo sitä viihdearvoa. Nämä tilanteet saavat katsojan jännittämään, eläytymään ja pelkäämään sydänkohtausta.

Murskatappioissa katsojankin kokemus jää vajaaksi, vaikka oma joukkue on se, joka voittaa. 

Lopulta parin joukkueen ylivoimaisuus toisaalta pakottaa muut joukkueet kehittymään enemmän ja nopeammin pysyäkseen mukana. Se voi olla hyväksi naiskiekolle ja sen kehittämiselle.

Julkaistu 23.9.
Artikkeli

Mestis 2000–2020: kaikkien aikojen Top 20 -floppihankinnat

NHL-sopimusta kärkkynyt pelaaja, jolle jo Rovaniemen paineet olivat liikaa, tai maalivahti, joka käytti kuuluisamman kaimansa meriittejä työnhaussaan. Mestis-historiaan mahtuu myös hankintoja, jotka eivät menneet nappiin.
Miikka Mikkola

Jatkoajan sivuilla on jo aiemmin muisteltu Mestiksen 20-vuotisen historian parhaita pelaajia. Nyt vuoronsa saavat pahimmat hutikudit.

Tämän artikkelin tarkoitus ei ole ilkkua tai mollata ketään. Epäonnistuneita hankintoja ja epäonnisia pelaajia nähdään joka vuosi kaikissa sarjoissa, mutta Mestiksessä riski on ehkä monia muita sarjoja suurempi.

Seurajohtajat saattavat joutua tekemään nopeita päätöksiä varsinaisen siivilityöpäivänsä kahvitauolla, luottaen agenttien mainoslauseisiin tai tutun tuttujen suosituksiin. Ulkomaalaispelaajia hankittaessa tihrustetaan suttuisia videokoosteita silmät ristissä. Toisinaan haaviin tarttuu helmiä, joskus taas tyhjä arpa.

Juuri tällainen sopivan kotoisa puuhasteluhenki on ainakin allekirjoittaneen mielestä myös yksi sellainen suola, joka tekee Mestiksen sen, mitä se on. Mielenkiintoisen, mutta ei liian ennalta-arvattavan tai ammattimaisen sarjan.

Tai kuten eräs valmentaja aikoinaan osuvasti vertasi: "Mestis on kuin vauvan pylly, koskaan ei voi tietää mitä sieltä tulee."

20. Mikko Vanninen, Hermes

Kun edelliskaudella 24 tehopistettä Mestiksen runkosarjassa nakuttanut hyökkääjä ei saa seuraavassa joukkueessaan edes kuparista rikottua, jotain on mennyt pieleen.

24-vuotias Mikko Vanninen oli pelannut useamman kauden tehokkaasti Suomi-sarjassa, ennen kuin pääsi Jokipoikien sarjanousun myötä debytoimaan Mestiksessä kaudella 2004–2005. Vanninen oli yksi vaikeasta kaudesta kärsineen joensuulaisryhmän harvoista valopilkuista.

Siirtymisen seuraavaksi kaudeksi isoon rooliin Kokkolaan piti olla selkeä steppi eteenpäin hänen urallaan, mutta toisin kävi. Hermekselle kausi 2005–2006 oli suorastaan katastrofaalinen ja päättyi seuran putoamiseen Mestiksestä.

Vanninen ei ollut kuitenkaan tätä enää todistamassa, sillä hänen Hermes-uransa oli jäänyt 28 pelin mittaiseksi ja kiikaritehoihin. Hyökkääjä pelasi kauden kevätpuoliskon Suomi-sarjaa SaPKossa, johon hänet hankittiin fanien talkootöillään keräämillä rahoilla.

Vanninen suunnitteli vaikean kauden jälkeen lyövänsä hokkarinsa naulaan ja keskittyvänsä opintoihin, mutta ura jatkui lopulta vielä yhden vuoden. Pelaajaura päättyi keväällä 2007 Itävallassa, mutta kaukalossa hänet nähtiin vielä pitkään raitapaidassa.

Tuomariurallaan Vanninen palkittiin kauden 2010–2011 Mestiksen parhaana päätuomarina, jonka jälkeen hän toimi useamman kauden ajan liigatuomarina.

Mikko Vanninen onnistui lopulta läpimurrossa tuomarin paita päällä.
Kuva © Timo Savela

19. Aki Kemppi, kolmesti

On vain ja ainoastaan hyvä asia, jos nuoren pelaajan ura ei tyssää ensimmäiseen epäonnistumiseen. Aki Kempin kohdalla on kuitenkin ihailtava hänen edustajansa puhemiehen taitoja. Jollain ilveellä maalivahti sai nimittäin mahdollisuutensa peräti kolmella kaudella ja kolmessa eri seurassa, vaikka näyttönsä olivat hyvin köykäiset.

Lupaavasti HPK:n junioreissa torjunut Kemppi aloitti Mestis-uransa FPS:ssa kaudella 2001–2002. Kausi oli forssalaisten paras Mestiksessä ja joukkue ylsi pudotuspeleihinkin – tosin ilman Kemppiä. Kiekot 88 prosentin varmuudella torjunut maalivahti oli saanut siirtyä Suomi-sarjaan jo kesken kauden.

Seuraavalla kaudella Kemppi sai uuden mahdollisuuden UJK:ssa. Umpisurkean kauden pelannut UJK oli sarjan heittopussi ja putosi Mestiksestä. Noin 86 prosenttia laukauksista torjuneet Kemppi ja seuratoverinsa Matias Valavuo jäivät koko sarjan tilastoissa hännille.

Jotain hyvää Kempin esityksissä oli onnistuttu näkemään, sillä hänen Mestis-uransa jatkui kaudella 2003–2004 Ahmoissa. Myös Hyvinkäällä kausi päättyi huonoimmalla mahdollisella tavalla, eli jumbosijaan ja putoamiseen karsinnoissa. Kemppi ja tämänkertainen aisaparinsa Kai Tillanen jäivät jälleen torjuntatilastoissa pahnan pohjimmaisiksi.

UJK:n ja Ahmojen peräkkäisten putoamisten jälkeen mikään Mestis-seura ei enää uskaltanut uhmata kohtaloa ja pestata Kemppiä, jonka ura päättyi jo 24-vuotiaana.

18. Dusan Halloun, Sport ja Ahmat

Suomessa riittää päteviä jääkiekkoilijoita ihan omasta takaa, joten ulkomaalaisen pitäisi olla joko:
a) selkeä vahvistus joukkueelleen
b) kehittyvä nuori, jolle Mestis toimii ponnahduslautana
c) tolkuttoman halpa

Toivottavasti Dusan Halloun pelasi vähintään puoli-ilmaiseksi, sillä vahvistukseksi hänestä ei ollut, eikä 28-vuotiasta tšekkihyökkääjää voinut enää minkäänlaisena lupauksenakaan pitää hänen tullessaan Vaasaan kaudeksi 2003–2004.

Kärkiseuran hankinnaksi Halloun vaikutti jo etukäteen hieman erikoiselta, sillä Mestikseen hankittiin harvemmin Saksan kolmostasolla ja Belgian pääsarjassa kunnostautuneita pelaajia. Vaan turha oli ulkopuolisten asiaa sen kummemmin ihmetellä; olihan mies selvästi säväyttänyt Sport-johdon harjoituskauden koejaksollaan ja ansainnut koko kauden sopimuksensa.

– Halloun löi meidät kaikki ällikällä Kuortaneen Urheiluopistolla testeissä. Melkein kaikissa testeissä pohjat. Dusan on fyysinen ihme, täyttä lihasta. Sen jälkeen treeneissä Dusan on ollut joukkueen parhaimmistoa, Sportin toimitusjohtaja Juha Saari hehkutti.

Fysiikkaihmeen teot kaukalossa jäivät kuitenkin vähäisiksi ja Hallounilla oli vaikeuksia mahtua kotkapaitojen kokoonpanoon. Hän pelasi Sportissa kymmenen ottelua, joissa teki yhden maalin, ennen kuin riippakiveksi muodostunut sopimus saatiin siirtorajalla kaupattua sarjajumbo Hyvinkään Ahmoihin.

Ahmoissa hyökkääjä sai enemmän vastuuta, mutta tehot jäivät yhtä vähiin. Ura Suomessa ei urjennut, mutta Halloun pelasi urallaan vielä pitkään: Englannissa, Australiassa ja Keski-Euroopan kaljaliigoissa.

17. Pasi Kangas, K-Vantaa

Pasi Kangas oli 1990-luvulla ykkösdivisioonan tehohyökkääjiä ja pelannut muutaman kohtuullisen kauden liigassakin. Edellisellä Mestis-kaudellaankin 2000–2001 Kangas oli ollut sarjan pistepörssissä neljäs.

Mestis-väki muisti siis Kankaan vielä syksyllä 2005 hyvin, vaikka hän olikin pelannut yli neljän vuoden ajan ulkomailla. Konkarin paluu Mestikseen jäi kuitenkin huomattavasti odotettua lussummaksi.

Ranskan alppimaisemissa kautensa aloittanut Kangas tuli Tikkurilaan marraskuussa 2005 ja solmi testijakson jälkeen loppukauden mittaisen sopimuksen. Seura toivoi kokeneen pelaajan nousevan joukkueen kärkipelaajien joukkoon, mutta toisin kävi.

Kangas keräsi runkosarjan 26 ottelustaan vaivaiset pisteet 3+1 ja päätti aktiiviuransa kevään tehottomiin playoff-otteluihin 32-vuotiaana.

16. Conny Strömberg, Sport

Voiko piste/peli-tahdilla tahkonnut pelaaja olla floppi? Ilmeisesti voi, sillä Conny Strömbergin Mestis-ura jäi viiden ottelun mittaiseksi.

Sport pestasi kauden 2007–2008 joukkueeseensa peräti kolme ruotsalaispelaajaa. Suurimmat odotukset kohdistuivat 31-vuotiaaseen Strömbergiin, joka oli urallaan pelannut huikean tehokkaasti monissa eri eurooppalaissarjoissa.

Urheilutoimenhoitaja Patrik Westerback nostatti vaasalaisten odotuksia entisestään
hehkuttamalla sentterihankintaa vuolaasti.

– Strömberg on todella kova pelimies. Nimihän ei pelkästään kerro samalla lailla kuin mitä joku Sergei Makarov kertoisi, mutta jo tilastoja katsomalla voi nähdä minkälaisesta pelimiehestä on kyse.

– (ex-joukkuekaveri) Aki (Tuominen) kehui meille vilpittömästi Strömbergiä ja muutenkin olemme tutkineet tarkkaan hänen taustansa. Hänellä on aineksia tehdä Mestiksessä todella paljon pisteitä. Hän on taitava pelaaja, joka pystyy pitämään kiekkoa. Juuri sellainen rakentava pelaaja, jota olemme etsineet ja jota tarvitsemme. Uskon, että hän nousee kannattajien suursuosikiksi.

Strömberg keräsi viidestä pelistään tehot 2+3, mutta sai sen jälkeen kerätä myös tavaransa. Verkkaisesti jäällä liikkunutta sentteriä luonnehdittiin Vaasan suunnalta muun muassa "puolikuntoiseksi taiteilijatyypiksi".

Epäonnistunut Mestis-visiitti jäi jonkinlaiseksi kummajaiseksi Strömbergin pitkällä uralla, sillä hän onnistui varsin hyvin seuraavassa asemapaikassaan Sloveniassa ja kruunattiin sen jälkeen kaksi kertaa peräkkäin Allsvenskanin pistekuninkaaksikin. Ikinuori 45-vuotias jatkaa edelleen kiekkouraansa.

Sportin muista kyseisen kauden ruotsalaishankinnoista Martin Ericson totesi jo ennen kauden alkua Mestiksen olevan hänelle liian kova sarjataso ja jatkoi matkaansa muualle. Ilman maanmiestensä seuraa Vaasaan jäänyt puolustaja Patrik Lindfors puolestaan pyyteli itse sopimuksensa purkamista jo syksyllä, mutta sai pelaajapulasta johtuen vapautuksen vasta joulutauolla ja siirtyi Tanskaan.

Miikka Jouhkimainen on Mestis-pelien jälkeen menestynyt alamäkiluistelijana.
Kuva © Charles McQuillan

15. Miikka Jouhkimainen, KooKoo

Jonkunlaisia tulosodotuksia on väkisinkin, kun Mestis-seura hankkii kärkikenttiensä hyökkääjäksi viisi kautta liigaa tahkonneen 25-vuotiaan vauhtikoneen, joka oli iskenyt SaiPassa kahdeksan maalia vajaaksi jääneellä kaudellaan. Myös Miikka Jouhkimaisella itsellään oli toiveissa hyvä Mestis-kausi ja sen jälkeen paluu takaisin liigaan.

– Tämä talvi panostetaan täysillä KooKoohon. En lähde edes miettimään mitään liigajuttuja tässä vaiheessa. Tiedän, että pystyn pelaamaan siellä. Vähän syytän noita loukkaantumisia kyllä, en pidä itseäni huonona pelaajana, koska en pelaakaan Liigassa, Jouhkimainen kertoi ennen kauden 2010–2011 alkua.

Kontakteja pelkäämätön laitahyökkääjä tiedettiin loukkaantumisalttiiksi pelaajaksi. Edelliskausi oli päättynyt lonkkavammaan jo lokakuussa, eikä ilman terveyshuolia selvitty Kouvolassakaan: polvi hajosi syksyllä 17 pelin jälkeen.

Jouhkimainen palasi vielä kaukaloon runkosarjan loppumetreillä. Pudotuspelit huomioiden hän pelasi KooKoossa 30 ottelua, joissa keräsi tililleen tehopisteet 0+6. Peliura jatkui seuraavalla kaudella vielä jonkin aikaa kakkosdivarissa, ennen kuin hän keskittyi kokonaan toiseen vielä vauhdikkaampaan jääurheilulajiinsa, alamäkiluisteluun.

14. Jere Myllyniemi, Ketterä

Kokeneen Jere Myllyniemen kiekkouran lopetus ei mennyt ollenkaan niin kuin toivottiin. 34-vuotias maalivahti siirtyi kesällä 2017 sarjanousija-Ketterän riveihin luottavaisin mielin, vaikka olikin edelliskaudella joutunut ravaamaan liigan ja Mestiksen väliä ja pelannut peräti kuudessa eri joukkueessa.

− Tämä on hyvä ponnahduslauta myös itselleni ja pääsen rakentamaan uutta nousua viime kauden jälkeen, Myllyniemi sanoi.

Viitisentoista kautta ammattilaisena pelanneesta Myllyniemestä ei kuitenkaan ollut imatralaisten ykkösvahdiksi. Aiemmin urallaan vain junioreissa sekä Suomi-sarjassa pelannut Santeri Lipiäinen torjui paljon varmemmin ja penkille pudonneen Myllyniemen pelaajasopimus purettiinkin kesken kauden.

Konkarin pitkän uran viimeisestä kaudesta aikakirjoihin merkittiin 17 ottelua ja sarjan huonoimpiin kuuluneet tilastolukemat.

13. Dusan Sidor, RoKi

Muistatteko Dusan Sidorin? Ei mikään ihme, jos ette, sillä Sidor ei pelannut Mestiksessä minuuttiakaan. Italian liigasta napapiirille naarattu slovakialaismaalivahti olisi voinut olla hyväkin vahvistus RoKille, mutta sitäpä me emme saaneet koskaan tietää.

Kokenut maalivahti loukkaantui yhteentörmäyksessä HPK-pelaajan kanssa jo ensimmäisessä harjoitusottelussa syksyllä 2015. Varsinaisesta flopista ei ehkä ole kyse, mutta vähintäänkin koko RoKin seurahistorian hyödyttömimmästä pelaajasopimuksesta.

Sidor jatkoi uraansa seuraavalla kaudella ja pelasi vielä muutaman vuoden eri puolilla Eurooppaa, muun muassa Norjassa ja Ranskassa.

Jos Sidorin loukkaantumisesta haluaa kuitenkin löytää jotain positiivista, se avasi Paavo Hölsälle näyttöpaikan. Hölsä kiitti vastuusta ja nousi rovaniemeläisten monivuotiseksi luottovahdiksi.

12. Rory Dynan, KooKoo

Kova itseluottamus on eduksi urheilijalle, joka tähtää huipulle. Toisinaan sen vastapainoksi kaivattaisiin kuitenkin realismia. Urheiluseurojen kesäringeissä saattaa pyöriä mukana jos jonkinlaista junioria, mutta kesken kauden joukkueisiin ei yleensä ihan kuka tahansa pääse. Paitsi että Mestiksessä melkein mikä tahansa oli ainakin ennen mahdollista.

KooKoon toimistolla pirisi puhelin joulukuussa 2005. Ruotsin kolmosdivarissa alkukauden pelannut jenkkihyökkääjä Rory Dynan oli sattunut saamaan jonkun kummin kaiman kautta kouvolalaisseuran yhteystiedot ja kyseli, voisiko tulla omalla kustannuksellaan antamaan näyttöjä joukkueeseen.

Ilmainen testimies kelpasi KooKoolle, vaikkei se varsinaisesta pelaajapulasta kärsinytkään. Dynan istutettiin parien treenien jälkeen suoraan ykköskenttään ja hän onnistui maalinteossakin heti debyytissään. Oli kuitenkin kaikkien nähtävissä, etteivät 23-vuotiaan laitahyökkääjän kyvyt millään riitä Mestis-tasolle.

Dynanin ura Suomessa jäi neljän ottelun mittaiseksi. Hän jatkoi kiekkoilua yliopistossa kotimaassaan. KooKoo ei tästä kokeilusta maksumieheksi joutunut, mutta sarjan imagoa tällaisten turistien peluuttamisella ei ainakaan onnistuttu nostamaan.

11. Andrew Jasicki, Titaanit

Rory Dynanin lisäksi toisena esimerkkinä omakustannereppureissaajista on mainittava kesken alkukauden 2007–2008 Titaaneihin tullut Andrew Jasicki. Myös hänen Mestis-uransa jäi neljän ottelun mittaiseksi.

27-vuotiaan amerikkalaisen urapolku Mestikseen lienee yksi sarjan historian erikoisimmista. Jasicki oli pitänyt yliopiston jälkeen taukoa kiekkoilusta useamman vuoden ajan, kunnes päätyi tekemään paluun kaukaloon Kalle Kaskisen tuolloin valmentaman FC Barcelonan riveissä! Espanjan ja Mestiksen välissä Jasicki oli pelannut myös Australiassa sekä Ruotsin kakkosdivarissa.

Sarjajumbo-Titaanit oli valmiina tarttumaan mihin tahansa oljenkorteen, mutta eipä ollut Jasickistakaan kurssin kääntäjäksi, melkeinpä päinvastoin. Hyökkääjän otteita seuratessa tuli nimittäin mieleen lapsuuden pipolätkävuorot, joissa joku oli monesti mukana "kunhan kukaan ei vain syöttäisi minulle" –mentaliteetilla.

Titaanien tappioputki venyi venymistään Jasickin tryoutin aikana, eikä miehelle kertynyt tilastoihinsa yhden yhtäkään tehopistettä. Taso ei riittänyt myöskään Suomi-sarjaan, jossa hän kävi kokeella Titaanit-pestin kariuduttua.

Suomi-unelmansa hyvästeltyään Jasicki pelasi vielä usean vuoden ajan Ruotsin ja Norjan alemmilla sarjatasoilla, ja on sittemmin toiminut valmentajana Pohjois-Amerikassa.

Topi Taavitsaisen TUTO-pesteihin liittyi ilon hetkiäkin.
Kuva © Timo Savela

10. TUTOn hyökkääjähankinnat 2018–2019

Epäonnelle ei voi oikein mitään, joten TUTO-hyökkääjien niputtaminen floppihankinnoiksi on vähän epäreilua, mutta ei näin kokonaisvaltaista epäonnistumista pysty sivuuttamaankaan. Turkuun lappasi kaudeksi 2018–2019 sen verran runsas katras nimimiehiä, että edellisvuoden hopean kirkastamisen ei olisi missään nimessä pitänyt jäädä kiinni ainakaan laatuhyökkääjistä kiinni.

Kärkihankintoja turkulaishyökkäykseen olivat esimerkiksi Lassi Kokkala, Topi Taavitsainen, Kurtis McLean sekä joukkueessa erilaisten käänteiden jälkeen jatkanut Matias Lehtonen.

Kokkala oli pelannut 2013–2014 kerrassaan huiman 57 pisteen kauden Mestiksessä. Jotain sellaista odoteltiin ehkä nytkin; olihan hän pelannut kelvollisen liigaurankin tällä välin. Kokkala petrasi nihkeän alkukauden jälkeen ja jakoi lopulta Niko Ahoniemen kanssa joukkueen sisäisen pistepörssin voiton, mutta 33 pisteellään hän ei mahtunut edes teksti-tv:n pistepörssisivulle.

Pari vuotta aiemmin TUTOn kärkipelaajiin kuuluneesta Taavitsaisesta povailtiin jopa sarjan maalipörssin voittajaa, kun hän palasi seuraan TPS:stä. Loukkaantumiset vaivasivat ja Taavitsainen pystyi pelaamaan runkosarjassa vain 29 peliä, joissa iski tehot 3+4. Pudotuspelit sujuivat puolestaan kiikaritehoin.

Sekä Taavitsainen että Kokkala lopettivat uransa tähän kauteen.

Takavuosien liigatähti McLean palasi Suomeen Itävallasta ja liittyi TUTOn riveihin syksyllä. Saldoksi jäi kymmenen peliä ja yksi maali ennen kuin matka jatkui Slovakiaan. Edelliskauden pistehai Lehtonen oli jo Tapparan merkitsemä mies, mutta aloitti kauden Turussa. Lehtosen hurjasta vireestä ei kuitenkaan saatu nauttia koko kautta, sillä teholaituri siirtyi pysyvästi Tapparaan.

Läpimurtoja sarjan ehdottomaan eliittiin oli puolestaan lupa odottaa muun muassa Eetu Elolta, Timi Lahtiselta ja Otto Mäkiseltä. Elo oli pelannut Peliitoissa kaksi noin 30 pisteen kautta. TUTO-uran alkua haittasivat kuitenkin vaivat, ja pudotuspelit mukaan lukien 41 pelissään Elo teki vain neljä maalia.

Aiemmin lainapesteillään TUTOssa lähes piste/peli-tahdilla pelanneen Lahtisen saldo runkosarjan 46 pelistä oli puolestaan laimeahko 10+8 ja myös pudotuspelit sujuivat vaisusti. Tappara-laina Mäkinen teki Tutossa 44 pelissään vain neljä maalia ja jäi valovuoden päähän niistä otteista, mitä oli aiemmin esittänyt LeKissä.

9. Sportin tähtihankinnat pudotuspeleissä

Mestiksen rahaseuraksikin kutsuttu Sport toteutti usein varsin simppeliä pelaajahankintapolitiikkaa ja pestasi riveihinsä muissa Mestis-seuroissa loistaneita pelimiehiä. Tähdet onnistuivat monesti myös Vaasassa – kunnes kevään koittaessa palkkapussi pullotti jo riittävästi ja runkosarjan pisterohmut katosivat kuvasta täydellisesti.

Esimerkkiä tästä oli tosin näyttänyt jo oman kylän poikakin. Markus Jämsä iski kaudella 2000–2001 runkosarjan 40 pelissään komeat 30 kassia, voitti sarjan maalipörssin ja tienasi itselleen sopimuksen liigaan. Pudotuspeleissä maalit jäivät yhteen osumaan ja Sport neljännelle sijalle. Jämsä ei tosin ollut komealla Mestis-urallaan oikeastaan koskaan muulloinkaan "kevään pelaaja".

Kaudella 2003–2004 vaasalaisten ykköstykki oli huimat 35 maalia runkosarjassa tykittänyt Teemu Kuusisto. Piste- ja maalipörssin voittanut hyökkääjä osui puolivälierissä KooKoota vastaan kuitenkin vain kerran ja Sportin kesäloma alkoi odotettua nopeammin.

Jämsä ja Juho-Tuomas Appel sijoittuivat kaudella 2007–2008 runkosarjassa pistepörssin kolmanneksi ja neljänneksi. Puolivälierissä heistä ei ollut kuitenkaan kantamaan joukkuetta: kaksikon yhteissaldoksi jäi vain yksi maali ja Jukurit meni tiukasta sarjasta jatkoon.

Kenties kaikkien dominoivimman Sportissa koskaan nähdyn kaksikon muodostivat KooKoosta kaapattu maalikuningas Lou Dickenson sekä hänelle tutkapariksi hankittu Bryan McGregor. Kanadalaiset pyörittelivät kaudella 2009–2010 vastustajia nurin liki kahdestaan ja ottivat kaksoisvoiton pistepörssissä. Puolivälierissä joukkueella meni sormi suuhun, kun tulosvastuuta kantaneet tehomiehet jäivät tyystin maaleitta, ja Sport koki nöyryyttävän putoamisen D-Teamille.

Ykköstykit pettivät myös Sportin viimeisinä Mestis-kausina. Piste- ja maalipörssin voittanut Tomi Pekkala sai kevään 2013 puolivälierissä vain yhden maalin aikaiseksi ja Jokipojat marssi jatkoon otteluvoitoin 4–1.

Vaasalaisten kausi päättyi puolivälieriin myös seuraavana vuonna, vaikka se johtikin ottelusarjaa Jukureita vastaan jo 3–1. Yhdeksi syntipukiksi löydettiin runkosarjassa hurjat 38 maalia tehnyt ja ylivoimaisesti maalipörssin voittanut Samuli Kivimäki, joka osui Jukureita vastaan vain kertaalleen.

8. Mike McKenna ja Kiekko-Vantaan muu kanadalaislottoilu

Kiekko-Vantaan kanadalaisruletti kaudelta 2008–2009 tarjoaa hyvän esimerkin siitä, kuinka omituiselta Mestis-seurojen pelaajapolitiikka saattoi ainakin ulkopuolisen silmissä näyttää.

Ruotsin alasarjoissa useamman kauden pelanneen Henry Acresin piti olla yksi vantaalaispuolustuksen kulmakivistä. 33-vuotias nikkari aloittikin kelvollisesti, mutta kun pelit päättyivät polvivammaan jo alkukaudesta, pistettiin Vantaalla haku päälle.

Acresin korvaajaksi värvättiin 28-vuotias Mike McKenna. Edelliskaudella Allsvenskania pelanneen kanadalaisen odotettiin olevan hyvä vahvistus joukkueeseen ja hänelle sorvattiin saman tien koko kauden mittainen sopimuskin.

– Saadaan sata kiloa lisää miehisyyttä. Pitäisi olla johtajatyyppi, jollaista haettiin. Kiitos siitä konttorille, että semmoinen saatiin, päävalmentaja Harri Ahola iloitsi.

Lähes yhdeksän kuukautta pelaamatta ollut McKenna iskettiin saman tien tositoimiin. Huonostihan siinä kävi: McKenna joutui vilttiin jo toisessa ottelussaan, jonka jälkeen sopimus purettiin.

Kun pakkia kuitenkin edelleen tarvittiin, seuraavaksi kokelaaksi värvättiin 25-vuotias Jamie Dowhayko ECHL:stä. Ei ollut hänkään mikään varsinainen vahvistus, mutta täytti kuitenkin peruspakin roolin sikäli kelvollisesti, että kelpasi myös vantaalaisten seuraavan kauden joukkueeseen – tosin tämä jatkopestikin jäi sitten lopulta vain parin kuukauden pituiseksi.

Vantaalaisten onnistumisprosentti kanadalaisten kanssa on ollut muutenkin aika lähellä nollaa – ainakin jos jo aiemmin KooKoossa näyttönsä antaneet George Nistas ja Mike Clarke jätetään pois laskuista.

Brock Boucher kävi vantaalaisten testissä vuodenvaihteessa 2003–2004. Koko syksyn pelaamatta olleen hyökkääjän saldoksi jäi neljä tehopisteittä pelattua ottelua. Boucher löi epäonnistuneen testin jälkeen hokkarinsa naulaan jo 24-vuotiaana.

Marraskuussa 2007 tryoutille tullut Chris Di Ubaldo oli puolestaan pelannut alkukauden Saksan kolmostasolla, mutta Mestikseen taso ei riittänyt. Kuudessa ottelussa yhden maalin tehnyt 25-vuotias hyökkääjä siirtyi loppukaudeksi ECHL:ään ja pelasi sen jälkeen vielä vuoden CHL:ssä ennen kuin lopetti uransa.

Näiden kokemusten myötä lieneekin jopa ymmärrettävää, ettei lohipaidassa ole nähty kanadalaisia yli kymmeneen vuoteen. Muunmaalaisia ulkomaalaisia kylläkin, joista yhteistyökuvioiden johdosta kaudella 2013–2014 pelanneet eteläkorealaiset olisivatkin jo ihan oma lukunsa.

Jason Platt jäi pahasti pakkaselle Titaaneissa.

7. Jason Platt, Titaanit

"Mestis-seura hankkii alle kolmikymppisen, NHL-varatun, toistasataa AHL-matsia pelanneen raamikkaan jenkkipakin" – olisiko kova uutinen tänä päivänä?

Aikoinaan ei edes suuremmin ihmetyttänyt ketään, kun nipin napin sarjapaikkansa Mestiksessä säilyttänyt Titaanit tiedotti tehneensä sopimuksen Jason Plattin kanssa.

Edelliskaudella ECHL:ssä pelanneen Plattin odotettiin olevan Titaanien alakerran liideri kaudella 2008–2009. Peliaikaa raskasjalkaiselle puolustajalle kyllä riitti, mutta meriittien mukaiseksi vahvistukseksi hänestä ei missään nimessä ollut.

Platt keräsi 43 runkosarjaottelusta tilastoihinsa pisteet 2+1 sekä koko sarjan selvästi huonoimman teholukeman –36. Kaiken lisäksi amerikkalainen vielä loukkaantui aivan runkosarjan loppumetreillä, eikä pystynyt auttamaan Titaaneita karsinnoissa, jotka päätyivät seuran putoamiseen Mestiksestä.

Titaanit jäi Plattin uran viimeiseksi joukkueeksi.

6. Scott Easton-Meyer, Hokki

Rajattomin itseluottamus ja eksoottisin pelaajatausta –palkinnot pokkaa itselleen kanadalaisvahti Scott Easton-Meyer. Aiemmin urallaan muun muassa Englannissa, Hollannissa ja Saksan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelannut maalivahti sai kesällä rukkaset Suomi-sarjassa pelaavalta SaPKolta, mutta se ei miehen suuria suunnitelmia lannistanut.

– Neuvottelin Oulun Kärppien kanssa, ja päädyin heidän ja Hokin yhteistyön kautta Kajaaniin, Easton-Meyer kertoi kainuulaisten testiin päästyään syksyllä 2005.

Persoonallisella tyylillä torjunut Easton-Meyer onnistui torjumaan voiton debyytissään, mutta toisessa pelissään hän päästi selkänsä taakse kaksi neljästä vedosta, ja jo kertaalleen vaihtoon otettu Joni Myllykoski jouduttiin laittamaan takaisin kaukaloon. Kanadalaisen ura Mestiksessä jäi siis noin 69 peliminuutin mittaiseksi.

Hokille olisi voinut käydä tämän miehen kanssa huomattavasti hassumminkin, sillä vuotta myöhemmin selvisi, millainen velikulta kyseessä oli. Easton-Meyer yritti nimittäin jatkaa peliuraansa Sveitsissä ja pääsikin näyttämään osaamistaan maan B-liigassa. Näyttöpaikka ei mennyt aivan nappiin, sillä hän päästi neljästä ensimmäisestä laukauksestaan kolme selkänsä taakse ja joutui penkille saman tien.

Vähän tämän jälkeen selvisi, että Easton-Meyer oli tekeytynyt muutamaa vuotta aiemmin AHL:ssä pelanneeksi jenkkikaimakseen Scott Meyeriksi ja tarjonnut itseään useampaankin sveitsiläisseuraan. Sveitsin poliisi aloitti tutkinnat asiakirjaväärennöksistä ja identiteettivarkaudesta.

5. Antti Karhula, KooKoo, Sport ja Jukurit

Useammankin seuran fanit rakastivat taitavaa ja taiteilijamaista Antti Karhulaa, mutta hyökkääjän Mestis-uran loppu himmensi sädekehää. Kärppäkasvatti oli ihastuttanut aiemmilla visiiteillään sekä Mikkelissä että Kouvolassa, joten KooKoo-kannattajat olivat ilosta soikeina, kun Karhulan paluu joukkueen ykkössentteriksi julkaistiin.

Kaudesta 2003–2004 tuli kuitenkin Karhulalle melkoinen pannukakku. Ranskasta Mestikseen palannut hyökkääjä ei saanut peliään kulkemaan KooKoossa lainkaan ja sopimus purettiin jo marraskuussa. Pian seurasi yllättävä siirto Vaasaan.

Sportissa Karhulan peli kulki vaivoista huolimatta ainakin jonkun verran paremmin kuin KooKoossa, mutta kausi päättyi tylyäkin tylymmällä tavalla. Karhula antoi ratkaisevassa puolivälieräottelussa harhasyötön suoraan Reino Soijärven lapaan ja KooKoo meni tällä maalilla välieriin.

Irvileuat käänsivät vielä veistä haavassa ja veistelivät, kuinka Karhula sai viimein kauden ensimmäisen syöttönsä perille KooKoo-ketjukaverilleen.

– Se viimeinen peli oli kova pala ja tavallaan kruunasi koko kauden. Seuraavana päivä ei tehnyt mieli lukea keskustelupalstoja. Tosin en ollut edes lukukunnossa, Karhula muisteli.

Myös Karhulan viimeinen visiitti Mikkeliin jäi epäonnistuneeksi. Kaudeksi 2004–2005 tehty sopimus purettiin jo kahden ottelun jälkeen, kun hyökkääjä oli siirretty vilttiketjulaiseksi kesken kummankin pelin. Karhula siirtyi seuraavaksi Italiaan ja pelasi seuraavat vuodet Saksassa.

Peliuransa jälkeen hän on toiminut päävalmentajana sekä Mestiksessä että Unkarissa.

Antti Karhula palasi Mestikseen onnistuneesti valmentajana.
Kuva © Jarno Hietanen

4. Teemu Seppänen, Jukurit

Epäonnistumisriski pelaajahankinnan kanssa kasvaa usein suoraan verrannollisesti sen suhteen, kuinka vähän pelaajasta tiedetään etukäteen. Vaan eipä kaikki mene aina putkeen edes läpikotaisin tuttujen pelaajien kanssa. Karhulan lisäksi toinen hyvä esimerkki on Teemu Seppäsen siirtyminen Mikkeliin 2010.

Kestomenestyjä-Jukurit oli jäänyt kahtena edelliskautena ulos mitalipeleistä. Paluuta takaisin kärkikahinoihin lähdettiin rakentamaan kovien pelaajahankintojen myötä. Ja luotettava ykkösvahtihan on yksi tärkeimmistä rakennuspalikoista missä tahansa joukkueessa.

Hokissa erinomaisesti pelanneen Seppäsen piti olla pomminvarma valinta. Pikkumies oli ollut Mestiksen paras maalivahti jo parin kauden ajan, ja Jukurit solmikin hänen kanssaan kaksivuotisen sopimuksen.

Homma lähti kuitenkin väärille raiteille heti alusta alkaen. Jukureiden peli kulki ja pisteitä kertyi, mutta Seppänen ei tuntunut sopeutuvan joukkueen pelityyliin ja menetti lopulta valmennuksenkin luottamuksen. Suomi-sarjasta luukunavaajaksi palkattu Kai Tillanen nousi kevään aikana joukkueen selväksi ykkösvahdiksi ja torjui mikkeliläiset hopealle.

Seuraavana syksynä Seppäsen pelit sujuivat jo paremmin, mutta lähtölaskenta Mikkelistä oli jo alkanut. Kun seura sitten naarasi vuodenvaihteessa Tommi Nikkilän riveihinsä, sai Seppänen väistyä ja siirtyä SaPKoon.

Mikkelin visiitti ei kuitenkaan onnistunut tuhoamaan Seppäsen uraa. Hän pelasi seuraavaksi pari vahvaa kautta Kajaanissa ja siirtyi sen jälkeen ammattilaiseksi ulkomaille. Seppäsen aktiiviura päättyi Hokissa Mestis-kauteen 2019–2020.

3. Ryan Toomey, KooKoo

Agentin korupuheet ja huutava tarve ykkössentterille sumensivat KooKoo-johdon arvostelukyvyn pahemman kerran tammikuussa 2009. ECHL:stä hankitulle Ryan Toomeylle rustattiin suorilta käsin koko loppukauden mittainen suora sopimus, vaikka pelimiehen taustoissa olikin huolestuttavia piirteitä.

Toomey pääsi ykköskentän keskelle heti debyytissään, mutta esiintyi umpisurkeasti. Otteet eivät näyttäneet paremmilta seuraavissakaan peleissä, jotka nekin KooKoo hävisi rumin lukemin. 25-vuotias kanadalainen putosi jo muutaman ottelun jälkeen istumaan penkin päähän, ennen kuin osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen sopimuksen purkamisesta.

Kouvolan Sanomien haastattelussa NHL-tavoitteistaan kertoneen ja pukukopissa pikkaisen muita parempana elvistelleen hyökkääjän tilastoihin jäi Mestis-visiitiltä kuusi puettua ottelua ja pisteet 0+0. Oman osuutensa tasaviisikoin hän hävisi puhtaasti 0–6.

Ovet paukkuen Pohjois-Amerikasta Kouvolaan lähtenyt Toomey palasi ECHL:ään, jossa hänet oli treidattu jo uuteen joukkueeseen. Sieltäkin matka jatkui eteenpäin heti parin pelin jälkeen. Toomeyn peliura loppui seuraavalla kaudella Saksassa, mutta hän on jatkanut jääkiekon parissa valmentajana ja pyörittää edelleen omaa kiekkokouluaan.

Sean Collins kävi Vaasassa kiikaritehoin.

2. Sean Collins, Justin Aikins ja Josh Prudden, Sport

Sportin kausi 2008–2009 oli suorastaan huikea. Juhani Tammisen suojatit voittivat Mestiksen mestaruuden ja pistivät liigakarsinnoissa Ässät niin tiukoille kuin vaan mahdollista. Onkin ehkä vähän epäreilua kaivella floppilistalle nimiä tällaisesta joukkueesta, mutta vaasalaisten ulkomaalaisvärväykset olivat seuralle niin kallis paukku, ettei tätä kolmikkoa yksinkertaisesti voi jättää huomioimatta.

Toden teolla liiganousuun satsannut Sport kasasi kovan nipun, jonka keihäänkärjiksi Vaasaan hankittiin pohjoisamerikkalaiset Sean Collins ja Justin Aikins. Odotukset olivat kovat: molemmat olivat NHL-varattuja, pelanneet jokusen pelin AHL:ssä ja tehoilleet ECHL:ssä.

Mestiksen tähdiksi kaksikosta ei kuitenkaan ollut ja se kävi ilmi heti kauden käynnistyttyä. Sopimusten purkamisesta ei kuitenkaan ollut tulossa helppoa saati sitten halpaa hommaa. Huhujen mukaan palkat olivat Mestiksen ennätystasoa ja kaiken lisäksi 1+1 -mallisissa sopimuksissa jatko-optio oli yksipuolisesti pelaajilla.

Ykkössentteriksi kaavaillun Collinsin kanssa päästiin joka tapauksessa melko pian yhteisymmärrykseen ja hänen pelinsä Mestiksessä jäivät neljään ilman tehopisteitä pelattuun otteluun. Välillä katsomon puoleltakin pelejä seuranneesta Aikinsista Sport sen sijaan pääsi eroon vasta kauden jälkeen.

Loppusyksystä Sport täydensi joukkuetta jenkkisentteri Josh Pruddenilla, jolla oli tilillään 250 matsia AHL:stä.

– Meillä on (Toni) Sihvosen ja (Miro) Laitisen loukkaantumisen takia aukko täytettävänä, ja erityisesti ylivoimille tarvitaan kavereita jotka osaa panna kiekon reppuun, taustoitti Tamminen Pruddenin hankintaa.

Maalintekoon Pruddenista ei ollut apuja sen paremmin ylivoimilla kuin tasakentällisinkään. Kokenut hyökkääjä sai kiekon reppuun vain neljästi Sportissa pelaamissaan 42 ottelussa. Myöskään Aikins ei ollut läheskään sellainen pistehai kuin mitä miehestä oli oletettu: hän pelasi Sportissa kaikkiaan 61 ottelua, joissa ylsi yhteistehoihin 9+13.

Kauden edetessä Sportin joukkue kehittyi ja jokaiselle pelaajalle löytyi omat roolinsa. Esimerkiksi Prudden oli suorastaan erinomainen puolustavan sentterin roolissaan liigakarsinnoissa ja Aikins teki tärkeän maalin Ässien verkkoon. Hyvin todennäköisesti kyseessä olivat joka tapauksessa koko sarjahistorian kalleimmaksi tulleet kolmosketjulaiset.

Collins, 25, pelasi kauden loppuun Central Hockey Leaguessa ja lopetti sitten uransa. Aikinsin ura päättyi puolestaan 29-vuotiaana CHL-mestaruuteen keväällä 2011. Muutaman vuoden kaksikkoa vanhempi Prudden sen sijaan jatkoi kiekkoilua vielä lähes ikämieheksi asti: hänen tiensä vei ECHL:n, Pohjois-Irlannin ja Italian kautta Hollannin kaukaloihin.

1. Matt Maccarone, RoKi

Floppilistan valinnoista ja järjestyksistä voi olla montaa mieltä, mutta ykkössijasta on tuskin pienintäkään erimielisyyttä. Kaksimetrinen, muhkeaviiksinen Matt Maccarone muistetaan edelleen melkoisena kulttihahmona, vaikka miehen Mestis-ura jäikin vain neljän ottelun mittaiseksi

Sarjanousija RoKin pelit olivat sujuneet syksyllä 2009 sen verran mollivoittoisesti, että nousun synnyttämä kiekkobuumi oli sulamassa käsiin jo ennen talven tuloa. Seurajohto reagoi tilanteeseen ja pestasi kanadalaishyökkääjän vahvistuksekseen.

Pohjois-Amerikan koulu- ja alasarjoja pelannutta Maccaronea hehkutettiin vuolaasti ja hänen kerrottiin pudonneen viimeisten joukossa NHL-miehistöstä. Rovaniemellä odotettiin innolla uutta messiasta ja miehen ensimmäisiä harjoituksiakin oli seuraamassa satamäärin uteliaita kiekkojännäreitä.

– Ihan joka jätkää ei Rangersien training campille kutsuta, joten mieheltä on lupa odottaa paljon. Häntä varmasti seurataan rapakon takanakin tarkasti, joten näyttöhalut ovat takuulla kovat. Odotan Maccaronelta osaamisen lisäksi myös tietynlaista henkistä johtajuutta joukkueeseen, RoKin päävalmentaja Ari Kokkonen herkutteli hankintaa.

Alku olikin vähintään kohtalaisen lupaava. RoKi kylvetti Maccaronen debyyttiottelussa Hokkia kunnolla ja kanadalainenkin sai tililleen syöttöpisteen. Sen jälkeen olikin huomattavasti hiljaisempaa. RoKi otti seuraavissa otteluissaan rumasti turpiinsa ja pian valmentajankin luotto tehoitta jääneeseen Maccaroneen loppui.

– Ei olla missään tapauksessa tyytyväisiä. En tiedä miten hänet meille scoutattiin, mutta meriittien perusteella odotin johtavaa pelaajaa pukukoppiin. On ollut suuri pettymys. Eurooppalaiseen peliin ja suunnanmuutospeliin on suuria vaikeuksia tottua.

– Jos ulkomailta hankitaan vahvistus, niin sen pitäisi olla ykköskentän jätkä. Ei ole täyttänyt sitä paikkaa missään tapauksessa. Yksi iso kysymys on, paljonko tällaiselle Maccaronelle antaa peliaikaa. Meillä on helvetin paljon parempia pelaajia odottamassa pelipaikkaa, mietti Kokkonen, kun Tuto oli hakannut rovaniemeläiset luvuin 8–1 maanrakoon Maccaronen neljännessä ottelussa.

TUTO-ottelu jäi kanadalaisen viimeiseksi peliksi Euroopassa. RoKi käytti sopimuksessa olleen purkupykälän ja seuran lausunnon mukaan osapuolten tiet erosivat klassiseen tapaan "yhteisymmärryksessä". Tarinan toisen version mukaan Maccarone jätti lähtiessään hotellihuoneensa sängylle haisevat jäähyväisterveiset.

Seurajohdon selitykset epäonnistuneesta hankinnastaan olivat vähintäänkin hitusen huvittavia.

– Odotukset häntä kohtaan olivat erittäin kovat ja paineet yllättivät miehen itsensäkin. Vaikka hän tulee Kanadasta ja kovasta kiekkokulttuurista, ei hän ollut tottunut siihen, että omaa pelaamista seurataan niin tarkasti, RoKin toimitusjohtaja Teemu Kallioniemi
kommentoi.

Lienee sanomattakin selvää, että Maccarone ei edennyt urallaan NHL:ään, kun kerran Mestiksessäkin vastaan tulleet paineet olivat hänelle liikaa. Kanadalaisen aktiiviura päättyikin jo reilu vuosi RoKi-visiitin jälkeen kanadalaisessa puoliammattilaissarjassa, vain 25-vuotiaana.

Julkaistu 23.9.
Artikkeli

Mestis-ennakko: Avatussa sarjassa muhii mielenkiintoinen kausi, mutta mistä haastajat Kiekko-Espoolle ja Ketterälle?

Jatkoajan Mestis-toimitus äänesti runkosarjan 2021–2022 sijoituksista, jonka pohjalta ennakkokooste julkaistaan. Nyt esiteltävänä ovat kuusi kärkijoukkuetta.
Mestis-toimitus

Mestis-joukkueet ovat sekalaisen ja rikkonaisen viime kauden jälkeen saaneet valoa tunnelin päähän, kun harjoituskaudella saatiin yleisöä halliin ja toivoa paremmasta huomisesta. 

Viime kauden lohkosysteemistä on luovuttu ja palattu normaaliin sarjajärjestelmään. Tämän vuotisesta Mestis-kaudesta on tulossa yksi kiehtovimmista vuosiin, sillä jokainen seura on varustellut joukkuettaan mielenkiintoisilla nimillä.

Taistelu sarjapaikasta käy entistä tiukempana, koska runkosarjan päätteeksi neljä huonoiten sijoittunutta joukkuetta joutuu karsimaan sarjapaikastaan. Karsintasarjan kuudesta joukkueesta vain kaksi lunastaa paikkansa kaudelle 2022–23 Mestikseen.

Jatkaako Hermes siitä mihin se keväällä jäi? Entä syöstäänkö Ketterä vallasta? Kuka kruunataan Mestiksen mestariksi kaudella 2021-22? Tässä on Jatkoajan Mestis-toimituksen ennakoima kuuden kärki.

6. Hermes, Kokkola – Paluu arkeen vai finaaliunelman jatko?

Viime kaudella villi kortti -kierrokselta loppuotteluihin asti edennyt Hermes lähtee toden teolla puolustamaan hopeisia mitaleitaan. Näin suuria yllätyksiä nähdään harvoin, mutta Mestis on osoittanut että mikä vain on mahdollista.

Joukkueen valmennustiimi jatkaa samoilla kuvioilla, kun Jere Härkälä on jälleen kasannut erittäin mielenkiintoisen joukkueen. Suurimmat muutokset nähtiin maalivahtiosastolla, sillä kumpikin viime kauden maalivahti jatkoi matkaansa ja tilalle saatiin Peliitoista Kristian Tamminen sekä Ässistä lainasopimuksella Rasmus Korhonen. Kaksikolla on isot saappaat täytettävänä, kevään hopeajoukkueen avainpelaaja oli Kärpät-laina Joel Blomqvist.

Puolustuksessa on paljon nuorta voimaa, ja koko Hermeksen puolustus on iältään 19–21 -vuotiaita. Kokenein heistä on Julius Reini, jolle kausi on kolmas peräkkäinen Kokkolassa. Kokoakin Härkälän luotsaamasta joukkueesta löytyy, kun kesken viime kauden RoKista siirtynyt 190-senttinen Valtteri Meisaari jatkaa Hermeksessä.

Hermes nappasi yhden Mestiksen siirtomarkkinoiden isoimmista vonkaleista, kun oman kaupungin kasvatti Valtteri Hotakainen tekee paluun Hermekseen. Yli 200 liigaottelua JYPissä ja Jukureissa pelannut Hotakainen on kovan luokan vahvistus nykyiseen Mestikseen.

Toinen nimekäs vahvistus on Kärppien kasvatti ja viime kaudella Kiekko-Espoossa pelannut Sami Anttila. Myös Ilveksessä, sekä KOOVEEssa ja Hermeksessä kiekkoillut Erik Ahopelto jatkaa Härkälän opeissa. Hyökkäystä täydentää Kajaanista saapuva Erno Räisänen sekä IPK:ssa kiekkoillut Ville Sippala.

Arvio: Hermes on paperilla erittäin mielenkiintoinen joukkue, isoin kysymysmerkki löytyy tolppien välistä. Pystyvätkö Tamminen ja Korhonen kantamaan joukkuetta läpi kauden. Puolustus on kokematon, mutta hyökkäysosastolta löytyy tulivoimaa Hotakaisen johtamana. Mitalikahveja tuskin tarvitsee Kokkolassa keittää, mutta paluuta pohjamutiin ei ole näkyvissä.

5. K-Vantaa, Vantaa – Tuhti kalansaalis kasassa

Siinä missä Hermes vastatsi yksittäisestä isosta kaappauksesta pelaajamarkkinoilla, Vantaalla tehtiin kaappauksia muikkuverkkojen täydeltä. Haaviin tarttui kesän aikana lukuisia nimimiehiä niin Mestiksestä kuin Liigasta. Saako joukkueen uusi päävalmentaja Mika Niskanen nimimiehiä vilisevän lohiparven pelaamaan yhtenä joukkueena, vai onko muilla joukkueilla perkuupäivät odottamassa?

Mestiksen maalipörssin aiempi voittaja, ja viime kaudet Lahden Pelicansissa kiekkoillut Miro-Pekka Saarelainen on nimekkäin hankinta tulevalle kaudelle. Saarelainen tuo mukanaan entisen joukkuekaverinsa, kun viime kauden Ruotsissa kiekkoillut Roope Elimäki edustaa ensi kertaa Kiekko-Vantaata.

Vantaalaisten hyökkäyksessä riittää muutakin mielenkiintoista. Slovakian pääsarjassa viime kaudella kiekkoillut Erik Embrich palaa Mestikseen. K-Vantaassa viimeksi kaudella 2018–19 edustanut Embrichiltä löytyy vyöltään jo yli 100 Mestis-kamppailua. Myös kaksi edellistä kautta Hokkia ja Jokipoikia edustanut Jaakko Kuusisto on kovan luokan vahvistus lohipaidoille.

Puolustukseen lohipaidat värväsivät oman kasvattinsa Aapo Aholan, joka on viettänyt kaksi edellistä kautta Peliitoissa ja IPKssa. Alakerrasta löytyy myös Jokeri-laina, kun RoKissa sekä SaPKossa Mestistä aiemmin pelanneen Niko Mikkolan osoite on ainakin alkukaudesta Vantaalla.

Viime kaudella vantaalaisten maalin suulla torjui pääosin Samuel Jukuri, joka siirtyi täksi kaudeksi Lukkoon. Tilalle joukkue on saanut Jokerit-yhteistyön kautta KeuPassa viime kaudella torjuneen Samuli Tervon. Tervon tueksi on hankittu Mikko Holopainen sekä Sebastian Katajainen.

Arvio: Vantaalla on laitettu kaikki peliin ja yritys on kova ottaa pääkaupunkiseudun herruus itselleen. Hyökkäys on yksi Mestiksen parhaista, ja puolustuksestakin löytyy tarvittavaa tulivoimaa hyökkäyssuuntaan. Ongelmat alkanevat, kun joukkue joutuu puolustuskannalle, riittääkö puolustajien taso pitämään oman pää puhtaana. Entä pysyykö Tervo koko kauden vantaalaisten apuna? Mikäli kaikki toteutuu positiivisesti, vantaalaisilla on mahdollisuus raapia jopa kotietu pudotuspeleihin.

Mestiksen entinen maalikuningas on palannut - Miro-Pekka Saarelainen pukee jälleen lohipaidan yllensä.
Kuva © Jarno Hietanen

4. Kiekko-Pojat, Joensuu – haastaja valmiina murskaamaan ennakkosuosikkien unelmia

Niukasti välierissä Kokkolan Hermekselle hävinnyt Kiekko-Pojat ei antanut edellisen kauden pettymysten masentaa, vaan Joensuussa nähdään kovan luokan Mestis-joukkue.

Päävalmentajaksi Lappeenrannasta hankittu Kari Martikainen on saanut houkuteltua Joensuuhun laaukkaita pelaajia niin Suomen rajojen sisä- kuin ulkopuoleltakin. Nimekkäimmät hankinnat saapuivat Yhdysvalloista ja Tshekeistä.

Joukkueessa nähtiin kevään alussa paljon siirtoja ulos päin, Joensuusta lähtivät muun muassa Samuel Salonen, Matias Mustonen, Valtteri Lipiäinen, Olli Korhonen, Markus Kankaanperä ja Attila Adorjan.

Vaikka isoja nimiä ja pisteiden tekijöitä lähti, Joensuuhun löydettiin nopeasti vähintäänkin yhtä päteviä saappaan täyttäjiä. Yhdysvalloista saapui 25-vuotias hyökkääjä Aaron Miller sekä Tshekeistä 23-vuotias Nicolas Werbik.

Uusina kasvoina Joensuussa nähdään Niko Kuiri ja Joel Kerkkänen. Kuiri on kiekkoillut viimeiset kaksi kautta Sportissa sekä Hokissa. Kerkkänen puolestaan on edustanut Pelicansia ja Peliittoja.

Ulkomailta saatiin naarattua Aatu Luusuaniemi takaisin Mestikseen. Kaksi edellistä kautta Luusuaniemi on pelannut Unkarin pääsarjassa sekä Itävallan sarjoissa. Aiemmin hän on edustanut Mestiksessä niin Rokia, Ketterää kuin Hermestäkin. Myös Liigaa on kertynyt miehen vyölle seitsemän ottelun verran SaiPan paidassa.

Maalilla Joensuussa jatkaa Leevi Nikkinen, joka saa tutkaparikseen Kasper Lehikoisen. Joukkueen tunnetumpi Lehikoinen eli Esa Lehikoinen jatkaa Kiekko-Poikien puolustuksessa myös tulevalla kaudella. Puolustukseen ei suurempia muutoksia ole tullut, kun Santeri Koponen ja Ville Räsänen jatkavat susirajan lähettyvillä. Uutena kasvona puolustukseen saapui joukkueen oma kasvatti Toivo Pennanen, joka kiekkoili viime kaudella Peliitoissa.

Arvio: Kiekko-Pojilla on kasassa varteenotettava joukkue, joka on usein vaikea voitettava. Nikkisellä on uransa isoin kausi tulossa, ja hän on valmis vastaamaan huutoon. Ulkomailta naaratut Miller ja Werbik ovat Mestiksen tasolla kovan luokan tekijöitä ja ovatkin varmasti kauden päätteeksi tilastoissa Mestiksen kärkipäätä. Mitalipelit ovat joukkueelle minimitavoite, ja kaiken osuessa kohdilleen voidaan Joensuussa juhlia jopa mestaruutta.

3. IPK, Iisalmi – Tavoitteena pronssisen mitalin kirkastaminen

Kahtena edellisenä kautena loistavaa jälkeä Mestiksessä tehnyt IPK luottaa Niko Härkösen pelikirjaan jatkossakin. Kevään pronssiottelun upean voiton jälkeen Iisalmessa ei  jääty litkimään mitalikahveja, vaan joukkueeseen on haettu täsmähankintoja pitkin maailmaa.

Kanadalainen Cody Porter on yksi ehdokas Mestis-kauden parhaaksi maalivahdiksi. Viime kaudella Puolan pääsarjassa ensimmäisen kautensa Euroopassa torjunut Porter, on osoittanut jo harjoituspeleissä olevansa kovan luokan torjuja. Suomen Cupissa miehen torjuntaprosentti oli lähes 94 ja päästettyjen maalien keskiarvo vain 1,66. Porterin kilpaveljenä Iisalmessa nähdään Samu Pakarinen, joka aloittaa toisen kautensa IPK:n paidassa.

Porter ei ole suinkaan ainoa kanadalainen Iisalmessa. Puolustaja Gabe Bast on yksi uusista hankinnoista. Bast on KalPan sopimuspelaaja, mutta mies pelaa todennäköisesti suurimman osan kaudesta Iisalmessa. Muitakin nuoria ulkomaan hakuja nähdään Härkösen luotsaamassa joukkueessa, kun tshekkiläinen Jakub Prchal siirtyi KalPan alle 20-vuotiaiden joukkueesta IPK-paitaan. Myös lännestä saapui tulivoimaa hyökkäykseen Jacob Bjerseliuksen muodossa. Neljällä edellisellä kaudella Allsvenskania pelannut Bjerselius on ensimmäistä kertaa urallaan Ruotsin rajojen ulkopuolella.

Hyökkäyksessä jatkaa jo edellisellä kaudella iisalmelaisia ihastuttanut ranskalainen Bastian Maia. Viime kaudella Kiekko-Vantaassa hyökännyt Erkka Seppälä on yksi KalPa-lainoista, jotka nähdään suurella todennäköisyydellä koko kauden ajan Mestiksessä.

Arvio: Joukkueen kasaaminen kannattaa aloittaa kuin talon rakennus. Hyvä perusta on kaiken A ja O, ja sitä suunnitelmaa on Iisalmessa kuunneltu, kun joukkue hankki maalinsuulle Porterin. IPK koostuu pääosin Mestis-tasolla jo meritoituneista pelaajista maustettuna muutamalla ulkoomalaisella vahvistuksella. Päävalmentaja Härkösen saldo valmentajana on kova, ja samaa linjaa jatketaan tulevallakin kaudella. Iisalmi tulee olemaan tyly paikka vierasjoukkueille ja kevään päätteeksi IPK nähdään varmuudella pudotuspeleissä.

Niko Härköseltä löytyy jo värisuora - Jatkuuko mitaliputki jo neljän kauden mittaiseksi?
Kuva © Jarno Hietanen

2. Ketterä, Imatra – On aika näyttää, oliko menestys valmentajasta kiinni

Hallitseva tuplamestari on uuden haasteen edessä. Kaudeksi 2017 Mestikseen noussut Imatran Ketterä luotti aina viime kevääseen asti Maso Lehtosen pelikirjaan. Neljän kauden jälkeen oli aika uusien tuulien ja Lehtosen korvaa tulevalla kaudella Tuomo Ropo.

Vaikka valmennusryhmä menikin Imatralla uusiksi, aivan täysin uuteen uskoon ei joukkue mennyt. Maalilla jatkavat tutut nimet, kun Santeri Lipiäinen sekä Severi Auvinen jakavat torjuntavastuun tulevalla kaudella.

Alakertaa lähdettiin kuitenkin uusimaan, ja Heinoilasta Ketterä nappasi lahjakkaan nuoren puolustajan Jere Vertasen. Toisena uutena hankintana Imatralla nähdään venäläinen Jegor Šehovtsov, jolta löytyy kokemusta niin MHL- ja VHL-sarjoista sekä maajoukkueesta.

Jatkosopimuksen puolustusosastolle teki Jami Hänninen. Santeri Salmela taas saapui vahvistamaan imatralaisia Mikkelin Jukureiden liigajoukkueesta.

Hyökkäyksessä on todella paljon vaihtuvuutta viime kauteen nähden, mestarijoukkueesta poistuivat muun muassa Niko Ahoniemi, Jere-Matias Alanen, Roope Mäkitalo, Arttu Rämö, Matias Varttinen ja Miika Tiihonen.

Tilalle löydettiin kuitenkin idästä Jegor Tšižikov, joka siirtyi Ketterään KHL-joukkue Severstal Cherepovetsin organisaatiosta. Viime kaudella Itävallassa kiekkoillut ja JYPin organisaatiossa koko muun uransa pelannut Anton Stråka siirtyi kesän lopulla Ketterään.

Lukossa liigakasteensa saanut Jesse Ruotsi saapui hakemaan uralleen uutta nostetta, viime kausi sujui Lukon A-nuorissa. Ketterä löysi jo alkukesästä todellisen timantin joukkueeseensa, kun se hankki Tapparasta nuoren Mikko Pertun. Kahdella edellisellä kaudella A-nuorten Liigassa yli 100 tehopistettä tehnyt Perttu on yksi ennakkosuosikeista Mestiksen tulokaspalkinnon saajaksi.

Ketterän keskilinjaa täydentää Kiekko-Pojista saapuva Olli Korhonen, jolta löytyy 66 ottelun verran kokemusta Liigaa KooKoon paidasta.

Arvio: Nyt nähdään, oliko Ketterän menestyksen salaisuus Lehtosen pelikirja vai vuodesta toiseen nähty laadukas pelaajisto. Ketterällä on jälleen kerran kasassa laadukkaat neljä ketjua. Kentällä kysymysmerkkejä ei juuri ole, mutta katseet kohdistuvatkin penkin taakse, jossa päävalmentaja Ropo saa jalkaansa erittäin isot saappaat. Mestaruuden uusiminen ei ole itsestäänselvyys, sillä haastajia löytyy nyt laajalta rintamalta.

1. Kiekko-Espoo, Espoo – Nyt tai ei koskaan

Runkosarjan voittoa keväällä juhlinut Kiekko-Espoo koki nöyryytyksen, kun se putosi suoraan kahdessa ottelussa Hermekselle. Espoossa onkin kasvojen pesun paikka. Penkin takana on kaksi erittäin mielenkiintoista ex-kiekkoilijaa, kun Kim Hirschovits ja Kurtis McLean ottivat vetovastuun Kiekko-Espoosta.

Espoossa luotetaan tuttuun ja turvalliseen alakertaan, kun maalilla jatkaa koko uransa pääkaupunkiseudulla pelannut Roope Taponen. Viime kaudella Taposen sesonkiin mahtui niin loistava Mestis-kausi kuin paikka nuorten MM-kisajoukkueessa. Hänen kanssaan maalia tilkitsee myös pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Juho Järvinen.

Kesken viime kauden Espooseen hankittu kokenut 35-vuotias Mikko Kuukka jatkaa puolustuksessa. Kuukka on joukkueensa isähahmo ja puolustuksen selkäranka. Alakertaan hankittiin K-Vantaassa sekä Itävallassa kiekkoillut Saku Salmela, jolla on kokemusta myös Ilveksen, Ässien ja HIFKin liigajoukkueista. Peliitoista Hirschovits naarasi Ville Östermanin, joka vielä haki kokemusta ja peliaikaa miesten tasolta. Tällä kaudella vastuuta on luvassa enemmän.

Hyökkäykseen Kiekko-Espoo saa paluumuuttajan Ruotsista, kun kaudella 2017–18 edellisen kerran Espoossa pelannut Olli Iisakka palaa kotikonnuilleen. Toinen nuori paluumuuttaja on Peliitoissa kaksi edellistä kautta pelannut Oskari Lemetyinen, Bluesin junioreista Heinolaan suunnanneella Lemetyisellä on edessään ensimmäinen kausi Espoon edustusjoukkueessa.

Viime kaudella Mikkelin Jukureista hankittu Julius Rantaeskola jatkaa Espoossa, vaikea viime kausi ei varmasti tyydyttänyt pelaajaa itseään eikä valmennusjohtoakaan. Myös Rantaeskolalla on kasvojen pesun aika, sillä vastuuta ja peliaikaa on luvassa niin paljon kuin vain virtaa löytyy koneesta.

Oulusta Espooseen suuntaa nuorten maajoukkueessakin esiintynyt Arttu Tuomaala. Kärppien A-nuorissa viime kaudella 47 tehopistettä tehneeltä Tuomaalalta puuttuu kokemus miesten peleistä, joten totuttelu Mestis-kiekkoon voi viedä hetken, mutta on onnistuessaan hän on kovan luokan tekijä Mestikseen.

Kiekko-Espoo on jo vuosien ajan tehnyt arvokasta työtä ja rakentanut matkaansa kohti kirkkaampia valoja. Joukkueessa on käynyt vuosien aikana monia legendaarisia espoolaisia kiekkoilijoita. Tällä kaudella Kiekko-Espoossa nähdään kaksi todella kovan luokan hyökkääjää, kun Toni Kähkönen sekä Mikko Lehtonen vahvistavat päävalmentaja Hirschovitsin hyökkäyskalustoa.

Viime kaudella Kähkönen kiekkoili Unkarin pääsarjassa, mutta vyöltä löytyy yli 500 liigaottelua. Lehtosen viime kausi meni harjoitellessa, eikä pelipaikkaa ollut tarjolla lainkaan. NHL:ssä sekä Liigassa hyvää jälkeä aikanaan tehnyt Lehtonen on taidoiltaan Mestis-tasolle lähes liian hyvä pelaaja.

Arvio: Espoossa on isketty toden teolla isoin vaihde silmään. Enää ei ole varaa hölmöillä ja vain mestaruus kelpaa. Joukkue marssi Suomen Cupissa voitosta voittoon ja kohtaa marraskuussa finaalissa Ketterän. Kiekko-Espoolla on käytössään Mestiksen kovin hyökkäysosasto, eikä puolustus- tai maalivahtiosastokaan kalpene juuri kenellekään - päinvastoin. Mikäli suuria yllätyksiä ei nähdä, tässä on tulevan kauden Mestis-mestari.

Julkaistu 24.9.
Haastattelu

Tuhannen liigaottelun Kristian Kuuselalle jääkiekko oli ainut uravaihtoehto: "En ole edes miettinyt tekeväni muuta"

Tapparan Kristian Kuusela kokee olleensa jääkiekkoilijana parhaimmillaan vasta yli kolmekymppisenä. Kiekkouran ohessa hän on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt juniorityötä omien lastensa joukkueissa.
Johanna Pohjoisvirta

Sateisen harmaa iltapäivä Hakametsässä on tavallinen urheilijan arkipäivä, tavallisten treenien jälkeen. Päiväohjelmaan ovat kuuluneet lämmittelyt, verryttelyt, jääharjoitus ja palauttelut.

Valmistautuminen seuraavaan otteluun on tapahtunut normaalilla kaavalla, tuhannen liigapelin rutiinilla.

Perjantaina 24. syyskuuta Lukko–Tappara -ottelussa Kristian Kuuselasta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen hyökkääjä, joka tuon rajapyykin ylitti. Puolustajista siihen ovat aiemmin yltäneet Jan Latvala, Markus Kankaanperä ja Erik Hämäläinen, ja erotuomareista ainoastaan päätuomarina toiminut Timo Favorin.

Miten kahden vuosikymmenen ura Liigassa on ollut mahdollista?

– Olen ollut sillä tavalla onnekas, että olen ollut terve. Olen pelannut paljon Suomessa; muutamaa kautta lukuun ottamatta olen ollut aina täällä, Kuusela pohdiskelee.

Monille jääkiekkoilijoille ulkomailla pelaaminen on tärkeä tavoite, mutta 38-vuotiaalle Kuuselalle kaudet kotimaassa ovat mahdollistaneet ennätyksiä hipovan uran.

Kuuselan nimi löytyy Liigan kärkisijoilta, mitattiinpa sitten pelattujen otteluiden määrää, tehtyjä maaleja, syöttöpisteitä tai uran pituutta vuosissa. Vain jäähypörssistä Kuuselan nimeä ei kannata etsiä.

Keväällä 2019 Kuusela saikin Liigan herrasmiespelaajille kohdennetun Raimo Kilpiö -palkinnon tunnustuksena hyvästä urheiluhengestä ja käytöksestä, sekä huipputason osaamisesta joukkueen riveissä.

Määrätietoisuutta tavoitteisiin pääseminen on epäilemättä myös vaatinut.

– Jo ihan pienenä oli selvää, että jääkiekko kiinnostaa eniten. En ole edes miettinyt tekeväni mitään muuta, Kuusela kertoo.

Kuusela sai juhlia maailmanmestarina keväällä 2019.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Kuusela oli vakuuttava jo nuorena – eivätkä ovet aina silti auenneet

Vaikka näytöt olivat vakuuttavia jo juniorivuosina, ja U20-joukkueen sisäisestä pistepörssistä tuli kärkisija sekä 18- että 19-vuotiaana, ei Kuusela aikanaan mahtunut Tapparan liigajoukkueessa pelaavaan kokoonpanoon. Pelipaikkaa oli katseltava muualta.

Tuohon siirtymävaiheeseen mahtui myös neljän ottelun mittaiseksi jäänyt Mestis-laina Forssassa. Ura Liigassa alkoi Ässien paidassa kaudella 2002–2003. Ässistä matka jatkui Ruotsin MODOon ja Kärppiin, joista molemmissa Kuusela pääsi juhlimaan mestaruutta.

Tapparaan hän palasi vasta kolmekymppisenä pelattuaan vielä kaksi kautta Espoon Bluesin riveissä.

– Monesti sanotaan, että jääkiekkoilija on parhaimmillaan 27–29-vuotiaana. Itsellä parhaat vuodet jääkiekkoilijana tulivat 30 rajapyykin jälkeen.

Itsellä parhaat vuodet tulivat jääkiekkoilijana 30 rajapyykin jälkeen.

MM-kisoissa Kuusela debytoi 36-vuotiaana, ollen paitsi joukkueen vanhin pelaaja, myös kaikkien aikojen vanhin suomalainen ensikertalainen jääkiekon MM-kisoissa. Ja silläkin reissulla peliaikaa tuli vasta kolmannessa ottelussa.

Ehkä se on pitänyt miehen vaatimattomana, etteivät kaikki ovet ole heti auenneet. Menestystä on tullut työnteon tuloksena. Kaikki voitetut mestaruudet ovat Kuuselalle arvokkaita muistoja uran varrelta: Ruotsin mestaruus 2007, Suomen mestaruudet 2008, 2016 ja 2017 ja maailmanmestaruus 2019.

– Olen onnellisessa asemassa, kun olen saavuttanut voittoja joukkueiden kanssa. Mestaruudet ovat ne uran kohokohdat.

Voittaminen sytyttää edelleen.

– Voittaminen ajaa eteenpäin joka kausi. Ainut tavoite on voittaa, ja sitä varten minä ja koko joukkue tehdään töitä.

Kuusela on päässyt juhlimaan Suomen mestaruutta kolmesti, ja voitto maistuisi tänäkin keväänä.
Kuva © Jarno Hietanen

Pappa ja junnut

Kun Tuukka Mäntylä siirtyi Tapparasta Tammelan torin kalaravintoloitsijaksi, sai Kuusela joukkueen vanhimpana lempinimen Pappa. Elokuussa 2021 nähtiin Tapparalta mielenkiintoinen kokoonpano, kun harjoituspelissä Helsingin IFK:ta vastaan Kuuselan ketjukavereiksi oli valittu Topi Rönni ja Jere Henriksson, jotka eivät edes yhteenlasketulta iältään pääse Kuuselan kanssa tasoihin. 

Nuorempiin pelaajiin Kuusela suhtautuu hyväntahtoisesti.

– Ikärakenteessa miksaus on hyvä. Itseä se vaan nuorentaa, kun katselee niiden touhua, Kuusela nauraa.

Ajat ovat muuttuneet: ennen jääkiekkokulttuuri oli hierarkkisempaa, eikä vastaanotto nuorille pelaajille ollut yhtä välitöntä kuin nyt. 

– Kopissa ja joukkueen sisällä muutos näkyy siinä, että nuoremmat pelaajat pääsevät nopeammin mukaan, eivätkä jää sivustakatsojiksi. Itse kun nuorena poikana pääsi liigakoppiin, niin siellä aika hiljakseen katseli, mitä vanhemmat touhuavat, eikä uskaltanut avata suutansa.

Kuuselan mukaan nykyajan nuoret ovat erilaisia:

– He ovat määrätietoisia, ja heillä on itseluottamus tosi korkealla. He tietävät mitä haluavat ja tekevät asioita sen mukaan.

Vaikka eri-ikäisistä pelaajista koostuva joukkue onkin positiivinen asia, järjestyksenpito on Kuuselan mukaan kokeneempien pelaajien vastuulla. Myös tukea on tarjolla nuorille lupauksille.

– Omalla esimerkillä sitä yrittää auttaa, että tekee asiat hyvin ja toivoo että he ottavat oppia siitä. Jos he tulevat kysymään, niin kokeneemmat osaavat antaa vastauksia. Tiukoissa paikoissa kentällä vanhemmat ottavat vastuuta. Esimerkin näyttäminen ja tuki tulee siellä jäällä peleissä. Nuoret osaavat poimia siitä tekemisestä ne asiat, Kuusela uskoo.

Kristian Kuusela oli kapteenina kausina 2018-19 ja 2019-20. Tällä kaudella rinnassa on varakapteenin A.
Kuva © Saana Hakala

Jääkiekko on elämäntapa ja ainut tavoite on voittaa

Nuorilta kysellään kyllästymiseen asti: "Mikä sinusta tulee isona?", mutta kolmekymmenvuotissyntymäpäivien jälkeen urheilijoille vakiokysymyksiä on kaksi: "Kauanko vielä pelaat?" ja "Mitä aiot tehdä urheilu-uran jälkeen?"

Kuuselalle vastaus on heti valmis.

– Pelaan niin pitkään kuin mahdollista. Jatkan niin kauan kuin pystyn pelaaman korkealla tasolla. Kun tämä leikki on loppu, katsotaan sitten muita suunnitelmia.

Aikanaan Kuusela löysi kiekkokaukaloon isänsä jalanjäljissä. Isä Martti Kuusela pelasi jääkiekkoa ja valmensi. Perheen urheilulliset perinteet jatkuvat sukupolvelta toiselle, sillä Kuuselan lapset harrastavat myös aktiivisesti. Isänä hän on ollut mukana myös valmennuspuolella, sen verran kuin ammattiurheilijan aikataulut sallivat.

Sitä varten pelataan, että voidaan voittaa keväällä

Kuuselalla olisi kysyntää valmentajaksikin.

– Uran aikana on karttunut paljon sellaista osaamista, jota en haluaisi heittää hukkaan sitten, kun tämä jääkiekko loppuu, Kuusela pohdiskelee.

– Mutta pelataan nyt ensin, hän naurahtaa.

Odotukset Tapparan kaudesta 2021–2022 ovat Kuuselalla selkeät:

– Sitä varten pelataan, että voidaan voittaa keväällä. Se ajaa eteenpäin. Se on minun ainoa tavoitteeni.

Julkaistu 24.9.
Kolumni

Buffalon Sabresin palava talo saa jo koomisia piirteitä, GM Adams on kuin kahvia hörppivä koira suositusta meemistä

Buffalo Sabres jatkaa siitä, mihin se jäi viime kaudella. Organisaatio esittää kaiken olevan hyvin, vaikka tulevaisuus näyttää entistä synkemmältä.
Ville Lampinen, @VilleLampinen

Palava talo, kahvia hörppivä koira ja toteamus "kaikki on kunnossa".

Suosittu meemi on milleniaaleille varsin tuttua tavaraa, mutta nyt samanlaisen tilanteen kuvailuun voidaan käyttää myös jääkiekkoaiheista termistöä.

Buffalo Sabresin NHL-organisaatio on ollut pitkään lukittuna palavaan taloon, jossa kaikki näyttää epäonnistuvan pahemman kerran. Joukkueen edellisestä pudotuspelistä on kulunut nyt jo yli vuosikymmen ja edellisestä pudotuspelisarjan voitosta 14 vuotta.

Laihat vuodet ovat tuoneet mukanaan vinon pinon kärkipään varauksia ja lahjakkaista nuoria lupauksia. Hyökkääjä Jack Eichel ja puolustajat Rasmus Dahlin ja Owen Power ovat joukkueen tuorempia ykkösvarauksia, joiden varaan organisaation olisi hyvä rakentaa tulevaisuuttaan.

Eichelin kohdalla konditionaalimuodon käyttäminen on jopa suositeltavaa, sillä sanapari Eichel ja tulevaisuus särähtää korvaan pahemman kerran.

24-vuotiaan hyökkääjän tilanne on ollut yksi kesän ja syksyn puhutuimmista kiekkoaiheista. Viime kausi päättyi ennenaikaisesti niskanalueella sijaitsevan välilevynpullistuman takia.

Eichelin ja Sabresin välit tulehtuivat pahemman kerran, kun pelaaja vaati pääsyä leikkaushoitoon jo ennen kauden päätöstä. Kuukaudet ovat vaihtuneet kalenterissa, mutta Eichelin vammaa ei ole edelleenkään hoidettu kuntoon. Sabresin seurajohto ei halua, että vamma hoidetaan nikamalevyn korjauksella. Toipumisennuste tästä leikkauksesta on vain 8-10 viikkoa, mutta operaatio on vaativa ja siihen liittyy riskejä. Tähtihyökkääjän agentti Peter Fish pyysi kesällä julkisesti asiakkaansa kauppaamista eteenpäin, mikä ei kuitenkaan toteutunut.

Kun toimittajat pommittivat Adamsia kysymyksillä Eichelin tulevaisuudesta, mielikuva kahvia hörppivästä meemikoirasta ei ollut kaukana todellisuudesta.

Uusin käänne saatiin torstaina, kun Sabresin GM Kevyn Adams piti perinteisen tiedotustilaisuutensa ennen harjoitusleirin alkua. Adams kertoi Eichelin reputtaneen lääkärintarkastuksen, jonka lisäksi hän ei enää saa jatkaa Sabresin kapteenina. Kun paikalliset toimittajat pommittivat Adamsia kysymyksillä Eichelin tulevaisuudesta, mielikuva kahvia hörppivästä meemikoirasta ei ollut kaukana todellisuudesta.

Sabres on ajanut itsensä umpikujaan, josta pääsee pois vain tekemällä lisää huonoja valintoja. Vaikka Eichel pelaisi jollain ihmeellä tulevaisuudessa puhvelipaidassa, se tapahtuisi tällä kaudella vasta vuodenvaihteen jälkeen. Toistaiseksi mies ei ole pelikunnossa ja mahdollisesta leikkauksesta toipuminen vie oman aikansa.

Kesän kauppaneuvotteluista ei tullut valmista ja nyt jokaikinen NHL-joukkue tietää, millä korteilla Adams pelaa. Julkinen paine, ja epätietoisuus hyökkääjän terveydentilasta ovat laskeneet Eichelin kauppa-arvoa huimasti viimeisten kuukausien aikana.

Jos ja kun Eichel kaupataan jossain vaiheessa eteenpäin, todennäköisin ajanjakso vaikuttaa olevan maaliskuun siirtotakaraja.

Adams voi selitellä kameran edessä nykytilanteen olevan organisaation hallinnassa, mutta tosiasiassa ympärillä olevat seinät ovat jo ilmiliekeissä. Eichelin kaltaisen supertähden todennäköinen menetys kirpaisee ja asettaa organisaation entistäkin tukalampaan tilanteeseen. 

Julkaistu 26.9.
Artikkeli

Jatkoaika pisteytti suomalaisseurat huippupelaajatuotannon mukaan – Mestis-seura kipusi kärkisijoille, Liiga-seurojen välillä valtavat erot

Kiekko-Espoo nousee ehkä hieman yllättäenkin Kärppien jälkeen toiseksi suomalaisseurojen pelaajatuotantoa arvioivassa pisteytyksessä. Liiga-seurojen välillä on huomattava ero kärjen ja pohjan välillä.
Riku Isokoski, @RikuIsokoski

Oletko joskus miettinyt, millaisia eroja suurimpien suomalaisten seurojen pelaajatuotannossa on? Tässä selvityksessä seurat on pisteytetty sekä tuotannon volyymin että laadun perusteella ja tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva seurojen välisistä eroista huippupelaajien tuotannossa.

Selvityksen tulokset kertovat mielenkiintoisia asioista varsinkin suomalaisten pääsarjaseurojen pelaajatuotannon tasosta. Ykköseksi listalla kipusi Oulun Kärpät, joka on tuottanut laajalla skaalalla pelaajia niin kiekkomaailman huipulle kuin alemmille sarjatasoille. Sen sijaan neljä heikointa Liiga-seuraa eli SaiPa, Sport, Jukurit ja KooKoo erottuvat selvästi muista. Kahden viimeiseksi mainitun edelle kiilasi jopa useampi Mestis- tai alasarjaseura.

Yksittäisen pelaajan kasvattajaseura on valikoitunut siten, missä hän on pelannut suurimman osan eli vähintään 2,5 kautta ikävuosiensa 15–20 aikana. Tämän tarkoituksena on kuvata sitä, mitkä seurat kasvattavat pelaajia parhaiten jääkiekon huippusarjoihin ja tämän vuoksi on tärkeä tarkastella herkän kasvuvaiheen pelivuosia murrosiän ja aikuisuuden välissä. Kyseinen ikähaarukka on tärkeä myös sen takia, että tässä iässä tapahtuu merkittävin seuloutuminen huipulle tähtäävistä pelaajista, mikä myös heijastuu seuravalintoihin.

Selvitykseen on valittu kaikki lähtökohtaisesti tämän kauden NHL:ssä tai AHL:ssä aloittavat suomalaiset, vähintään yhden kokonaisen kauden Liigassa pelanneet tai vaihtoehtoisesti urallaan vähintään 40 Liiga-ottelua urallaan pelanneet tämän kauden Liiga-pelaajat sekä KHL:ssä, SHL:ssä, Sveitsin liigassa, Tšekin liigassa ja Saksan DEL:ssä vakituisesti pelaavat suomalaiset. Liiga-pelaajien rajaus on tehty siksi, koska pääsarjauran alkuvaiheessa pelipaikan vakiinnuttamisessa on selvää epävarmuutta.

Mukana selvityksessä on myös tällä hetkellä ilman sopimusta olevia pelaajia, jotka pelasivat viime kaudella edellä mainituissa sarjoissa vakituisessa roolissa. Suomalaisten lisäksi selvitykseen on otettu ulkomaalaispelaajia, jotka pelasivat ikävuosina 15–20 suurimman osan jossain suomalaisseurassa ja ovat sen jälkeen vakiinnuttaneet paikkansa edellä mainituissa sarjoissa.

Lisäksi seuroja on pisteytetty tuotettujen NHL-varausten perusteella. Tässä tapauksessa mukana ovat kaikki NHL-varaukset kesästä 2016 lähtien, jotka pelasivat 15–20 vuoden ikäisinä suurimman osan jossain yksittäisessä suomalaisseurassa. Varaukset on otettu huomioon sen takia, että ne määrittävät huomattavissa määrin yksittäisen seuran huippupelaajatuotannon tasoa.

Selvitykseen ei ole laskettu mukaan niitä suomalaisia, jotka pelasivat suurimman osan ikävuosistaan 15–20 ulkomailla, kuten esimerkiksi Erik Haulaa tai Olli Määttää. Lisäksi pois on jätetty ne pelaajat, jotka pelasivat useammassa eri seurassa siten, ettei yksiselitteistä kasvattiseuraa voi nimetä. Listalle on kuitenkin päässyt muutamia sellaisia pelaajia, jotka pelasivat edellä määritellyssä iässä vain kaksi kautta määritetyssä kasvattiseurassaan. Tässä tapauksessa pelaajan on täytynyt pelata myös kolmas kausi samassa seurassa 20–21 vuoden ikäisenä.

Seurojen pisteytys on toteutettu seuraavasti: kustakin "NHL-tason" pelaajasta seura saa viisi pistettä, "kansainvälisen tason" pelaajasta kolme ja "liigatason" pelaajasta yhden. Kustakin NHL-varauksesta seura saa yhden pisteen. NHL-tason pelaaja tarkoittaa tässä NHL:ssä pelipaikkansa vakiinnuttanutta pelaajaa, kansainvälisen tason pelaaja NHL-paikasta kamppailevaa pelaajaa tai karkeasti arvioiden MM- tai EHT-tason pelaajaa. Jäljelle jäävät pelaajat kuuluvat liigatasolle.

1. Kärpät, 90 pistettä

Kärpät on tehnyt todella vahvaa työtä pelaajatuotannon puolella käytännössä koko 2000-luvun ajan ja se näkyy tällä listalla ykköstilana. Sekä aivan huipputason pelaajien että tavallisten liigapelaajien tuotannossa seura on aivan terävintä kärkeä Suomessa. Kärpät on hyödyntänyt loistavasti Pohjois-Suomen tyhjyyden muista huipputason seuroista, joten seuralla on voimanaan huomattava väestömäärä. 

NHL-taso (5): Sebastian Aho, Joonas Donskoi, Janne Kuokkanen, Markus Nutivaara, Jesse Puljujärvi
KV-taso (10): Justus Annunen, Julius Junttila, Rasmus Kupari, Ville Leskinen, Sakari Manninen, Saku Mäenalanen, Atte Ohtamaa, Ville Pokka, Arttu Ruotsalainen, Miikka Salomäki
Liigataso (21): Juhamatti Aaltonen, Lari Heikkinen, Julius Hermonen, Joona Huttula, Antti Kalapudas, Radek Koblizek, Jesse Koskenkorva, Tino Metsävainio, Mikko Niemelä, Topi Niemelä, Petteri Puhakka, Kasper Puutio, Mika Pyörälä, Eetu Päkkilä, Taneli Ronkainen, Aatu Räty, Aku Räty, Balazs Sebok, Tuukka Tieksola, Olli Vanttaja, Tuomas Vartiainen
NHL-varaukset (14): Justus Annunen, Joel Blomqvist, Ville Koivunen, Janne Kuokkanen, Rasmus Kupari, Kalle Loponen, Leevi Meriläinen, Jesse Puljujärvi, Kasper Puutio, Eetu Päkkilä, Aatu Räty, Aku Räty, Tuukka Tieksola, Samu Tuomaala

2. Kiekko-Espoo, 87 pistettä

Listan kakkosena on seura, jonka edustusjoukkue ei edes pelaa Liigassa, mutta pelaajatuotanto on vakuuttavaa. Kiekko-Espoon kasvateiksi on laskettu myös sitä edeltäneen Bluesin tuottamat pelaajat. Edustustason vaikeuksista huolimatta Espoossa on tehty todella laadukasta juniorityötä jo pitkään, mikä on näkynyt muun muassa junioriseurojen huomattavana menestyksenä.

NHL-taso (2): Mikko Koskinen, Kaapo Kähkönen
KV-taso (14): Miro Aaltonen, Kasper Björkqvist, Eetu Koivistoinen, Kalle Kossila, Jani Lajunen, Filip Lindberg, Kristian Näkyvä, Joonas Nättinen, Ahti Oksanen, Robert Rooba, Jere Sallinen, Antti Suomela, Peter Tiivola, Jesse Ylönen
Liigataso (25): Niclas Almari, Aleksi Elorinne, Jaakko Haarti, Roni Hirvonen, Juuso Ikonen, Joel Janatuinen, Matti Järvinen, Iikka Kangasniemi, Lenni Killinen, Jarno Koskiranta, Kasper Kotkansalo, Aleksi Laakso, Arto Laatikainen, Vili Laitinen, Ville Lajunen, Nikolas Matinpalo, Niklas Peltomäki, Antti Pihlström, Teemu Pulkkinen, Tomi Sallinen, Patrik Siikanen, Aarne Talvitie, Tommi Tikka, Teemu Väyrynen, Victor Westermarck
NHL-varaukset (10): Niclas Almari, Kasper Björkqvist, Roni Hirvonen, Lenni Killinen, Kasper Kotkansalo, Filip Lindberg, Veeti Miettinen, Patrik Siikanen, Aarne Talvitie, Jesse Ylönen

3. Jokerit, 77 pistettä

Jokerien junioriputkesta on tullut vuosien ajan kovan tason pelaajia aina NHL:n huipulle asti, mutta nykyään suurena ongelmana on pelaajapolun käytännön katkeaminen U20- ja edustusjoukkueen välillä. Jokerijuniorien on kiistatta vaikeaa murtautua KHL-joukkueeseen, ja moni lähteekin suosiolla hyvissä ajoin muihin maisemiin.

NHL-taso (5): Joel Kiviranta, Joonas Korpisalo, Kevin Lankinen, Esa Lindell, Teuvo Teräväinen
KV-taso (9): Valtteri Filppula, Markus Hännikäinen, Jere Karjalainen, Kasimir Kaskisuo, Tommi Kivistö, Jori Lehterä, Teemu Pulkkinen, Otso Rantakari, Teemu Turunen
Liigataso (19): Teemu Eronen, Niilo Halonen, Santeri Hatakka, Samuel Helenius, Jere Henriksson, Teemu Henritius, Niko Hovinen, Roope Laavainen, Sami Lepistö, Veikko Loimaranta, Oskari Manninen, Aleksi Mustonen, Eetu Mäkiniemi, Kasperi Ojantakanen, Valtteri Ojantakanen, Alexander Ruuttu, Kim Strömberg, Olavi Vauhkonen, Tobias Winberg
NHL-varaukset (6): Santeri Hatakka, Samuel Helenius, Joni Jurmo, Roope Laavainen, Eetu Mäkiniemi, Samu Salminen

Jokerien pelaajapolku on KHL-aikana päättynyt yleensä U20-joukkueeseen.

4. KalPa, 66 pistettä

Hieman yllättäen KalPa on peräti listan neljäntenä. Kuopiossa hyödynnetään pitkälti samaa asiaa kuin Oulussa eli vähäistä kilpailua oman ja lähimaakuntien alueella. KalPan pelaajapolun voi sanoa olevan kunnossa, sillä moni nimi tälläkin listalla pelaa tällä kaudella savolaisten Liiga-miehistössä.

NHL-taso (3): Kasperi Kapanen, Eetu Luostarinen, Niko Mikkola
KV-taso (10): Teemu Hartikainen, Aleksi Klemetti, Otto Leskinen, Joonas Lyytinen, Kim Nousiainen, Iiro Pakarinen, Juuso Puustinen, Juuso Riikola, Jaakko Rissanen, Mikael Seppälä
Liigataso (17): Leevi Aaltonen, Severi Immonen, Tuomas Kiiskinen, Eero Kilpeläinen, Henri Kiviaho, Henri Knuutinen, Benjamin Korhonen, Juuso Könönen, Lasse Lappalainen, Ville Leskinen, Topi Piipponen, Miikka Pitkänen, Joona Riekkinen, Simo-Pekka Riikola, Rasmus Rissanen, Jonne Tammela, Ville Vainikainen
NHL-varaukset (4): Leevi Aaltonen, Oliver Kapanen, Eetu Luostarinen, Kim Nousiainen

5. TPS, 64 pistettä

TPS:n osalta huomion kiinnittää tuotettujen pelaajien melko vähäinen määrä suhteessa muihin suuriin seuroihin. Toisaalta Turussa on viime vuosina tuotettu oikein kovan luokan pelimiehiä, minkä ansiosta TPS kipuaa listalla viidenneksi. TPS loistaa muun muassa NHL-tasolle yltäneiden pelaajien sekä NHL-varausten määrässä.

NHL-taso (4): Kaapo Kakko, Mikko Lehtonen, Mikko Rantanen, Rasmus Ristolainen
KV-taso (8): Elmeri Eronen, Matias Maccelli, Markus Nurmi, Joni Ortio, Lauri Pajuniemi, Juuso Pärssinen, Tarmo Reunanen, Veli-Matti Vittasmäki
Liigataso (9): Aleksi Anttalainen, Niklas Friman, Aarne Intonen, Joonas Järvinen, Lauri Korpikoski, Jasper Lindsten, Mikael Pyyhtiä, Eemil Viro, Santeri Virtanen
NHL-varaukset (11): Kaapo Kakko, Samuel Knazko, Eetu Liukas, Matias Maccelli, Lauri Pajuniemi, Mikael Pyyhtiä, Juuso Pärssinen, Tarmo Reunanen, Eemil Viro, Santeri Virtanen, Kalle Väisänen

6. HIFK, 57 pistettä

HIFK on vasta pääkaupunkiseudun kolmanneksi paras pelaajatuottaja, mitä ei voi pitää seuran imagon tiedostaen hyvänä asiana. Jostakin syystä HIFK:n pelaajatuotanto tuntuu tukkoiselta, ja tälläkin listalla moni nimi on lyönyt kunnolla läpi jossain muualla kuin Stadin kirkkaissa valoissa.

NHL-taso (3): Mikael Granlund, Miro Heiskanen, Ville Husso
KV-taso (6): Henrik Borgström, Markus Granlund, Christian Heljanko, Anton Lundell, Axel Rindell, Frans Tuohimaa
Liigataso (18): Rony Ahonen, Aleksi Ainali, Teemu Engberg, Jonas Enlund, Rasmus Heljanko, Casimir Jürgens, Juha Jääskä, Otto Karvinen, Ilari Melart, Panu Mieho, Niklas Nordgren, Juho Rautanen, Niko Seppälä, Teemu Tallberg, Sami Tavernier, Miihkali Teppo, Ville Varakas, Micke-Max Åsten
NHL-varaukset (6): Henrik Borgström, Miro Heiskanen, Anton Lundell, Niklas Nordgren, Axel Rindell, Henrik Tikkanen

Maineeseensa nähden HIFK on tuottanut varsin vähän NHL-tähtiä. Miro Heiskanen on kuitenkin yksi heistä.
Kuva © Getty Images

7. Ilves, 54 pistettä

Ilveksellä on hieman samanlaista ongelmaa pelaajatuotannossaan kuin HIFK:lla eli monet pelaajat lyövät kunnolla läpi melko usein jossain muualla. Silti tupsukorvat ovat edellä paikalliskilpailijaan Tapparaa. 

NHL-taso (2): Roope Hintz, Tuukka Rask
KV-taso (6): Jyrki Jokipakka, Otto Koivula, Juha Metsola, Olli Palola, Toni Rajala, Eemeli Suomi
Liigataso (20): Sami Aittokallio, Topias Haapanen, Tommi Huhtala, Joona Ikonen, Roby Järventie, Michael Keränen, Joona Koppanen, Oskari Laaksonen, Joonas Lehtivuori, Teemu Lepaus, Perttu Lindgren, Jesper Mattila, Julius Mattila, Ville Meskanen, Matias Myttynen, Miro Nalli, Joonas Rask, Lassi Thomson, Olli Vainio, Samuli Vainionpää
NHL-varaukset (6): Roby Järventie, Otto Koivula, Joona Koppanen, Rasmus Korhonen, Oskari Laaksonen, Lassi Thomson

8. Ässät, 49 pistettä

Ässät on tuottanut Porin alueen kokoon nähden suhteellisen hyvin kansainvälisen tason huippupelaajia, mutta kokonaismäärässä olisi parantamisen varaa. NHL-tasolle kolme tuotettua pelaajaa on kuitenkin hieno suoritus.

NHL-taso (3): Joel Armia, Jesperi Kotkaniemi, Juho Lammikko
KV-taso (7): Jesse Joensuu, Oliwer Kaski, Joonas Kemppainen, Jarno Kärki, Niko Ojamäki, Borna Rendulic, Mikael Ruohomaa
Liigataso (9): Jouka Juhola, Otto Kivenmäki, Markus Kojo, Santeri Lukka, Valtteri Pihlajamäki, Mikael Saha, Sakari Salminen, Valtteri Viljanen, Juuso Walli
NHL-varaukset (4): Aleksi Heimosalmi, Otto Kivenmäki, Jesperi Kotkaniemi, Antti Tuomisto

8. HPK, 49 pistettä

HPK:ssa on onnistuttu melko hyvin suhteessa Hämeenlinnan seudun väkimäärään. Pelaajapolku junioreista edustukseen toimii varsin hyvin, mutta melko usein parhaimmat nimet kaapataan isompiin suomalaisseuroihin.

NHL-taso (1): Juuse Saros
KV-taso (9): Santeri Alatalo, Juuso Hietanen, Jere Innala, Robert Leino, Ukko-Pekka Luukkonen, Petteri Nikkilä, Valtteri Puustinen, Juuso Vainio, Patrik Virta
Liigataso (13): Niklas Appelgren, Jimi Jalonen, Valtteri Jeskanen, Harri Kainulainen, Otto Latvala, Heikki Liedes, Otto Paajanen, Teemu Rautiainen, Miro Ruokonen, Artturi Toivola, Eetu Tuulola, Joni Tuulola, Petteri Wirtanen
NHL-varaukset (4): Ukko-Pekka Luukkonen, Valtteri Puustinen, Eetu Tuulola, Patrik Virta

10. JYP, 47 pistettä

JYPistä on noussut viime vuosina melko paljon hyvän tason pelaajia Liigaan ja Euroopan huippusarjoihin, mutta huomionarvoisia NHL-nimiä hurrikaaniseurasta ei ole tullut oikeastaan ikinä Sami Vatasen vajaan 500 ottelun uraa lukuunottamatta. Asia voi kuitenkin muuttua lähivuosina, kun Brad Lambert ja Joakim Kemell tavoittelevat uraa kiekkomaailman huipulta.

NHL-taso (0)
KV-taso (8): Julius Honka, Eetu Laurikainen, Sami Niku, Julius Nättinen, Oula Palve, Harri Pesonen, Jerry Turkulainen, Sami Vatanen, Veini Vehviläinen
Liigataso (17): Joose Antonen, Turo Asplund, Valtteri Hietanen, Anttoni Honka, Ossi Ikonen, Pekka Jormakka, Valtteri Kakkonen, Henri Kanninen, Aleksi Malinen, Niko Parkkinen, Sami Rajaniemi, Samuli Ratinen, Miika Roine, Markus Ruusu, Mikko Salmio, Aleksi Salonen, Samuel Valkeejärvi
NHL-varaukset (3): Anttoni Honka, Aleksi Malinen, Veini Vehviläinen

11. Tappara, 48 pistettä

On melkoisen yllättävää, että Tappara löytyy viime vuosien menestyksestään huolimatta näin alhaalta. NHL-tähdet Aleksander Barkov ja Patrik Laine nostavat jo yksistään kirvesrintojen pisteitä melko paljon, joten tuotannon laajuuteen ei voida olla tyytyväisiä. Toisaalta Tappara on tuottanut paljon seuran identiteettiin istuvia työläitä pelaajia, mikä osaltaan takaa kirvesrintojen pitkän menestysputken Liigassa.

NHL-taso (2): Aleksander Barkov, Patrik Laine
KV-taso (6): Henrik Haapala, Arttu Ilomäki, Petri Kontiola, Anton Levtchi, Joona Luoto, Harri Säteri
Liigataso (14): Dominik Hrachovina, Kristian Kuusela, Niclas Lucenius, Waltteri Merelä, Otto Mäkinen, Jukka Peltola, Patrik Puistola, Otto Rauhala, Aapeli Räsänen, Anssi Salmela, Kasper Simontaival, Kristian Tanus, Toni Utunen, Lassi Vanhatalo
NHL-varaukset (6): Martin Haš, Patrik Laine, Patrik Puistola, Aapeli Räsänen, Kasper Simontaival, Toni Utunen

Laine ja Barkov ovat Tapparan 2000-luvut kirkkaat helmet, mutta muuten pelaajatuotanto on ollut yllättävän keskinkertaista.
Kuva © Antti Varonen

12. Pelicans, 35 pistettä

Pelicansissa ei erityisemmin voida olla tyytyväisiä niin pelaajatuotannon laatuun kuin laajuuteen, sillä monet Lahtea pienempien alueiden seurat ovat tällä listalla edellä. Varsinkin kahden ylimmän tason osalta nimilista on melko heikko.

NHL-taso (0)
KV-taso (5): 
Hannes Björninen, Janne Juvonen, Emil Larmi, Sebastian Repo, Juhani Tyrväinen
Liigataso (15): Sakke Hämäläinen, Joonas Jalvanti, Juuso Jämsen, Santtu Kinnunen, Kimi Koivisto, Mikko Kousa, Severi Lahtinen, Jaakko Lantta, Jasper Patrikainen, Matias Rajaniemi, Karri Rämö, Miska Siikonen, Antti Tyrväinen, Elias Vilén, Topias Vilén
NHL-varaukset (5): Aatu Jämsen, Santtu Kinnunen, Matias Rajaniemi, Sebastian Repo, Topias Vilén

13. Lukko, 30 pistettä

Rauman seudulla pelaajatuotantoa jarruttaa merkittävästi alueen pieni asukasmäärä, mutta etuina ovat jääkiekon pitkät perinteet sekä laadukkaat harrastusolosuhteet ja liigaorganisaatio. Asukasmäärän nähden Lukossa tehdään kuitenkin laadukasta työtä.

NHL-taso (1): Antti Raanta
KV-taso (4): Lauris Darzins, Lassi Lehtinen, Aleksi Saarela, Jesse Virtanen
Liigataso (11): Juhani Jasu, Joni Nikko, Mikko Petman, Ville Petman, Antti Saarela, Oskari Setänen, Roni Sevänen, Toni Suuronen, Juho Tommila, Aaro Vidgren, Niklas Ylitalo
NHL-varaukset (2): Antti Palojärvi, Antti Saarela

Lassi Lehtisellä on edellytykset NHL:ään asti.

14. SaiPa, 10 pistettä

Tässä kohtaa syntyy huomattava ero edellä mainittuihin seuroihin. Lappeenrannassa on ollut kiistattoman suuria vaikeuksia tuottaa kovan luokan pelaajia niin Liigaan kuin kansainvälisille kentille. Tämän todistaa kahden ylimmän tason yhteenlaskettu pelaajamäärä. 

NHL-taso (0)
KV-taso (0)
Liigataso (7): Santeri Airola, Valtteri Lipiäinen, Anssi Löfman, Kalle Maalahti, Matias Mäntykivi, Samuli Piipponen, Adam Zboril
NHL-varaukset (3): Santeri Airola, Juho Markkanen, Matias Mäntykivi

15. Sport, 9 pistettä

Jo kahdeksatta kauttaan nousunsa jälkeen Liigassa pelaava Sport ei ole juurikaan tuottanut pelaajia pääsarjatasolle. Miika Koivisto ja Robin Salo ovat toki laadukkaita pelaajia, mutta vain neljä pelaajaa tässä selvityksessä on Vaasan seudun väkimäärään ja varallisuuteen nähden heikko suoritus.

NHL-taso (0)
KV-taso (2): Miika Koivisto, Robin Salo
Liigataso (2): Eemil Erholtz, Santeri Haarala
NHL-varaukset (1): Robin Salo

Seuraavat yhdeksän seuraa saivat tässä selvityksessä vähintään kaksi pistettä.

16. Kiekko-Vantaa, 5 pistettä

NHL-taso (1): Jani Hakanpää
KV-taso (0)
Liigataso (0)
NHL-varaukset (0)

17. Jukurit, 4 pistettä

NHL-taso (0)
KV-taso (0)
Liigataso (2): Mikko Kokkonen, Henri Nikkanen
NHL-varaukset (2): Mikko Kokkonen, Henri Nikkanen

17. Jyväskylän Diskos, 4 pistettä

NHL-taso (0)
KV-taso (1):
Valtteri Kemiläinen
Liigataso (1): Markus Nenonen
NHL-varaukset (0)

19. FPS, 3 pistettä

NHL-taso (0)
KV-taso (1): Veli-Matti Savinainen
Liigataso (0)
NHL-varaukset (0)

19. IFK Lepplax Pedersöre, 3 pistettä

NHL-taso (0)
KV-taso
(1): Tony Sund 
Liigataso (0)
NHL-varaukset (0)

Tony Sundin pelaajapolku on varsin poikkeuksellinen miesten II-divisioonasta MM-tasolle asti.
Kuva © Samuli Huikuri

19. Lempäälän Kisa, 3 pistettä

NHL-taso (0)
KV-taso (1):
Marko Anttila
Liigataso (0)
NHL-varaukset (0)

19. KooKoo, 3 pistettä

NHL-taso (0)
KV-taso (0)
Liigataso (3): 
Joonas Oden, Arttu Pelli, Peetro Seppälä
NHL-varaukset (0)

19. Joensuun Kiekko-Pojat, 3 pistettä

NHL-taso (0)
KV-taso (0)
Liigataso (2): Jesse Paukku, Miro Väänänen
NHL-varaukset (1): Ville Räsänen

24. SaPKo, 2 pistettä

NHL-taso (0)
KV-taso (0)
Liigataso (2): Jarkko Immonen, Jesper Piitulainen
NHL-varaukset (0)

Lisäksi seuraavat seitsemän seuraa ovat kasvattaneet yhden aktiivisen liigatason pelaajan.

Pietarsaaren Jeppis: Erik Riska
Hyvinkään Jää-Ahmat: Joel Olkkonen
Turun Toverit: Anrei Hakulinen
Helsingin Karhu-Kissat: Niclas Westerholm
KJT Tuusula: Roope Talaja
Kiimingin Kiekko-Pojat: Aleksi Mäkelä
Kotkan Titaanit: Oskari Salminen

Tämän artikkelin tiedot seurakohtaisesti on koostettu seuraavaan taulukkoon, jossa suluissa olevat numerot kertovat seuran sijoituksen sarakkeessa mainitussa kategoriassa. Kolmen eri tason pelaajien yhteismäärä on mainittu omassa sarakkeessaan.

Seura Pisteet NHL-taso KV-taso Liigataso Pelaajat yhteensä NHL-varaukset
Kärpät 90 5 (1.) 10 (2.) 21 (2.) 36 (2.) 14 (1.)
Kiekko-Espoo 87 2 (7.) 14 (1.) 25 (1.) 41 (1.) 10 (3.)
Jokerit 77 5 (1.) 9 (4.) 19 (4.) 33 (3.) 6 (4.)
KalPa 66 3 (4.) 10 (2.) 17 (6.) 30 (4.) 4 (9.)
TPS 64 4 (3.) 8 (6.) 9 (12.) 21 (10.) 11 (2.)
HIFK 57 3 (4.) 6 (9.) 18 (5.) 27 (6.) 6 (4.)
Ilves 54 2 (7.) 6 (9.) 20 (3.) 28 (5.) 6 (4.)
Ässät 49 3 (4.) 7 (8.) 9 (12.) 19 (12.) 4 (9.)
HPK 49 1 (10.) 9 (4.) 13 (10.) 23 (8.) 4 (9.)
JYP 47 9 (4.) 17 (6.) 26 (7.) 3 (12.)
Tappara 48 2 (7.) 6 (9.) 14 (9.) 22 (9.) 6 (4.)
Pelicans 35 5 (12.) 15 (8.) 20 (11.) 5 (7.)
Lukko 30 1 (10.) 4 (13.) 11 (11.) 16 (13.) 2 (14.)
SaiPa 10 7 (14.) 7 (14.) 3 (12.)
Sport 9 2 (14.) 2 (16.) 4 (15.) 1 (16.)
Kiekko-Vantaa 5 1 (10.) 1 (21.)
Jukurit 4 2 (16.) 2 (17.) 2 (14.)
Diskos 4 1 (15.) 1 (20.) 2 (17.)
FPS 3 1 (15.) 1 (21.)
IFK Lepplax 3 1 (15.) 1 (21.)
LeKi 3 1 (15.) 1 (21.)
KooKoo 3 3 (15.) 3 (16.)
JoKP 3 2 (16.) 2 (17.) 1 (16.)
SaPKo 2 2 (16.) 2 (17.)
Jeppis 1 1 (20.) 1 (21.)
Jää-Ahmat 1 1 (20.) 1 (21.)
TuTo 1 1 (20.) 1 (21.)
Karhu-Kissat 1 1 (20.) 1 (21.)
KJT 1 1 (20.) 1 (21.)
KKP 1 1 (20.) 1 (21.)
Titaanit 1 1 (20.) 1 (21.)

Juttua muokattu 9.55: korjattu Sami Vatasen pisteet, ja 19.48: lisätty Samuel Knazko TPS:n NHL-varauksiin.

Julkaistu 27.9.
Kolumni

Sami Vatasen tie nousi NHL:ssä pystyyn − siirtyminen Eurooppaan mahdollistaa uran elpymisen

Sami Vatasen paluu Eurooppaan tarkoittaa paluuta tehopuolustajaksi mutta myös maailman kärjen tavoittelun loppumista ainakin toistaiseksi.
Lassi Seppä, @lassiseppa

Sami Vatanen siirtyi hieman yllättäen Sveitsin pääsarjaseura Geneve-Servetten riveihin jättäen NHL-kaukalot taakseen. Puolustaja vietti taalajäillä viime kaudet kiertolaiselämää eikä saanut itsestään parasta irti.

Jyväskyläläislähtöinen puolustaja oli urallaan nuorempana hyökkäyspään kyvyistään tunnettu ja sulavaliikkeinen laukausuhka. Liukkaasti hän liikkuu yhä, mutta varsinainen viivapelote hän ei ole ollut NHL:ssä enää toviin. Edellinen yli kymmenen maalin kausi oli Ducksin paidassa 2014−2015.

Kaudella 2017−2018 tulleen seurasiirron jälkeen Vatasen rooli ja merkitys omalle joukkueelleen tehojen muodossa on ollut laskussa. Siirtyminen Eurooppaan täksi kaudeksi ei ollut enää jättipaukku, vaikka yllätys siltikin.

Vatanen oli ennen Pohjois-Amerikkaan lähtöään JYPissä yksi koko Liigan parhaita puolustajia. Hän pystyi omalla osaamisellaan dominoimaan erikoistilanteissa ja hänen luistelunsa oli myrkkyä monelle vastustajalle. NHL:ssä vastinpareja alkoi olla liikaa ja pelivuosien myötä kilpailu ajoi miehen edelle.

Paluu 30-vuotiaana Eurooppaan ja kovatasoiseen Sveitsin pääsarjaan tarkoittaa sitä, että Vatanen saanee jälleen ison roolin joukkueen takalinjoilta ja mahdollisuuden paukuttaa tauluun suuria pistemääriä. Hän pääsee siis palaamaan siihen asemaan, jollaisena hänet nousun vuosina opittiin tuntemaan.

Pelityyliltään Vatanen sopii taitavista pelaajistaan tunnettuun NLA:han kuin nenä päähän. Eurooppalaisessa kaukalossa on myös enemmän tilaa luistella ja käyttää mailataituruutta, joten alppimaisemissa Vatasella on oiva tilaisuus kehittää itseluottamustaan. NHL:n pystysuuntalätkään Vatasen tämän hetken paketti ei riitä.

Nyt suomalaisen palkkapussi pienenee ja häneen kohdistuva globaali kiinnostus vähenee, mutta jääkiekkoilijana Vatanen pääsee toteuttamaan itseään Geneve-Servettessä erittäin hyvin. Nappionnistumisen kautta puolustaja voi myös saada uuden mahdollisuuden NHL:ssä, ja kenties jokin seura löytää vielä hänestä kyvykkään erikoistilannepelaajan, vaikka vanhemmalla iällä takaisin maailman parhaimpaan kiekkosarjaan murtautuminen onkin vaikeaa.

Monessa mielessä Vatasen siirtyminen Eurooppaan tuo mieleen maitojunan pillin vihellyksen, mutta näen hänen tilanteessaan myös valoisan puolen. Nyt hänellä on mahdollisuus pelata vielä liki kymmenen vuotta laadukkaan seuran ykköspakkina verrattuna siihen, että hänen uransa hiipuisi jämäroolissa NHL:n häntäpään jengissä mahdollisesti paljon aiemmin.

Julkaistu 29.9.
Kolumni

SaiPa on jälleen uskottava seura – Pekka Virran projekti rakentuu nuorten läpimurtopelaajien sopimusten ympärille

Nuorten läpimurtopelaajien halu sitoutua vuosiksi kertoo SaiPan karttuneesta uskottavuudesta ja sitoutumisesta Pekka Virran johtamaan projektiin.
Matti Koski, @MatinKupla

Uusi viikko alkoi Lappeenrannassa sopimusuutisten ryydittämänä. SaiPan uuden aikakauden avainpelaajat Ville Petman, Veikko Loimaranta, Niclas Westerholm, Valtteri Ojantakanen sekä Ville Vainikainen jatkavat tutussa seurassa. Pelaajista Westerholm teki tulevan kauden kattavan sopimuksen, mutta loput neljä pelaajaa jatkavat seurassa vielä kevääseen 2024.

Vaikka pelaajalista ei varsinaisesti pullistele Liigan tähtitaivaan säkenöivimpiä yksilöitä, jatkosopimusten merkitystä seuralle ei kannata väheksyä.

24-vuotias Westerholm on hiljalleen kehittynyt laadukkaaksi ykkösmaalivahdiksi, johon joukkue voi luottaa illasta toiseen. Kultakypärää kantava 20-vuotias Petman pelaa uransa parasta jääkiekkoa ja on iskenyt jo neljä maalia tällä kaudella. 20-vuotias Loimaranta teki viime kaudella jo 21 pistettä ja 21-vuotias Ojantakanen osoitti harjoitusotteluissa viitteitä maalintekopotentiaalistaan. 27-vuotias Vainikainen on karvauspelaamisessaan kehittynyt raastaja ja luotettava roolipelaaja, jolle riittää vastuuta myös tulevaisuudessa.

"SaiPan näkökulmasta lupaavien ja kehittyvien pelaajien kiinnittäminen pitkään projektiin on erityisen maukasta"

SaiPan näkökulmasta lupaavien ja kehittyvien pelaajien kiinnittäminen pitkään projektiin on erityisen maukasta, sillä tietylle tasolle kasvaneet pelaajat ovat tavanneet poistua vehreämmille veräjille pian läpimurtonsa jälkeen. Tuoreimpana esimerkkinä tästä toimii EHT-rinkiin murtautunut Santeri Virtanen, joka siirtyi Ilvekseen.

Seuralle tätäkin kivuliaampaa on nähdä omien kasvattien siirtyvän pois Saimaan rannoilta. Vaikka tällä hetkellä SaiPan nuorissa on Otto Hokkasen johdolla muutama varsin potentiaalinen pelaaja, nuorisopolku edustusjoukkueeseen on ollut pitkään lappeenrantalaisten murheenkryyninä. Matias Mäntykiven sekä Petmanin veljesten siirrot toisiin Liiga-seuroihin eivät mairitelleet SaiPaa nuorten pelaajien kasvupaikkana.

Potentiaalisten pelaajien kiinnittäminen tulevaisuuden ratkaisijoiksi osoittaa, että SaiPasta on tullut aiempaa houkuttelevampi seura myös tulevaisuuden ratkaisijoille.

Pekka Virran kolmivuotinen projekti on alkanut suosiollisten tähtien alla, ja joukkueella vaikuttaa olevan pitkästä aikaa selkeä ja realistinen kehityssuunta. Uskottavan ja kokeneen valmennuksen alla joukkue on jo osoittanut voivansa pelata voittavaa jääkiekkoa vaikka joukkueella on luonnollisesti vielä paljon opittavaa.

Mahdollisuuden menestykseen ovat ymmärtäneet myös joukkueen nuoret pelaajat, joiden tuoreiden sopimusten ympärille voidaan rakentaa uskottava kokonaisuus kolmen vuoden päähän. Mikäli pelaajien kehityskaari jatkaa nousuaan, SaiPan riveissä pelaa tulevaisuudessa useampi Liigan mittapuulla erinomainen pelaaja.

Lahjakkaiden avainpelaajien pitkäaikainen sitoutuminen seuraan jo syyskuussa uuden valmennuksen ensimmäisellä kaudella kielii vahvasti siitä, että pelaajat uskovat alkaneeseen projektiin ja näkevät Lappeenrannan kilpailukykyisenä ympäristönä, jossa voi kehittyä entistä paremmaksi pelaajaksi. Sopimusten ajankohta kertoo myös siitä, että uusi valmennus on halunnut sitoutua pelaajiin.

SaiPan uusi aikakausi on alkanut pelillisesti varsin lupaavasti, jopa laadukkaammin kuin olisi uskaltanut toivoa. Vankka pelillinen identiteetti, kehittyvistä ja sitoutuneista pelaajista koostuva runko sekä seuraan palannut uskottavuus on yhdistelmä, joka lupaa Lappeenrantaan ilon päiviä.

Vlog-tähti, vegaani ja maalivahti

Teksti: Riku Isokoski, @RikuIsokoski

Vlog-tähti, vegaani ja maalivahti

Kasimir Kaskisuo torjuu kiekkoja ja kasvattaa henkilöbrändiään YouTubessa: "Toivottavasti en kauheasti vaikuttanut Babcockin potkuihin"

Riku Isokoski

Teksti

Getty Images, Leksands IF

Kuvat

NHL:ssä on pelannut sarjan historian aikana 240 suomalaista, joista väkisinkin moni nimi on jäänyt suomalaiselle kiekkoyleisölle tuntemattomaksi. Yksi tällainen nimi on Kasimir Kaskisuo, jonka tililtä löytyy yksi kokonainen pelattu NHL-ottelu sekä yksi noin vartin pyörähdys tarunhohtoisessa kaukalossa.

Tuntemattomuudestaan huolimatta Kaskisuo on aivan uuden ajan kiekkoilija, joka ei istu perinteiseen ja melko stereotyyppiseen muottiin hiljaisesta ja erakkomaisesta maalivahdista. Yksi osoitus ennakkoluulottomuudesta oli lähtö nuorena kehittymään Pohjois-Amerikkaan, josta Kaskisuo löysi lopulta kodin ja perheen.

Syksyllä 2013 alkanut Pohjois-Amerikan valloitus sai kuitenkin tällä erää jäädä, kun suomalaismaalivahti teki kahden vuoden sopimuksen Ruotsin SHL:ssä pelaavan perinteikkään Leksands IF:n kanssa. Alku Taalainmaalla on ollut positiivinen.

– En oikein tiennyt, mihin olin tulossa. Täällä oli mennyt viime kausi hyvin ja nyt CHL:ssä saimme hyvän aloituksen. 

– SHL:n pitäisi olla kova sarja, jokaisen pelin pitäisi olla tiukka ja kaikkien joukkueiden luulisi olevan todella kovia. Positiivisesti olen yllättynyt sarjan ammattimaisuudesta ja pelaajien tasosta täällä, Kaskisuo kertoi tunnelmiaan Leksandista.

Mutta mikä mies on Kasimir Kaskisuo, joka ei ehtinyt esiintyä Liigassa eikä nuorisomaajoukkueissakaan ennen siirtymistään Pohjois-Amerikkaan?

Jääkiekon Kaskisuo aloitti Etelä-Vantaan Urheilijoissa, jonka jälkeen tie vei kymmenen vuoden iässä Helsingin Jokerien junioriputkeen. Jokereissa Kaskisuo joutui pahaan kilpailutilanteeseen, kun samassa ikäluokassa oli useampi lupaava torjuja, millä oli myös suuri vaikutus Pohjois-Amerikkaan siirtymiseen.

– Jokerien A-nuorissa meni kolme vuotta, eikä siellä tullut oikein peliaikaa, kun edessä oli Tuohimaata, Korpisaloa ja Lankista. Tietysti harmitti, kun en päässyt pelaamaan ja juniori-ikää oli vielä yksi vuosi jäljellä. Toiveena oli lähteä Pohjois-Amerikkaan ja sitten kuulin yliopistojääkiekosta, niin se innosti aika lailla. Ja olihan se lopulta oikea valinta.

Kaskisuon ensimmäinen joukkue Pohjois-Amerikassa oli Yhdysvaltojen toiseksi korkeimmassa juniorisarjassa NAHL:ssä pelaava Minnesota Wilderness. Uusi koti perheineen löytyi noin 12 000 asukkaan pikkukaupungista Cloquet'sta. 

– Kaikki oli aika uutta ja Yhdysvalloissa pelaaminen oli pieni unelmien täyttymys. Vaikka paikkakunta oli melko pieni, kyllä pelaamisesta nautti ja muutenkin Amerikassa elämisestä. Se oli tärkeä käännös uralleni, Kaskisuo muistelee NAHL-kauttaan.

Yhden junioriliigavuoden jälkeen Kaskisuo siirtyi pelaamaan yliopistojääkiekkoa Minnesota-Duluth Bulldogsiin. Itse opiskelu ei aivan maistunut Kaskisuolle, joka kokeili Duluthissa kauppatiedettä ja viestintää.

– Siinä vaiheessa ei enää asuttu kotona ja siellä olimme kaikki pojat ihan itseksemme. En ole koskaan ollut mikään hyvä koululainen, eikä sinnekään kouluun periaattessa lähdetty opiskelemaan. Yliopistokiekko oli ihan huippuluokkaa varsinkin meidän NCHC-konferenssissa. Kaikki puitteet olivat kunnossa niin oli aika ammattimainen fiilis, Kaskisuo kehuu.

“Yliopistokiekko oli ihan huippuluokkaa varsinkin meidän NCHC-konferenssissa. Kaikki puitteet olivat kunnossa niin oli aika ammattimainen fiilis.”

Hyvät esitykset yliopistokiekossa herättivät NHL-seurojen kiinnostuksen Kaskisuohon, ja vuoden 2016 maaliskuun lopulla suomalainen teki sopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa. NCAA-ura jäi lopulta kahden kauden pituiseksi.

– Aloitin yliopistokiekon melkein 21-vuotiaana ja pelit meni hyvin, joten NHL-joukkueet alkoivat olla kiinnostuneita. Tuntui, että aloin olla valmis enkä enää halunnut hukata vuosia yliopistossa. Sain sieltä sen, mitä tarvitsin ja olin valmis ammattilaisuuteen.

Kaskisuo saapui maailman seuratuimpaan kiekko-organisaatioon varsin kiinnostavalla hetkellä, sillä saman vuoden kesänä seura valitisi koko varaustilaisuuden ykkösenä tulevan supertähtensä Auston Matthewsin. Kesän kehitysleiri Maple Leafsissa olikin melkoista pyöritystä, kun Matthews ja toinen nuori superlupaus Mitch Marner varastivat huomion.

– Nuorten pelaajien kehitysleirillä sinä kesänä mediarumba oli aika hurjaa Torontonkin mittakaavassa, kun Matthews ja Marner olivat siellä mukana. Jos Pohjois-Amerikassa pelaaminen oli se ensimmäinen unelma, niin NHL-joukkueen harjoitusleiri oli se seuraava askel.

Syksyn harjoitusleiri antoi osviittaa Kaskisuolle, kuinka pitkä matka NHL:ään tulisi olemaan. Farmikomennus oli toki tuossa vaiheessa ilmeinen, mutta Kaskisuo joutui lähtemään hakemaan AHL:n sijaan vauhtia Floridan lämmöstä ECHL-joukkue Orlando Solar Bearsista.

– Maple Leafsilla tuli molemmat edellisen kauden AHL-vahdit takaisin, joten tiesin, että ECHL:ään tulisi lähtö. Kun pelasin ECHL:ssä, en oikein halunnut olla siellä, mutta jälkeenpäin ajateltuna oli varmaan ihan hyvä, että ensimmäinen vuosi meni siellä ja sain pelata.

– Siellä meno oli aika hulinaa silloin tällöin, ja mentaalisesti tulin varmaan aika paljon vahvempana takaisin. Kokonaisuudessaan kausi meni kuitenkin hyvin ja onhan Orlando mukava paikka muihin ECHL-kaupunkeihin verrattuna. Onneksi pääsin kuitenkin pois, Kaskisuo muistelee ECHL-komennustaan.

ECHL:stä on pitkin vuosia liikkunut huhuja pelaajien epäammattimaisesta asenteesta urheilua kohtaan ja sarjan imagona on jossain määrin pidetty tappelijoiden keskittymää.

– Osittain huhut on totta, mutta onhan siellä nuoriakin pelaajia. Maple Leafs käyttää ECHL-joukkuettaan melko oikein, mutta huonoissa joukkueissa on paljon huonoja pelaajia ja välillä touhu saattoi olla pelkkää viihdettä. Olihan se hieman outoa katsoa, miten osa pelaajista eli hallin ulkopuolella.

“Silloin kun pelasin ECHL:ssä, niin en oikein halunnut olla siellä, mutta jälkeenpäin ajateltuna oli varmaan ihan hyvä, että ensimmäinen vuosi meni siellä ja sain pelata.”

Kaskisuo vakiinnutti paikkansa Maple Leafsin AHL-joukkueessa Marliesissa keväällä 2017, jonka jälkeen kausi 2017–18 kului lähes kokonaan AHL:ssä. Seurana ei kuitenkaan kauden alkua lukuun ottamatta ollut Marlies, vaan Chicago Wolves.

– Aluksi olin Garret Sparksin kanssa Marliesissa, mutta ensimmäisten pelien jälkeen Maple Leafs hankki Calvin Pickardin Vegas Golden Knightsista, mikä oli minulle huonompi juttu. Onneksi Maple Leafs kuitenkin löysi minulle paikan AHL:stä, ettei tarvinnut lähteä taas ECHL:ään kairaamaan, Kaskisuo hymähtää.

Kolmas kausi toden sanoi, ja syksyllä 2018 Kaskisuo sai pysyvän roolin Marliesista. Syksy oli kuitenkin peliesitysten valossa vaikea, mihin saattoi vaikuttaa joulun tienoilla odottanut iloinen perhetapahtuma.

– Silloin oli vaikea alkukausi ja vaimokin oli raskaana. Tyttäremme syntyi juuri ennen joulua ja sen jälkeen pelaaminen alkoi kulkea aika hyvin. Loppukausi meni todella hyvin ja pudotuspeleissä pääsimme konferenssifinaaleihin asti. Hommat alkoi Torontossa todella rullaamaan ja tuli fiilis, että taso riittäisi NHL:ään.

Kaskisuo pääsi jo kyseisellä kaudella haistelemaan NHL-tunnelmaa Maple Leafsin kakkosvahtina, mutta varsinainen debyytti jäi vielä odottamaan itseään. Vahvan AHL-loppukauden ansiosta odotukset alkoivat olla kovat seuraavalle kaudelle, jolloin odotettu unelma toteutui.

– Hyvä vire jatkui alkukaudella Marliesissa ja Maple Leafsin kakkosvahdilla (Michael) Hutchinsonilla oli vähän vaikea kauden alku, joten minut nostettiin siinä vaiheessa ylös. Ensimmäinen ottelu oli ihan ansaittu pelin aloitus eli se ei tullut minkään loukkaantumisen takia.

Uran ensimmäinen NHL-ottelu ei kuitenkaan mennyt kehuttavasti, kun kotijoukkue Pittsburgh Penguins takoi Kaskisuon selän taakse kuusi maalia Maple Leafsin jäädessä yhteen. Tuloksesta huolimatta Kaskisuo muistelee unelmansa toteutumista hyvällä.

– Omasta mielestäni peli meni hyvin, vaikka tulos ei ollut se, mitä haettiin. Tuntui, että pystyn pelaamaan siinä sarjassa. Tietysti toivoin, että olisin päässyt pelaamaan vähän enemmän, mutta sitten tulikin taas lähtö AHL:ään.

Maple Leafsin syksy oli tuolloin myrskyisä, kun joukkueen päävalmentajan Mike Babcockin potkuilla spekuloitiin isoilla otsikoilla. Lopulta seuran GM Kyle Dubas antoi huomiota herättäneet potkut mestarivalmentajalle melko pian Penguins-tappion jälkeen.

– Se NHL-debyyttini oli hänen toiseksi viimeinen ottelunsa Maple Leafsissa – toivottavasti en kauheasti vaikuttanut Babcockin potkuihin, Kaskisuo naurahtaa.

Maple Leafsin nuorten supertähtien Matthewsin ja Marnerin joukkuetoverina Kaskisuo pääsi näkemään hyvin läheltä jääkiekkomaailman absoluuttisen kärjen vaatimustason ja pelitaidot.

– Maple Leafsissa oli aina energiaa ja nuorten tähtien päivittäistä tekemistä oli hauska seurata. Heidän kovat paineensa kyllä huomasi. Ei sitä heidän tasoaan varmasti ymmärrä, paitsi jos sitä näkee paikan päällä harjoituksissa ja otteluissa – televisiosta se ei välity kunnolla, Kaskisuo toteaa.

“Se NHL-debyyttini oli hänen toiseksi viimeinen ottelunsa Maple Leafsissa – toivottavasti en kauheasti vaikuttanut Babcockin potkuihin.”

Kaskisuo ei ole aivan tavallinen jääkiekkoilija, sillä mies on viime vuosien aikana kehittänyt omaa henkilöbrändiään ja avannut elämäänsä ja joukkueidensa toimintaa suosituilla YouTube-videoillaan. Ajatus videoblogista alkoi kehittymään viime vuoden NHL-pudotuspelikuplassa Torontossa.

– Sieltä kuplasta se alkoi. Maple Leafsin kolmosvahtina se ei juuri haitannut pelihommia ja kuitenkin siinä oli pitkä tauko peleistä ja fanit janosivat jääkiekkoa. Olin nähnyt, kuinka jotkut NBA-pelaajat olivat kuvanneet elämäänsä kuplastaan ja laittaneet YouTubeen videoita, niin päätin sitten kuvata aluksi itselleni tällaisesta kerran elämässä -tapahtumasta.

– Fanit rakastivat videoita ja se oli ihan hauskaa tekemistä. Olen ottanut mallia muilta vloggaavilta urheilijoilta ja kaikki palaute on ollut tosi positiivista. Nyt se on tuonut tasapainoa omaankin elämään ja toivottavasti joukkue on täällä Leksandissakin pitänyt ja tuonut uusia faneja, Kaskisuo kehui harrastustaan.

Videoillaan Kaskisuo haluaa ennen kaikkea tuoda faneja lähemmäksi jääkiekkojoukkueen arkea.

– Nuorempana omat lempiohjelmat oli HBO:n NHL-sarja Road to the Winter Classic ja kaikki muunlaiset katsaukset kulisseihin, nyt pystyy itse olla tekemässä sellaista ja kasvattamaan meidän joukkueen, liigan ja toivottavasti myös jääkiekon suosiota ympäri maailman.

– Jokaisesta videosta oppii aina vähän lisää ja nyt on laitteistokin kohdillaan, niin tätä on todella hauskaa tehdä, Kaskisuo iloitsee.

Videoiden teko on myös avartanut Kaskisuon ajattelua jääkiekkokulttuurista, ja maalivahti on huomannut jääkiekon olevan melko pahasti perässä muita suuria lajeja Pohjois-Amerikassa uudistumisen ja yksilöllisyyden näkökulmasta.

– Videoita tehdessä olen huomannut, että jääkiekosta puuttuu persoonallisuutta varsinkin kun verrataan muihin urheilusarjoihin. NFL:ssä, NBA:ssa ja MLB:ssä isoilla persoonilla on brändätty kaikki viimeisen päälle ja heillä on isot bisnekset, olen sitä hieman yrittänyt tuoda myös jääkiekkoon.

Kaskisuon mukaan jääkiekossa olisi huomattavaa tarvetta samanlaiselle henkilöbrändien kasvattamiselle, mitä hän on viimeisten kuukausien aikana tehnyt.

– Tässäkin tapauksessa kaikki on mennyt hyvin ja fanit tykänneet eli siinä mielessä olen oikeilla jäljillä. Jääkiekossa tuntuu tällainen vanha liitto -fiilis edelleen aika vahvasti ja siksi olen yrittänyt tuoda persoonallisuutta. En halua, että jääkiekko olisi pelkkää pelien katsomista, mutta ehkä muutaman vuoden päästä jo useampi pelaaja tekee tällaista, mitä itse teen.

Kaskisuo on muutenkin rohkeasti uudistusmielinen pelaaja jääkiekkopiireissä, sillä hän on esimerkiksi kertonut videoillaan näkyvästi vegaaniudestaan, mitä ei voi pitää täysin itsestäänselvyytenä jääkiekkoilijoiden keskuudessa.

– Katsoin pari dokumenttia aiheesta ja hankin enemmän tietoa. Päätös tuntui oman terveyden kannalta oikealta, mutta myös maapallon ja eläinten kannalta, Kaskisuo valaisee.

– Lisäksi Fox-tyttärelläni on harvinainen, mutta melko lievä sairaus. Hänen piti olla lääkityksellä koko loppuelämänsä, mutta kaikki arvot lääkärien testeissä oli paljon parempia puoli vuotta sen jälkeen, kun ryhdyimme vegaaneiksi. Hän ei tarvitse enää lääkkeitä ollenkaan ja se on itselleni riittävän iso syy, miksi olemme vegaaneja.

Kaskisuon mukaan vegaaniksi ryhtyminen on ollut erittäin hyvä ratkaisu ja hän tuntee olonsa paljon paremmaksi.

– Jokainen päivä tuntuu hyvältä, kun on samat energiatasot ja on syönyt paljon terveellisemmin. Vegaanius on kyllä auttanut paljon omaan uraan ja terveyteen. Viime kaudella Predators ja täällä Leksand ovat auttaneet todella hyvin, että on ruokaa tarjolla.

“En halua, että jääkiekko olisi pelkkää pelien katsomista, mutta ehkä muutaman vuoden päästä jo useampi pelaaja tekee tällaista, mitä itse teen.”

Kaskisuo jätti Maple Leafsin organisaation taakseen syksyn 2020 pudotuspelien jälkeen ja uusi osoite löytyi Nashville Predatorsista, jossa pelaavien maalivahtien paikat olivat tukevasti kahden muun suomalaisen, Pekka Rinteen ja Juuse Saroksen hallussa.

Koronatilanteen luoman epävarmuuden takia NHL-joukkueilla piti viime kaudella olla useampi pelaajia varalla normaalia enemmän, joten Kaskisuon selväksi rooliksi Predatorsissa koitui kolmosvahdin tontti. Kaskisuo myöntää, että hyvin vähälle vastuulle jäännyt kausi oli henkisesti raskas.

– Ei se hauska kausi ollut. Täytyy toki olla kiitollinen, että kausi pystyttiin edes pelaamaan ja sain olla NHL-joukkueen mukana, mutta ei se kiitollinen tilanne ollut. Harjoitukset oli itsellä aikaisin aamulla muutaman ylimääräisen pelaajan kanssa ja tietysti se harmitti, etten pelannut juuri yhtään.

– Henkisesti se oli melko vaikeaa kaikille taxi squadissa olleille. Toivottavasti ei tule enää ikinä vastaavanlaista tilannetta eteen, Kaskisuo toteaa.

Kaskisuo ei missään vaiheessa päässyt hakemaan pelituntumaa AHL:stä, koska Predatorsin maalivahtiosastolla ei ollut syvyyttä juuri nimeksikään. 

– Siinä ei ollut oikein ketään, jonka olisi voinut nostaa ylös tilalleni. Yhdessä vaiheessa oli vain kolme maalivahtia terveenä koko organisaatiossa eli minä, Peksi ja Juuse. Kun Juuse oli pari viikkoa pois ja olimme kovassa pudotuspelijahdissa, olisin ehkä saanut pelata, jos tilanne olisi ollut eri, mutta siinä kohtaa heidän oli vähän pakko peluuttaa Peksiä.

Predatorsin monivuotisen tähtitorjuja Rinteen joukkuekaverina oleminen oli kuitenkin Kaskisuolle unelmien täyttymys. Kaskisuo kehuu vuolaasti uransa viime kauteen päättänyttä Rinnettä, joka teki suuren vaikutuksen Predatorsin kolmosvahtiin.

– Olihan se huikeaa olla Peksin kanssa hommissa joka päivä. Nuorempana kuitenkin oli Peksin julisteet seinällä ja kuitenkin iso hahmo suomalaisessa jääkiekossa. Kyllä ne kaikki huhut on totta, ihan paras joukkuekaveri ja ihminen muutenkin. Silmät sai olla aina auki, kun Peksi harjoitteli.

Myös Predatorsin ykkösvahdiksi nousseesta Saroksesta Kaskisuolle jäi vain hyvää sanottavaa. Ylipäätään kauden viettäminen ja harjoittelu kahden huipputason suomalaisvahdin kanssa kompensoi mukavasti pelaamattomuuden mukanaan tuomia haittapuolia.

– Juusella oli ihan huikea kausi ja jo harjoituksissakin näki, kuinka hänellä alkaa olla kaikki kohdillaan. Kumpikin tekikin oman kauteni aika paljon helpommaksi, kun pääsin heidän kanssaan tekemään hommia, Kaskisuo summaa.

“Jääkiekko tuntuu taas todella kivalta, joukkue arvostaa ja hallilla on ollut kivaa.”

Koronapandemian puhkeamisen jälkeen Kaskisuon peliminuutit ovat jääneet todella vähiin, sillä viimeisen noin puolentoista vuoden aikana peliminuutteja kertyi yhteensä vain noin 15. Tälle kaudelle looginen päätös oli löytää pelipaikka, jossa pääsisi pelaamaan runsaasti.

– Todennäköisesti olisin saanut NHL-sopimuksen, mutta markkinoiden avautumiseen oli niin pitkä odotusaika ja tietysti oman tason tiedostaminen vaikutti paljon. Sopimuksen saanti olisi ollut aika kolikonheittoa, ja piti tehdä päätös, missä pääsisi pelaamaan paljon ja kehittymään, Kaskisuo avaa päätöstään siirtyä Eurooppaan.

– AHL:ssä maalivahdit vaihtuvat lähes joka peliin ja sitten esimerkiksi omien varauksien peluuttamiseen liittyy paljon politiikkaa, siksi oman uran kannalta tuntui oikealta ratkaisulta tulla Eurooppaan.

Pienestä ruotsalaispitäjästä Leksandista uuden joukkueen löytänyt Kaskisuo kertoo nauttineensa todella paljon joukkueensa ilmapiiristä ja pelaaminen tuntuu hyvälle.

– Viime kaudella olin bisnesnappula, mutta Leksandissa mentaliteetti on ollut todella raikas. Jääkiekko tuntuu taas todella kivalta, joukkue arvostaa ja hallilla on ollut kivaa. Toivottavasti olisin täällä pelaamisen jälkeen valmiimpi täysipäiväiseen NHL-mahdollisuuteen.

Entäpä millaiselta näyttää Kaskisuon uran jälkeinen elämä? Videoillaan Kaskisuo puhuu englanniksi vahvalla amerikkalaisella painotuksella, ja miehen sosiaalisen median sisällöistä käy selvästi ilmi, että hän on omaksunut vahvasti pohjoisamerikkalaisen identiteetin.

Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että Kaskisuo asettuu uransa jälkeen perheensä kanssa Pohjois-Amerikkaan.

– Tavoite on varmaan, että sieltä löydettäisiin joku paikka. Pidämme molemmat Nashvillestä todella paljon ja se on hyvä vaihtoehto. Pohjois-Amerikassa kun on viimeiset kahdeksan vuotta mennyt, se on alkanut tuntumaan aika kodilta.

Synnyinmaahansa Suomeen Kaskisuo pääsi pitkän tauon jälkeen tänä kesänä, mutta suunnittelmat ovat silti vahvasti Atlantin toisella puolella.

– Pääsimme nyt ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen käymään Suomessa ja omat sukulaiset näki omaa tytärtä, mutta totta kai, kun olen ollut Pohjois-Amerikassa niin kauan, se myös tuntuu oikealta paikalta itselleni, Kaskisuo päättää.

Kaikki Jatkoerät
  • Jatkoerä 6/2022: Joe Sakicin mestariteos
    Colorado Avalanchen Stanley Cup -voitto upean finaalisarjan päätteeksi ei ollut yhden kevään oikku, vaan pitkään oikeaan suuntaan rakennetun organisaation merkkipaalu. Kiekkokauden viimeisen huipennuksen lisäksi Jatkoerä kerää tutusti kaikki viime aikojen painavat jutut ja puheenaiheet yhteen.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 5/2022: Tarina afrikkalaisesta jääkiekosta
    Jääkiekko globalisoituu hitaasti. Siitä kertoo muun muassa lajin leviäminen Afrikassa. Algerialainen jääkiekko ei vielä ole tunnettua, mutta siinäkin maailmankolkassa lajilla pieni suomalainen sivujuonne. Jatkoerä kokoaa jälleen myös viime aikojen painavimmat jutut ja puheenaiheet samaan pakettiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 4/22: Team Kuortane − naiskiekkoilun tähtitehdas?
    Kymmenen vuotta Naisten Liigassa taivaltanut Team Kuortane ei ole poikkeuksellisista resursseista huolimatta onnistunut painavassa tavoitteessaan, ainakaan muita sarjaan osallistuvia joukkueita paremmin. Jatkoerä pureutuu naiskiekkoilumme erikoisuuteen, ja paketoi tietysti muut viime aikojen painavat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 3/22: Leijonakuninkaan saaga alkaa
    Jukka Jalonen on omakätisesti muuttanut suomalaisen kiekkohistorian kulkua. Nyt on aika käydä läpi koko hänen uransa pelaajien näkökulmasta, se taas ansaitsee kokonaisen juttusarjan. Tervetuloa Leijonakuninkaan jäljille.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 2/21: Jonne Virtanen − Monni on ihan rikki
    Jonne Virtanen loi pitkän ammattilaisuran epätodennäköisistä lähtökohdista. Nyt häntä uuvuttaa, on aika väistyä ja kertoa taustoja. Helmikuun kootut jutut kuvastavat pitkälti historiallisia aikoja niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 1/2022: Raipen uusi valtakunta
    Raimo Helminen on tamperelaisen jääkiekkoilun suurimpia ikoneja, mutta peliuransa jälkeen hän on saavuttanut onnistumisensa muilla mailla. Tapasimme suurta suosiota Etelä-Tirolissa nauttivan Raipen. Jatkoerä kokoaa tutusti myös kaikki viime aikojen painavat jutut ja puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 12/2021 – Valtteri Filppula: Tuhannen NHL-taiston katse
    Jatkoaika tapasi Valtteri Filppulan Sveitsissä, jossa yli tuhannen NHL-pelin ja kolmen Stanley Cup -finaalisarjan konkari hakee uutta maustetta upealle uralleen. Mutta kruunautuuko hyökkääjän ura vielä olympiakomennuksella?
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 11/21 − Hyvästi, Hakametsä!
    Hakametsän jäähalli on määritellyt tamperelaista ja koko suomalaista jääkiekkoa vuosikymmeniä, siksi jäähyväisten hetkissä oli haikeutta, jopa luopumisen tuskaa. Hakametsän ja Nokia Arenan suurten tunteiden ohella Jatkoerä kokoaa kaikki viime viikkojen painavat aiheet yhdeksi lukupaketiksi.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 10/2021 – NHL-unelma, joka ei toteutunut
    Marko Jantunen marssi askel kerrallaan saavuttaen lähes kaiken eurooppalaisissa kaukaloissa – mutta miksi NHL jäi valloittamatta? Jatkoerä paketoi myös lokakuun syvimmät tarinat, kuumimmat keskustelut ja painavimmat aiheet jälleen yhdeksi kokonaisuudeksi.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 9/21 – Vlog-tähti, vegaani ja maalivahti
    Kasimir Kaskisuo on maalivahti ja henkilöbrändi. Jatkoerä tutustuu uuden ajan jääkiekkoilijaan, joka on yksilöurheilija muutenkin kuin pelipaikaltaan. Ohessa tietysti koottuna viime viikkojen painavat aiheet ja jutut.
  • Jatkoerä 8/2021 – Mestis on meille tärkeä
    Elinkelpoisen Mestiksen pitäisi olla kunnia-asia kotimaiselle kiekkoyhteisölle. Mestis on meille tärkeä, ja tämän kauden teema.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 7/2021 – Kaapo suuren kaupungin valoissa
    Kaapo Kakon kasvutarinan seuraava luku on äärimmäisen mielenkiintoinen. Nouseeko 20-vuotias turkulaispoika kolmannella NHL-kaudellaan Manhattanin kokoiseksi tähdeksi? Jatkoerä kokoaa kesäkauden painavimmat puheenaiheet yhteen pakettiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 6/2021 – Mahdoton tehtävä Montrealissa
    Montreal Canadiens on NHL-kauden tuhkimotarina, mutta voiko Habs nykymuodossaan ikinä onnistua täysin, kun odotukset rakentuvat uskonnon ja tradition mittapuulla? Eurooppalainen kiekkokausi huipentui arvaamattomiin MM-kisoihin, joissa kirkkaimmat mitalit menivät lopulta tuttuihin osoitteisiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 5/2021 - Korhosen maalivahtitehdas luo tähtiä
    Jatkoaika perehtyi Ilveksen maalivahtihautomoon. Lukon 58 vuoden odotus päättyi riemukkaaseen Suomenmestaruuteen. NHL:n kurinpidon sekavuus puhuttaa edelleen. Riian MM-jäillä vietetään yllätysten kisoja.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 4/2021 – Kun fanitus hävettää
    Miten paljon fanin tulee ihailunsa kohteelta sietää, pohtii Juha Oinonen. NHL:n pelaajamarkkinat, naisten MM-kisojen peruminen ja Liigan pudotuspelit olivat huhtikuun puheenaiheita.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 3/2021 – Löisitte edes kunnolla!
    Jos tappeluilla olisi jotain merkitystä, vastustajaa olisi helppoa satuttaa oikeasti kamppailu-urheilun opein, pohtii Jani Mesikämmen. Teemu Selänteen someviestintä oli kuukauden kuumin puheenaihe, muilta osin koronakurimus vei jälleen huomion.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 2/2021: Kohtuuttomien odotusten vanki
    Mikko Koivu jätti yllättäen hyvästit jääkiekkoilulle. Jatkoerä pohtii, millainen kokonaiskuva hänen pitkästä urastaan piirtyy suhteessa huimiin odotuksiin. Tarjolla tuttuun tapaan myös kaikki helmikuun painavimmat jutut ja kuumimmat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 1/2021: Tervetuloa NHL:ään? Pääsymaksuna päävamma
    Odotettu NHL-kauden alku ja arvokisakuviot puhuttivat jääkiekkomaailmaa vuoden vaihduttua. Taalaliigassa esille ovat nousseet jälleen esille päävammat ja taklaukset, jotka kumpuavat osin lajikulttuurin synkistä perinteistä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 12/2020: Synkkä vuosi paketoitiin huudoilla tyhjyyteen
    Vuosi 2020 saatiin pakettiin. Mikä puhutti joulukussa, sen kertoo Jatkoerä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 11/2020: Selviytyköön, ken voi!
    Suomalaisjääkiekkoilu on putoamassa selviytymistilaan. Tämän yhtenä syynä on koronapandemia ja seurauksena huippukiekkoilijoiden uran päättymiset sekä seurojen taistelu olemassaolosta.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 10/2020: Urheilua suurempia asioita
    Ongelmat monissa muodoissa, niistä koostuivat lokakuun suurimmat puheenaiheet. Vastapainoksi nähtiin muutamia juhlia.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 9/2020: Liiga alkaa taas
    Mestaruusjahti on jälleen käynnissä, mutta koko kautta varjostavat vakavat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »